Tässä tarkastellaan oheisen kuvan lintua, joka oli Korppoon (Parainen) Jurmossa 14.4.2014. Lintu on kiu­sannut koko ajan itseäni (tunne, että ei ole harmaalokki). Keltajalkaiset har­maa­lokit ovat Suo­mes­sa yleensä harmaalokin ala­lajin ar­gen­ta­tus muo­toa omissus, mutta myös ete­län­harmaalokilla on keltaiset jalat (aikuisella aina). Heti alkuun on syy­tä mainita, että Rari­teettikomitea ei ole hyväksynyt yhtään aikuista ete­län­harmaa­lokki­havaintoa. Tietoa, mil­loin normi­har­maa­lokista poikkea­via tunto­merk­kejä on tarpeeksi, ei ole.

Tarkastelu perustuu Lintuoppaan teks­teihin ja kuviin (Svensson, Mul­lar­ney, Zetterström) sekä inter­ne­tis­tä löytyviin kuviin. Kuva­vertai­lus­sa on käytetty omissus-muodon har­maa­lok­kia Helsingistä (21.3.2012) ja etelän­harmaa­lokkia Mallor­calta (6.5. 2014). Muuten olen näh­nyt ete­län­harmaa­lokkeja Azo­reil­la ja Kana­rialla.


Keltaiset jalat

Keltaiset jalat on tuntomerkki, jota ilman aikuista etelänharmaalokkia ei voi edes kuvitella määrittävänsä. Toi­saalta se on tuntomerkki, joka ra­jaa potentiaalia. Ainoa lintu, johon ai­kuisen etelänharmaalokin voi se­koit­taa, on harmaalokin alalaji ar­gen­ta­tus ja sen muoto omissus. Pel­kästään jalkojen värin perusteella myös aro­harmaa­lokki (Larus cachinnans), mutta tässä tapauksessa se ei tule kyseeseen muiden tuntomerkkierojen vuoksi.


Muoto ja habitus

Muotoon tai habitukseen en yleensä pane pal­joa painoa. Kuitenkin, Jurmon linnun ole­muk­sessa on jotain, joka on kiusannut. Vie­rei­sessä kuvassa on Helsingin kauppatorilla kuvattu omissus-muodon harmaalokki. Sen muoto tai olemus ei tunnu väärältä har­maa­lokille.

Kun olen katsellut sekä eläviä, että kuviin pääs­sei­tä etelän- ja tavallisia harmaalokkeja, olen lopultakin tajunnut yhden eron. Etelän­harmaa­lo­kil­la on seisoessaan tyypillisesti rinta alem­pana kuin harmaalokilla. Näin myös Jurmon lin­nul­la. Hieman alempana on kuva Mal­lor­calla kuvatusta etelän­harmaa­lo­kis­ta. Sekin seisoo rinta alempana. Saman­lainen ero näkyy myös verratessa Jurmon tavalliseen harmaa­lokkiin. Ehkä se on syy siihen, että "habitus kiusaa". Vai onko se muoto (eli ete­län­harmaa olisi rintavampi kuin tavallinen)? Lintuoppaankin mukaan harmaa­lokin muoto on erilainen kuin ete­län­harmaan.


Selän ja silmien värit

Vieressä on sitten varma etelänharmaalokki. Lintuoppaan mukaan etelänharmaalokki on jonkin verran tummempi kuin harmaalokki. Selän tummuutta on hyvin vaikea todentaa kuvista. Toki linnun selkä on tummempi kuin viereisen harmaalokin. Varjon perusteella se ei näyttäisi johtuvan siitä, että selkä olisi var­jossa, joten valotusolosuhteet ovat samat.

Silmien värin päätteleminen on vielä mah­dot­to­mam­paa. Harmaalokilla on lähes valkoinen silmä, kuten kauppatorin linnulla. Jurmon lin­nun silmien väriä ei pysty toteamaan.


