En oikeastaan odottanut mitään lintupuolelta, mutta silti jonkinlainen yllätys oli kesyt liejukanat (Gallinula chloropus / Moorhen) Maspalomasin altaalla (yleensä kuivana olevan joen loppupää, joka ei kuitenkaan ole yhteydessä mereen, vaan muodostaa jonkinlaisen lammen).

Altaan toinen vakioasukas oli nokikana (Fulica atra / Common Coot), joiden joukossa oli siiviltään oudon värinen yksilö (kuvassa).

Aluksi tuntui, ettei saarella ole lainkaan kahlaajia. Kolmantena päivänä hiek­ka­rannalla oli sentään pulmussirri (Calidris alba / Sanderling). Myöhemmin löytyi pari tutumpaakin lajia: rantasipi (Actitis hypoleucos / Common Sandpiper) ja pikkukuovi (Numenius phaeopus / Whimbrel).



Kutakin lajia oli tasan yksi yksilö, joten kolme kahlaajaa oli koko matkan "saalis".


Näköjään on yksi lintulaji, jonka näkee jokaisella etelänmatkalla: silkki­haikara (Egretta garzetta / Little Egret). Se tuntuu levinneen tietyllä lämpö­vyöhykkeellä ainakin melkein ympäri maapalloa.

Harmaa­haikara (Ardea cinerea / Grey Heron) oli toinen haikarajaji. Niitä oli joka päivä useampia Maspalomasin altaalla. Tämäkin lienee harmaa­hai­kara, vaikka kummallisen muotoinen se mielestäni on, eikä värikään ole ihan kohdallaan. Pitäisi epäillä, jos tuntomerkit eivät ole kohdallaan. Lintu taitaa ollakin yöhaikara (Nycticorax nycticorax / Night Heron).

Muutamana päivänä altaalla oli myös flamingo (Phoenicopterus roseus / Greater Flamingo). Flamingoa ei ole saaren lajilistalla, mutta ei siinä ole satunnaisharhailijoita muutenkaan. Lintu oleskeli altaan kau­kai­simmalla rannalla (suojelualuetta), joten kesyys ei ainakaan ole peruste karku­lai­selle. Tämä näyttää olevan tunnettu yksilö, joka on ollut altaalla jo vuoden ajan ja tulkitaan luonnonvaraisesti tulleeksi.

Sattuipa nämä kolme samaankin kuvaan. Tarkkaan laskien niitä on neljä, sillä silkkihaikaroita on kaksi.

Sorsalintuja saarella ei pahemmin ole, enkä minäkään nähnyt muuta kuin yhden hanhenoloisen, hitaasti lentävän linnun bussin ikkunasta matkalla lento­kentälle.











Petopuolella ensimmäinen lintu näytti varsin hyvät tuntomerkit. Pyrstössä on kapea valkoinen reunus ja pyrstön alapinnalla on kaksi valkoista täplää (tai iso valkoinen täplä, jonka päällä on jalat). Vaalennetussa (ylivalo­te­tus­sa) kuvassa näkyy vielä mustat siivenkärjet, musta pää sekä jokseenkin kuvioton siiven alapinta. Näillä tuntomerkeillä (iso lintu) luulisi löytyvän ainakin ehdokkaita. Suomen parhaan petotuntijan mukaan se lienee ri­ta­ri­haukka (Parabuteo unicinctus / Harris's Hawk), joka on kotoisin Kes­ki- ja Etelä-Amerikasta. Lajia käytetään metsästyksessä ja näytök­sis­sä, joten tulkittaneen karkulaiseksi.

Toinen iso peto jäi tunnistamatta, mutta syynä on tuntomerkkien puute. Kooltaan se oli hiirihaukan luokkaa. Lintu näkyi vain hetken hotellin ikku­nan läpi, eikä paljain silmin ehtinyt nähdä tuntomerkkejä. Valkoista ei kui­tenkaan vilkkunut, joten ritarihaukka se ei ole. Matkalla lento­ken­tälle näkyi vuorilla vielä kaksi isoa petoa, mutta niistä en pysty sa­no­maan mitään muuta.

