Heti ensimmäisenä päivänä löytyi lintu, joka aiheuttaa päänvaivaa. Pikku­tiiran oloinen se oli, mutta ei kylläkään pikkutiira. Erikoinen tuntomerkki on erityisen hyvin näkynyt valkoinen käsisiiven juova, joka näkyy myös kuvassa. Sellainen oli symmet­ri­sesti kummassakin siivessä, joten se ei ole vahingoittunut tai muusta ulkoisesta syystä valkoinen. Pyrstö oli hyvin lyhyt. Kuvassa näkyy kuitenkin pyrstöjouhet, joita en paikalla noteerannut. Saarten toinen yleisesti pesivä tiira on ruusutiira (Sterna dougallii / Roseate Tern). Siihen tuo vaalea raita ja muutkin tuntomerkit sopivat, joten se se on.

Rannalta löytyi toinen, hieman isompi tiira. Se löytyi myöhemmin joka päivä. Ensimmäistä en nähnyt toistamiseen. Ei se toinenkaan itses­tään­selvyys ollut, mutta nuoreksi kalatiiraksi (Sterna hirundo / Common Tern) sen laitan. Katselin varsin tarkasti siipiä joka kerta, eikä tällä ollut tuota vaaleaa juovaa ollenkaan. Talvipuvussa ei tiiroja Suo­mes­sa juuri näe, varsinkaan nuoria.


Lokkeja tietenkin näkyi runsaasti, mutta palataan niihin myöhemmin. Tun­nis­taminen jäi nimittäin varsin heikoille. Olen katsellut kuvia ja lues­kel­lut op­pai­ta. Jotain ehdokkaita olen löytänyt, mutta tunnistettavaa on edelleen paljon. Sen voi sanoa, että lajeja on monta. Onpa siellä yksi­lö, jolla on hy­vin selvät sellaiset tuntomerkit, joita ei löydy miltään lajilta (kuva 1, lintu 14). Ulkomailla sitä huomaa, että aivan tavallisten lajien tuntomerkit ovat normaalisti käyttämättä ja siksi unohtuvat helposti.

Ponta Delgadan (saaren ja koko Azoreiden pääkaupunki) satamasta löytyi ainoat näkemäni kah­laa­jat, karikukot (Arenaria interpres / Ruddy Turnstone). Löytyi niitä myö­hem­minkin mm. sade­vesi­viemä­reiden suulta. Eipä sitä sattunut koti­maas­sa näkemään tänä vuonna.

Myöhemmin lomakuvia katsellessa tuo "ainoa" osoittautui vääräksi tiedoksi. Kuvista löytyi niinkin mukava laji kuin amerikansipi (Actitis macularius / Spotted Sandpiper).




Muutenkin lajisto oli varsin tuttua Suomesta, muu­ta­maa poikkeusta lukuunottamatta. Kaupungin yleisin pikkulintu oli varpunen (Passer domesticus / House Sparrow).

Tuttuja lajeja ovat myös kottarainen (Sturnus vul­garis / Common Starling) sekä mustarastas (Tur­dus merula / Blackbird). Mustarastas on pai­kal­lista alalajia azorensis ja kottarainen alalajia granti. Mi­nus­ta ne olivat aivan saman­näköi­siä kuin Suomessa. Mustarastaita näkyi myös vuorilla ja metsissä.





Matkanjärjestäjän opaskansion mukaan saarilla pe­sii ainoastaan 33 lintulajia, joiden alalajit ovat pää­sään­töisesti endeemisiä. Kaikkiaan saarilla on ta­vat­tu 365 lintulajia.
(ref. Rodebrand, S. Checklist of the birds of the Azores including 2010. http://www.birdingazores.com (access date 7.12.2011)).


Furnasin kylästä löytyi punapäänarskupari (Netta rufina / Red-crested Pochard). Sitä ei kuitenkaan ole saaren lajilistalla (ei edes D- tai E-kategorioissa), joten täytyy olettaa, että ne on tuotu puistolinnuiksi. Toisaalta, miksi ne eivät olisi voineet tulla omin siivinkin. Lentäväthän ne Suomeenkin silloin tällöin.

Puistossa ne toki olivatkin, sinisorsien (Anas platyrhynchos / Mallard). seurassa. Sekään ei ole aivan normaalivärinen, olisi­ko­han ankka. Oli siellä ainakin yksi tavallisen värinenkin sini­sorsa (Ponta Delgadan sataman lähellä).

