26.4.2012

Koko menomatkan oli sumua ja satamassa (Pärnäisissä) se vain paheni. Lohmin meri­merk­ki, jossa sääksi pesii, näkyi vain vaivoin. Niinpä merimatkan havainnot on näin rapor­toitu.

Jurmoon tuli vain Toolan Pekka ja Utöhönkin oli tavallista vähemmän lintuharrastajia tu­los­sa. Tit­to­sen Jouni taisi olla ainoa. Perjantaina sit­ten riitti tulijoita tavallista enemmän. Niityllä oli kaksi valkoposkihanhiparia.

Asemalla olivat ennestään Palomäen Timo ja Wallinmaan Ville - tai tarkemmin sanoen jos­sain maastossa. Hetken arvuuttelimme, min­ne me­nisimme. Lähdimme aluksi Sorgenille ja siel­tä lepikkoon. Lajistossa ei ollut mitään eri­tyistä, toki kevätlintuja löytyi jonkin verran. Sor­gen oli melko tyhjä, mainittakoon yksi ris­ti­sorsa. Kyhmyjoutsen oli lähellä ja tuli koko ajan lähemmäksi, kuvattavaksi. Rannalla oli kuiten­kin kohtalainen pikku­lintuparvi, jossa oli järri­peip­poja, peip­po­ja, paju­lintu, västä­räk­ke­jä, niit­ty­kirvinen, punarinta, tylli ja ran­ta­sipi­pari.

Myös lepikko oli harvinaisen tyhjä, vain joitain laulurastaita, punarintoja sekä tiaisia. Le­pi­kos­ta nousimme harjulle ja päätimme lähteä itärei­til­le, jos se vaikka olisi käymättä. (oli se). Itä­reitiltä löytyi yllättävän paljon lintuja, 30 la­jia. Mitään kovin erikoista ei löytynyt. Suun­nil­leen tässä vaiheessa sumu hälveni.

Ristisorsia oli kolme ja lapasorsia yhteensä ta­san 20. Sinisorsat sen sijaan loistivat pois­sa­olollaan, koko aikana näkyi vain muutama yk­si­lö. Eikä taveja tai haapanoitakaan ollut yli­suu­ria määriä.

Kahlaajatkin on helppo luetella: puna­jalka­viklo, taivaanvuohi ja jänkäkurppa.

Kivikon takaisella saarella (Grundvik harun) oli koirasteeri.



27.4.2012

Niinpä sitä taas oltiin pirteinä harjulla jo 5:45. Kuik­kaa muutti jonkin verran, taisipa joukossa olla yksi kaakkurikin (en itse tunnistanut, joten ei ole vuo­den­pinna). Yksi haarapääsky lensi lepikon yllä ja pie­neen pihlajaan istahti hetkeksi vuoden ensim­mäi­nen metsäkirvinen.

Kahden tunnin lusimisen jälkeen oli aika keittää kahvia ja laittaa muutakin aamiaista. Niityllä oli kak­si valkoposkihanhea ja kaksi lisää tuli pala­tes­samme.

Aamiaisen jälkeen lähdimme länteen. Paitsi Timo, joka nyrjäytti jalkansa edellinenä päivänä. Lam­mas­aitauksen takan oli heti käenpiika, joka suh­tau­tui kuvaamiseen varsin suopeasti. Muuten käve­lim­me num­men poikki suoraan länsireitin alkuun, eikä mat­kalla näkynyt kuin kiurua, kivitaskua ja laulu­rastasta.

Sorsia näkyi varsin niukasti, eikä kahlaajiakaan ollut runsaasti. Toki tyllejä ja punajalkavikloja näkyi. Li­säk­si löytyi kolme suosirriä ja aivan talvipukuinen puna­kuiri.

Mustaleppälintu ei tällä kerralla ollut itses­tään­selvyys, vaan sitä piti lähteä bongaa­maan sa­ta­man itäpuolelta, jossa se oli viih­ty­nyt useita päi­viä. Löytyi se sieltä, vaikka ei ollut kovin ku­vaus­ystävällinen. Tuhkan­har­maan värin ja sii­pi­paneelin puuttumisen perusteella sanoisin, että naaras.

Sataman kalliolla oli nukkuvia haahkoja sekä yksi merimetso.















Alkuiltapäivän käytimme idässä. Reitti oli las­ket­tu, mutta kiersimme sen muuten. Grunvik harunille laskeutui tuulihaukka. Muuten ei jäänyt kerrottavaa.

Reitin loputtua lähti seuraavasta mutkasta en­sin kaksi merihanhea ja sitten teeri. Teeri nousi lähimmän kallion reunalle posee­raa­maan. Jos­tain syystä tämä ja käytännössä lähes kaikki kuvat ovat sameita, vaikka kaukoputkella linnut näkyivät kirkkaina ja terävinä.