Toinen tunnistettu peto oli tuulihaukka (Falco tinnunculus / Common Kestrel). Se pyydysteli kor­keal­la vuoris­tos­sa (noin 1200 metriä meren­pin­nan yläpuolella).




Hotellialueen kiusankappale oli turkinkyyhky (Streptopelia decaocto / Col­la­red Dove). Ne käyttäytivät kuten pulut Suomessa. Pesintä on nytkin käynnissä ja oheisessa kuvassa on pieni pesäpoikanen. Saarelle on ko­tiu­tu­nut myös saharanturturikyyhky (Streptopelia roseogrisea / African Collared Dove), joka on hieman pienempi, mutta muuten saman­nä­köi­nen. Vaikka pulumaisesti väritys vaihtelisi, oli yksilöissä selkeitä eroja. Myös osa linnuista oli selvästi pienempiä, joten uskon nähneeni mo­lem­pia lajeja. Kuvissa kokoeroa ei näe, mutta ehkä joku pystyy sa­no­maan, jos joku näistä on saharanturturikyyhky.

Pitkällä hiekkarannalla (n. 6 km) vastaavassa tehtävässä oli tavallinen pulu. Vuoristossa oli myös pieni parvi pulunnäköisiä lintuja, mutta olo­suhteet ja ulkonäkö huomioonottaen, ne voisivat olla myös peruslajia eli kalliokyyhkyjä (Columba livia / Rock Dove). En tosin tiedä, elääkö laji Kanarialla.

Yhtenä päivänä taivaalle ilmestyi parvi tummia kiitäjiä, jotka eivät tun­tu­neet tervapääskyiltä. Saaren yleisin kiitäjälaji on madeirankiitäjä (Apus uni­color / Plain Swift). Luulisin lintujen olevan näitä.

Lokkejakin saarella oli. Mutta toisin kuin Azoreilla, kovasti samannäköisiä. Allaolevassa kuvassa valtaosa lienee selkälokkeja (Larus fuscus / Lesser Black-backed Gull), mutta mustaselkäisiin tottuneena harmaaselkäiset tuntuvat epävarmoilta. Lisäksi siellä taitaa olla pari etelänharmaalokkia (Larus michahellis / Yellow-legged Gull). Muita lokkilajeja en löytänyt, mutta ohessa on muutamia parvikuvia katseltaviksi. Jos jotain muuta löytyy, ilmoitatteko. Taitaa sittenkin olla jokin pienempi laji (20.11.2012). Tunnistetaanko?





Saarelle on kotiutunut kaksi papukaijalajia tarhakarkulaisista. Viereisessä kuvassa on munkkiaratti (Myiopsitta monachus / Monk Parakeet).

Toinen on Suomessakin silloin tällöin karkaileva kauluskaija (Psittacula krameri / Rose-ringed Parakeet). Kumpikin oli kohtalaisen hankalassa paikassa kuvattavaksi. Lisäksi ne liikkuivat (ruokailivat) paljon, joten kuvat jäivät tavallistakin huonommiksi.

Muutama vuosi aikaisemmin saaren eteläosassa oli palanut eläinpuisto, Palmita Beach. Kuulemma saarella olisi voinut nähdä sammutustöiden yhteydessä vapautettuja isompia ja kirkasvärisempiä papukaijoja.