Samassa puistossa oli myös mustajoutsenia, jotka ainakin ovat istutettuja.




















Samasta puistosta kesyhanhien seurasta löytyi varsinainen yllätyslaji, valkoposkihanhi (Branta leucopsis / Barnacle Goose). Selailin saaren havaintoja, ja sieltähän se myös löytyi. Lintu on renkaaton, eikä ole tiedossa, että se olisi istutettu. Niinpä sitä pidetään mahdollisena harhailijana. Kuvasta näkee, että sillä ei ole kärkeä toisessa käsi­sii­ves­sä. Voi se olla sulkasatoinen, mutta saattaa olla leikattukin (eli ei silloin olisi harhailija). Kyllä kannattaa tulla Helsingistä katselemaan lintuja.

Kaksoisjärviltä (Sete Cidades) löytyi ankkaparvi, jossa oli mukana aivan selvä sinisorsapari. Itsekin olin selvä, ajoin sinne autolla. Nuo sinivihreäselkäiset hieman kummek­sut­taa, se ei ole kovinkaan tavallinen ankan väri. Ja siipipeili­kin on pikemmin nokisorsan siipipeili.

Satuimme kaksoisjärville varsin kovalla tuulella, eikä ulkoilu oikein innostanut. Samana päivänä oli ollut lintuharras­ta­ja­kin liikkeellä isommalla järvellä (Lagoa Azul), ja siellä olisi ollut jokunen muukin laji. Meiltä ne jäivät näkemättä, kun olimme pienemmän järven (Lagoa Verde) puolella.














Varpuslinnuista saaren tyyppilajeja on virtavästäräkki (Motacilla cinerea / Grey Wagtail). Sekin paikallista alalajia patriciae. Niitä näki sekä alhaalla meren rannalla, purojen varsilla että myös korkealla vuorilla. Jo toinen kohtalaisen tavallinen laji, jota en ole (ainakaan vielä) nähnyt Suomessa tänä vuonna. Tilanne on korjaantunut.

Yleisin metsälintu oli kuitenkin peippo (Fringilla coelebs / Common Chaffinch), paikallista alalajia moreletti.













Hippiäisalalajeja (Regulus regulus / Goldcrest) Azoreilta löytyy kolme. Näistä Sao Miguelin alalaji on azoricus. On se niin kovasti erivärinen kuin Suomessa, että ei heti tunnistanut. Hippiäisen oloinen se toki oli.

Varpuslinnuista mainitsematta on vielä mustapääkerttu (Sylvia atricapilla gularis / Blackcap), joka löytyi vahingossa yhdestä kuvasta, puna­rinta (Erithacus rubecula / European Robin), sekä tunnis­ta­matta jäänyt varislintu (Corvus sp.). Lajilistan perusteella se oli joko musta- tai nokivaris, todennäköisemmin mustavaris. Lisäksi vielä harmaa rastas (Turdus sp.), ehkä räkättirastas.

Rannan pystysuorilla kalliolla oli lisäksi parin-, kolmenkymmenen pien­ten lintujen parvia, joista vilkkui kovasti valkoista (ei kuitenkaan koko­val­koi­sia). Ainakaan ne eivät olleet var­pu­sia. En nähnyt niiden nousevan ker­taa­kaan kalliolaen korkeudelle. Tosin näin niitä vain liikkuvasta veneestä ja aika kaukaa, joten en pysty sanomaan enempää. Paikka ja käyt­täy­ty­mi­nen ei kuitenkaan viittaa mi­hin­kään aikaisemmin mainittuun pikkulintuun. Eikä lajilistalta löydy oi­keas­taan yhtään sopivaa kalliopesijää/-asujaa.
Ei tullut heti mieleen eräs ryhmä lintuja, mutta ehkä sittenkin löytyy sopiva. Madeirankeijulla (Oceanodroma castro / Band-rumped Storm-Petrel) on selvästi näkyvä valkoinen yläperä. Kooltaan se on melko pieni (oman ar­vio­ni ylärajoilla). Osa madeiran­kei­juis­ta pesii talvella kal­lio­rannoilla. Azoreilla niitä pesii arviolta 1000 paria. Ja etsimiseen suositellaan venettä. Joten hy­vin­kin voisi olla se. Pitäisi kuitenkin tietää, että pesii juuri niillä rannoilla (Ponta Delgadasta itään).