Nokan koko ja muoto

Lintuoppaan mukaan etelänharmaalokin "nok­ka on voimakas, kärjen harja kaartuu jyrkästi alas ja nokan viistekulma on selvä. Lisäksi, nokan punainen viistetäplä on isompi ulot­tuen ylänokkaan."

Allaolevaan kuvaan on koottu kuvia nokista, ylhäällä vasemmalta tavallinen harmaalokki (Jurmon kuvasta viereinen lintu), omissus-muodon harmaalokki (kauppatorilta), alhaalla tunnistettava lintu sekä etelänharmaalokki (Mallorca).



Eihän nuo erot kovin suuret ole, mutta on se nokka selvästi isompi kuin kummallakaan harmaalokilla. Ja nokan harja kääntyy jyrkästi alas, kuten Mallorcan linnulla. Viistekulmasta en sano muuta kuin ettei se sulje pois etelänharmaata. Toki on huomattava, että nokan koko ja muoto vaihtelee sekä etelän- että tavallisella harmaalokilla. Joskus etelänharmaan nokka on jopa pienempi kuin harmaalokilla. Vaikka nokka on isompi kuin normiharmaalokilla, se mahtunee vaihteluun.

Punainen viistetäplä on yhtä iso kuin Mallorcan linnulla ja isompi kuin kauppatorin linnulla. Jurmon toisella linnulla se on mitätön. Mikä on merkittävä ero?

Siivenkärjet

Etelänharmaalokista sanotaan: "siiven­kär­jes­sä on enemmän mustaa ja valkoiset kär­ki­laikut pienemmät."

Omissus- muodosta sanotaan: "Silti omissus tunnettavis­sa harmaalokiksi tunnusomaisen muo­don, vaalean silmän, laajalti val­koisten käsisulkien kärkien ja syk­syl­lä-alkutalvella tiheään viiruisen pään perusteella."

Tämän mukaan lintu ei ole omissus-muodon harmaalokki. Siivenkärjessä on paljon mus­taa ja valkoiset kärkilaikut ovat hyvin pienet. Uloin laikku on lähes näkymätön. Ihan niin­kuin etelänharmaata kuva­taan. Uloim­man lai­kun pitäisi argentatus-harmaalokilla olla suuri. (Huomaa, että siivenkärkien alta nä­kyy val­kois­ta pyrstöä.)


Eron näkee selvästi, kun vertaa ylläolevaan omis­sukseen. Ohessa vielä vertailukuva omissuksen sii­vestä (Helsinki, kauppatori, 29.3.2011).

Harmaalokin vaihteluun kuuluu kyllä alalajeja (esim. argenteus), joilla on paljon mustaa ja vähän valkoista siivenkärjissä. Mutta niillä ei ole keltaisia jalkoja.

Itse asiassa edelläolevan omissus-kuvauksen ja sen perusteella tämän seikan huomaaminen sai minut tarkastelemaan lintua uudelleen. Toki on myönnettävä, että olen ihmetellyt kuvaa useasti ennenkin, mutta en ole keksinyt mielestäni riittävän hyvää perustelua uudelleentarkasteluun.


Yhteenveto

En rupea toistamaan Jurmon linnun eroja omissus-harmaalokkiin. Paljon niitä kuitenkin on. Niistä kaksi on mielestäni olennaisia: habitus/muoto ja siiven väritys. Vasta­painoksi en onnistu löytämään yhtään seikkaa, jonka perus­teella lintu ei olisi etelänharmaa.

En tiedä, mikä on riittävä peruste aikuisen etelän­har­maa­lokin määrittämiseksi. Minulla ei ole kuvaa, jos­sa näkyisi siivet levitettynä (sellaisen perusteella määritys voisi olla asiantuntijan mukaan mahdollinen). Mutta perusteltu epäilys tästä varmasti jää.

Ja jotta kaikki tiedossa oleva tulisi näkyviin, laitan loppuun kaikki kuvat, mitä minulla on linnusta. Muistiinpanoja minulla ei ole, enkä viittaa mihinkään muistikuvaan. Näin pitkän ajan jälkeen en pystyisikään.