Varpuslinnuista ehdottomasti yleisin oli kanariantiltaltti (Phylloscopus canariensis / Canary Islands Chiffchaff). Niitä lauloi vähän joka puolella Maspalomasia ja Melonerasia. Varmaan muuallakin, mutta muualla en juuri kulkenut vuoristoretkeä lukuunottamatta. Luultavasti tämäkin on kana­riantiltaltti, vaikka oudon punertava se on. Saattaa johtua kuvaus­pai­kan valosta. Tutkittuani tarkemmin saaren lajistoa (äänityksiä), on selvää, että siellä oli myös iberiantiltaltteja (Phylloscopus ibericus / Iberian Chiff­chaff). Kuvissa ne näyttävät samoilta, eikä jokaisen kohdalla tullut mer­kit­tyä äänivaikutelmaa. Viereisen kuvan lintu on tunnistettu myös äänestä kanariantiltaltiksi.

Toinen saarilta nimensä saanut laji on kanarianhemppo (Serinus canaria / Island Canary). Niitä näkyi vain yksittäin.

Ainoa näkemäni rastas oli mustarastas (Turdus merula / Blackbird). Muuten se oli samannäköinen kuin Suomessa, mutta nokka oli tukevampi.

Varpusen näköisisiä lintuja oli jonkin verran. Pensasvarpusiahan (Pas­ser hispaniolensis / Spanish Sparrow) ne olivat, vaikka mielestäni val­jum­pia kuin aikaisemmin näkemäni (Kap Verde, Porto Santo). Ta­val­linen varpunen ei kuulu saaren lajistoon, joten ainoa sekoit­ta­mis­mah­dol­li­suus on poissuljettu.

Näkyi ja kuului siellä muutama muukin varpuslintu, mutta kuvaa (ainakaan tunnistettavaa) en saanut, joten ne voi unohtaa. Taisi sittenkin löytyä pik­ku­pensaskerttu (Sylvia conspicillata / Spectacled Warbler), ks. on­gel­matapaukset.

Tutkiskelin uudestaan (tai siis jo kymmeniä kertoja) näitä ongelmatapauksia. Nyt olen päätynyt yli 50 % todennäköisyydellä tulokseen, että tämä on yöhaikara (Nycticorax nycticorax / Night Heron).

Jos voit auttaa tunnistamisessa, löydät virheitä tai muuten haluat kommen­toi­da, lähetä sähköpostia osoitteella pekka.sarvelanetti.fi (roskapostin välttämiseksi osoite on muunnettu siten, ettei­vät urkkijaohjelmat löydä sitä ainakaan helposti. Älä siis kopioi osoitetta, vaan kirjoita itse). Linkin takaa löytyy vielä ongelmatapaukset niistä kiinnostuneille.


Perhosia ei juuri näkynyt, mutta muutama kuitenkin. Oheinen on määri­tet­ty/arveltu kuuluvan Blastobasis-sukuun. Niitä on seitsemän Gran Canarian lajilistalla (lisäksi kaksi muuta samaan heimoon kuuluvaa). Kuvia en kai­kis­ta ole onnistunut löytämään vertailua varten. Pituutta sillä oli n. 1,5 - 2 cm. Toivottavasti sille löytyy lajikin. Toistaiseksi paras ehdokas on Blastobasis exclusa.

Ainoa useammin näkynyt laji oli Leptotes pirithous (Lang's Short-tailed Blue), joka tunnetaan myös nimellä Syntarucus pirithous. Pari vuotta sitten ilmestyneitten kirjojen mukaan sen levinneisyys ei kattanut Gran Canariaa, mutta nyt sitä voi luonnehtia jopa runsaaksi. Muita päivä­perhosia kun nä­kyi vain kaksi: muutama naurisperhosen tapainen ja yksi iso puna­rus­kea­sävyinen. Niitä ei kuitenkaan päässyt kuvaamaan.

Muista hyönteisistä nähdyksi ja tunnistetuksi tuli korentolaji Crocothermis erythrea (Broad Scarlet) sekä ampiaislaji Polistes dominulus.

Olihan siellä muitakin tipuja katsottavaksi. Nyt ollaan jo niin kaukana lin­nuista, että on aika lopettaa.