Pedoista näkyi ainoastaan hiirihaukka (Buteo buteo / Common Buzzard), paikallista alalajia rotschildi. Nämä kuvat ova Vila Franca do Camposta.





Löytyihän sentään lintu, jonka on tottunut näkemään maapallon joka puolella (näillä leveysasteilla, itäisin Thaimaassa). Silkkihaikaroita (Egretta garzetta / Little Egret) oli yhtenä päivänä Ponta Delgadan itäpuolella laavakivikarikossa.

Puluja (Columba livia / Common Pigeon) saarella oli oli runsaasti, sekä kaupungissa että maaseudulla. Jonkin tiedon mukaan saarella eläisi myös perusmuodon, eli kalliokyyhkyn alalaji (lajiluettelossa sitä ei ole), mutta kuvan lintu tuskin on sellainen.

Lokkien lisäksi mainitsematta on vielä isokihu (Stercorarius skua / Great Skua). Sellainen lensi hiljalleen ylitsemme matalalla delfiinejä kat­sel­les­samme. Valitettavasti tunnistin liian myöhään, enkä ehtinyt kuvata. Tai onhan siellä nähty äskettäin etelämantereenkihukin. Täytyy vielä et­siä senkin kuvia, ettei vain olisi virhemääritys. Valkoinen siipi­laik­ku­kaan ei ollut aivan samanmuotoinen kuin Lintuoppaan iso­kihuilla (koskapa olisi), ja muistin isokihun hieman vatsakkaammaksi edellisen ja ainoan havainnon mu­kaan (muuten koko oli sopiva).




















Palataanpa sitten lokkeihin. Aivan varma laji on etelänharmaalokki (Larus michahellis / Yellow-legged Gull), joka on saarten ainoa pesivä lokkilaji. Alalaji on atlantis.

Havaintolistojen mukaan viime viikkojen aikana on kuitenkin oleskellut Ponta Del­gadan satamassa monta muutakin lokkilajia, joten toden­näköi­syys mui­den­kin lajien havaitsemiseen on ollut melko suuri (hotellimme oli aivan ran­nalla). Ilman kaukoputkea ei varsinkaan nuoria lintuja ole helppo tun­nistaa, joten otin taskukameralla joukon kuvia myöhempää tarkastelua var­ten.

Tässä kuvat (valitettavasti pokkari ei pysty parempaan siltä etäisyydeltä ja siinä säässä).
Here are links to gull pictures for identification (sorry for pocket camera quality):