Myöhemmin iltapäivällä lähdimme Villen kans­sa yrittämään mustapääkertun kuvaa­mis­ta. Aluk­si lintu oli kovin vilkas, ja kuviin jäi vain maisemaa. Tälläkin oksalla istui hetkeä ennen mustapääkerttu. Lopulta se ilmeisesti kylmis­sään asettui männyn rungolle aurin­koi­seen paikkaan liikkumattomaksi.

Sen jälkeen lähdimme uudestaan satamaan mulelia kuvaamaan. Nyt onnistui vähän pa­rem­min (oheinen kuva) yhden kuvan verran. Sa­malla matkalla sain vuoden ensimmäiset kuvat myös leppälinnusta ja tiltaltista. Päivän muista linnuista kannattaa mainita vielä isolepinkäinen ja pari riskilää.

Iltalaivalla tuli Kalliolan Arto. Päivän laji­mää­räksi saimme 90, mikä saattoi olla siihen men­nes­sä vuoden suurin luku Jurmossa.



Jurmossa on munkkirinkilöiden ja kappelin rau­nion lisäksi vielä kolmas merkillinen kivi­raken­nelma. Pienempi neliömäinen kehä, jon­ka ulko­puolella suurempi kehä.





Kivistä puheenollen, Sorgenilla on varsin pyöreä, ilmeiseti luonnon muovaama kivi.

Ohessa vielä pieni panoraamakuva ase­masta ympäristöineen.






















28.4.2012

Nyt se alkoi jo 5:30, aamuvakio. Ei siihen ikinä totu. Muutto oli vaisua, ja muutenkin lintuja näkyi vähän.

Aamuvakion jälkeen oli aamiaisen ai­ka, ja sen jälkeen lähdimme länsi­rei­tille. Siellä ensimmäinen sykähdyt­tä­väm­pi laji oli suopöllö, joka lähti lou­naisriutan alkupäästä ja laskeutui riu­tan keskiosaan näkymättömiin.

Lokeista valtaosa oli naurulokkeja ja kalalokkeja. Punakuireja löytyi nyt viisi, joista yksi aivan punarintainen. Lisäksi siellä oli yksi kuovi ja muutama suo­sir­ri. Tiiroja näkyi kerrankin paljon, aina­kin 100 linnun parvi (oletettavasti lapin­tiiroja).

Ristisorsia näkyi toistakymmentä, täs­sä osa seitsemän parvesta.





Paluumatkalla kävimme katsomassa musta­lep­pä­lintua. Se löytyi, mutta ei enää vakio­pai­kal­taan.

Toolan Pekka oli hoitanut itäreitin, mutta sinne mekin Arton kanssa suunnistimme, Sorgenin ja lepikon kautta. Suolta tulevaan puroon joku oli rakentanut vesirattaan. Uutena lajina löytyi har­maa­sorsa itäkivikosta.

Päivä oli tuonut uusia muuttajia, ja siten näimme mm. pensastaskun, hernekertun, pik­ku­käpy­lin­nun, keltavästäräkin ja kirjosiepon.

Illalla vielä muutti kurki ensin itään ja sitten täys­käännöksen jälkeen länteen.















29.4.2012

Auringonnousu on vaihteeksi kuvattu aseman pihalta. Kaunishan se on, mutta epäinhi­mil­li­seen aikaan.

Mielenkiintoisia lajeja löytyi nyt parikin: ruokki ja lapasotka.

Aamuvakion jälkeen kuljimme männikön läpi löytämättä mitään mielenkiintoista. ja sitten oli aika siivota asema ja lähteä satamaan.









Satamaan tulimme hyvissä ajoin - jospa sieltä löytyisi jotain. Ja löytyihän sieltä.

Katajikosta löytyi pari mustaa rastasta pahasti vastavalossa. Toinen niistä osoittautui sepel­ras­taaksi, jolla oli varsin voimakas sepel ja hyvin näkyvä siipipaneeli. Toolan Pekan mie­lestä sepel oli heikko, mutta selvästi erottuva. Toinen oli mustarastas. Kävelimme Villen kans­sa kalliolle, ja katajasta löytyikin kuvan lintu. Sillä on selvästi erottuva, mutta vielä varsin heikko sepel. Niitä oli siis kaksi. Mus­ta­rastaan lisäksi.

Laivamatkalla Nötössä noteerasimme musta­kurk­ku-uikut sekä piekanan. Merikotkia näkyi paluumatkalla parikymmentä.








Loppuun oli tarkoitus tulla kuva Lohmin merimerkistä ja siellä pesivästä sääksestä. Olihan sääkin aurinkoinen ja pesä myötävalossa. Kuvaa ei kuitenkaan tullut, sillä juuri sopivaan aikaan kulki purjevene merimerkin ohi ja sääkset nousivat ilmaan juuri ennen kuin ne olisi voinut kuvata.