Photo 1, 28.11.2011: 21 lintua, useita lajeja. Tämän linkin takaa löytyy sama, kuva, jossa suurin osa linnuista on nume­roitu viittauksia varten sekä kommentteja muutamista. Siellä on myös lista Azoreilla tavatuista lokki­lajeista. Ponta Delgada, satama.
Allamainittujen lajien lisäksi kuvittelen löytäväni kuvasta naurulokin (Larus ridibundus / Black-headed Gull) ja tiiralokin (Xema sabini / Sabine's Gull). Kuvassa on lisäksi mysteeri (lintu 4), johon en saa otetta ollenkaan.
Photo 2, 28.11.2011: 7 lintua, ehkä etelänharmaalokki vasemmalla sei­so­massa. Muutkin voivat olla samaa lajia. Ponta Delgada, satama.
Photo 3, 28.11.2011: 3 nuorta lintua, mielestäni kaksi eri lajia. Kahdella on mustat tai ainakin tummat jalat. Etelänharmaa- ja/tai selkälokkeja. Ponta Delgada, satama.
Photo 4, 1.12.2011: Sisämaanlintu, joka vaikutti pienemmältä kuin sa­ta­man linnut (ei kuitenkaan mahdollisuutta verrata kokoa). Jykevä keltainen nokka, leveät siivet ja melko suuri valkoinen täplä siivenkärjessä. Siis sittenkin isokokoinen. Siiven takareuna leveälti valkoinen. Sete Cidades, Lagoa Verde.
Kiusaus määrittää isot vaaleat etelänharmaiksi on suuri, koska se on valtalaji. Jos katsotaan tätä ja kahta seuraavaa kuvaa, on siivenkärjissä ja siiven takareunassa eroa. Tällä on iso valkoinen täplä, seuraavalla ei ollenkaan (tai hyvin pieni) ja sitä seuraavalla (etelänharmaa) siltä väliltä. Tällä on leveä valkoinen siiven takareuna, seuraavalla jyrkkärajainen ja kapea ja sitä seuraavalla tuskin ollenkaan. En tunne vaihtelua, mutta minusta nämä ovat epäi­lyt­tä­viä eroja. Tässä kaikki kolme samassa kuvassa.
Photo 5, 2.12.2011: Myös sisämaanlintu. Jykevä keltainen nokka, jossa punainen täplä, siis isompikokoisia lokkeja. Siivenkärki on musta ilman valkoista täplää. Siiven takareuna kapealti valkoinen. Lagoa do Fogo.
Photo 6, 2.12.2011: Sama paikka. Siivenkärjen täplä ja mustan alueen muoto, renkaaton nokka sekä siiven alapinnan kaksivärinen harmaa näkyvät hyvin. Etelänharmaa (Yellow-legged Gull). Lagoa do Fogo.
Photo 7, 2.12.2011: Sama paikka. Kovera pyrstön kärki tuo mieleen pikkukajavan (yleinen Azoreilla), joka se ei kuitenkaan ole (mittasuhteet). Muut koverakärkiset lokit (joita nähty Azoreilla) ovat tiiralokki (pikkuharvinaisuus, myös tänä syksynä Sao Miguelilla) ja pikkulokki (kaksi havaintoa Sao Miguelilla, viimeksi 2009). Pikkulokki se ei mielestäni ole. Tiiralokkiin minulla ei ole tuntumaa, enkä ole löytänyt sopivaa vertailukuvaakaan. Lagoa do Fogo.
Photo 8, 2.12.2011: Sama paikka. Tällä on kupera pyrstön kärki. Todennäköisesti selkälokki (Lesser Black-backed Gull). Lagoa do Fogo.
Photo 9, 3.12.2011: 8 lintua. Mielestäni vasemmanpuoleinen aikuinen on selkälokki (Larus fuscus / Lesser Black-backed Gull left). Toinen (esi)aikuinen on isompi, eikä vaikuta etelänharmaalta (jalkojen väri). Kovin tumma se on (johtuuko valosta?), joten ehdotan merilokkia (Larus marinus / Greater Black-backed Gull). Etualan nuori lintu lienee etelän­harmaa­lokki, ehkä muutkin. Ponta Delgada, satama.
Photo 10, 3.12.2011: 16 tai 17 lintua. Kuvan aikuinen on mitä ilmeisimmin rengasnokkalokki (Larus delawarensis / Ring-billed Gull adult). Ponta Delgada, satama.
Photo 11, 3.12.2011: Nuori lintu. Lähikuva. Saattaisi olla etelänharmaalokki, mutta katsopa pään muotoa. En löytänyt samaa muotoa minkään ajateltavissa olevan lokkilajin kuvista. Kyseessä ei kuitenkaan ole korkea takaraivo, vaan höyhenet ovat vain jostain syystä pystyssä. Siis etelänharmaalokki (Yellow-legged Gull). Ponta Delgada, satama.
Photo 12, 3.12.2011: Nuori lintu. Lähikuva. Lähes sama aika ja paikka. Etsiessäni samaa päänmuotoa kuin edellisessä kuvassa, muistin toisenkin kuvan linnusta. Ei se kuitenkaan ole sama lintu, tuskin sama lajikaan. Harmaalokkiryhmää tämäkin on, ja heikosti vääntää amerikanharmaalokin (Larus smithsonianus / American Herring Gull?) suuntaan. On erittäin tumma, nokka on tumma kärjen lähellä, mutta vaaleampi muuten. Otsa ei ole läheskään yhtä luisu kuin etelänharmaalla ja silmä on lähempänä nokkaa (vertaa kuvaan 11). Niitä on nähty hieman aikaisemmin Azoreilla. Vertailukuva Tarsigerista (ensimmäisen kuvan tätä kuukautta nuorempi lintu). Höyhennys ei kuitenkaan sovi sille, ei myöskään selkä- tai harmaalokille. Etelänharmaa ei ole tämän­näköi­nen muualla, eikä muissa minun kuvissani Azoreilta. Eikä se ole Azoreilla tavatuista isoista lokeista merilokkikaan, ja vielä vähemmän isolokki. Ei siis mitään vaihtoehtoa jäljellä. Ponta Delgada, satama.

Huom. Selain saattaa näyttää kuvat pienennettynä. Klikkaa kuvaa nähdäksesi sen alkuperäiskoossa.
Note. The browser may display pictures smaller than original. Click the picture to display original size.


Delfiini- ja valasretkelläkin tuli käytyä. Delfiinejä näkyi kahta eri lajia. Valasta (lähinnä kaskelottia) ei näkynyt. Aamulla kalastajat olivat nähneet yhden, mutta meille se ei näyttäytynyt. Atlantintäplädelfiinit (Stenella frontalis / Atlantic Spotted Dolphin) uivat aivan veneen vieressä, mutta delfiinit (juok­siai­set) (Delphi­nus delphis / [Short-beaked] Common Dolphin) pysyttelivät kauem­pana. Siksi niistä ei oikein saanut kuviakaan.

Muita nisäkkäitä (paitsi kotieläimiä) ei näkynyt, lukuunottamatta pientä le­pak­koa (Nyctalus azoreum / Azores Noctule), joka lensi päiväaikaan paris­sa­kin paikassa. Azorienlepakko voisi olla suomenkielinen nimi.

Alla vielä muutama kuva molemmista delfiinilajeista.

             Atlantintäplädelfiini              Delfiini
             Atlantintäplädelfiini              Delfiini
             Atlantintäplädelfiini              Delfiini
             Atlantintäplädelfiini

Delfiiniretken linnuista isokihu ja mahdollinen madeirankeiju on mainittu aikai­sem­min. Muuten oli vain tun­nis­tamattomia lokkeja. Keltanokkaliitäjiä olisi voi­nut nä­kyä, mutta eipä vain nä­ky­nyt ainakaan tunnistettavasti.



Perhospuolella oli hiljaista. Vain kolme perhosta jäi kuviin, ja sekin on ainakin puolet nähdyistä lajeista. Oikeastaan vain parina päivänä säät olivat perhosten kannalta suotuisia. Lähinnä kova tuuli taisi estää len­tä­mi­sen (ajankohdan lisäksi). Etelänkeltaperhonen (Colias crocea / Dark Clouded Yellow) oli näistä helpoimmin tunnistettavissa.

Toinenkin meni melko helposti, vaikka olikin hieman erinäköinen kuin Suo­men yksilöt. Eiköhän maantiede selitä kaaliperhosen (Pieris bras­si­cae / Large White) pienet värierot ja ehkä kokoeronkin.

Kolmas perhonen ei sitten auennut, vaikka Azorien lajilistassa on vain noin 150 lajia. Se oli päivehtimässä hotellin ikkunassa, joten kuva on vat­san puolelta. Kaikista en löytänyt kuvaa Wikipediasta. Yksi epäilys on, mut­ta netin kuva on sen verran huono, ettei varmuutta saa. Epäilys oli väärä, mutta oikea lajikin on löytynyt, hopeakoisa (Palpita vitrealis / Olive Leaf Moth, synonyms Palpita unionalis / Jasmine Moth).



Jos voit auttaa tunnistamisessa, löydät virheitä tai muuten haluat kommen­toi­da, lähetä sähköpostia osoitteella pekka.sarvelanetti.fi (roskapostin välttämiseksi osoite on muunnettu siten, ettei­vät urkkijaohjelmat löydä sitä ainakaan helposti. Älä siis kopioi osoitetta, vaan kirjoita itse).

Loppuun vielä valoilmiö, jota en ole nähnyt koskaan aikaisemmin. Se näytti hyvin pienikokoiselta sateenkaarelta (ainakin aurinko oli selän takana). Mutta se oli täysi rengas, jonka alin kohta oli minun jalkojeni alla. Rengas liikkui minun mukanani, joten sitä oli mahdoton kuvata kokonaan. Koosta saa hyvän käsityksen kahdellakin tavalla. Renkaan takana olevat puut ovat noin 10 metrin päässä. Varjon suunnan ja kuvakulman perusteella näkee, ettei rengas todellakaan ole iso. Sanoisin, että läpimitta oli korkeintaan 20 metriä. Se oli sateenkaari (sumu­sateen­kaari), ja olen seisonut sateenkaaren päällä.