Maanantai 17.11.2014

Tänä vuonna lähdimme poikkeuksellisesti maa­nantaina, kun Artolle tuli este aiemmin sovitulle torstai-sunnuntairetkelle. Asemalla ei ollut eikä sinne tullut muita, joten kerrankin oli väl­jää. Utöhön sentään tuli Tittosen Jouni.

Pärnäisissä oli muutamia lintuja, mm. Jur­mo­retkilajina harvinainen harakka sekä tällä ker­taa saaresta kokonaan puuttunut meri­lokki.

Laivamatkalta ei ole juurikaan kerrottavaa, mutta kyläniityllä odotti pikkuyllätys. Hiiripöllö (pissihaukka) istui katajan latvassa.

Näin syksyllä pimeä tulee aikaisin, joten veim­me vain tavarat asemalle ja lähdimme maas­toon. Kävelimme lyhyen lenkin Sor­genilla ja sen viereisessä lepikossa sekä män­ni­kön reunassa. Piekana näyttäytyi le­pi­kon yllä. Isolta se näytti, joten epäilimme naa­rasta. Toisina päivinä se vah­vis­tui naa­ras­pukuiseksi (eli ei ole vanha koi­ras). Neljän maissa on jo hämärää, joten palai­lim­me ase­malle männikön reunaa. Hiiripöllö oli vaih­ta­nut paikkaa tien vierelle.

Asemalla vastassa oli pähkinänakkeli (alalaji asiatica), joka oli ollut Jurmossa jo pitemmän aikaa. Ahkerasti se kuljetti siemeniä män­nik­köön, joten on syytä olettaa, että se aikoo jää­dä talveksi.

Jurmosta lajeja löytyi 12, mikä on jopa lievästi enemmän kuin normaali saapumispäivän mää­rä marraskuun puolivälissä.


Tiistai 18.11.2014

Marraskuun 15. päivän jälkeen ei ole pakollisia laskentoja, eikä varsinkaan aamuvakiota. Herätys oli klo 7:00, ja silti jäi reilusti aikaa aamutoimiin.

Kahdeksan maissa vielä hämärässä läh­dim­me maastoon, käytännössä länsi­rei­tille ja sitä kautta Länsiriutalle ja Heinä­saa­reen. Emme tosin ero­tel­leet enää reitin havaintoja muista. Lännen valtalajit olivat telkkä ja si­ni­sorsa, myös kyhmy­jout­se­nia oli run­saas­ti. Harvinaisempia olivat jouhi­sor­sa, lapasotka ja yllättäen tukka­sotka. Laulujoutsenia oli kohta­lai­ses­ti.

Heinäsaaresta näimme sitten meri­sirri­parven etelänpuoleisella sär­källä. Lu­ku­määrää oli hankala arvioida, mutta pää­dyim­me vähintään 160 lintuun. Hetken kuluttua osa parvesta nousi lentoon, ei­kä vieläkään lukumäärää saa­tu tar­ken­net­tua. Kuvasta voi las­kea 128 lintua, joten koko parvi on ollut yli 200 lintua.





Jonkin ajan kuluttua Heinäsaareen lensi kaksi kahlaajaa. Arvelimme nekin merisirreiksi, mutta varmistaahan se piti. Olivat. Niitä lähestyessämme löysin uistimen, jossa oli mukana pari metriä siimaa. Tietysti otin moisen vaarallisen esineen pois rannalta.

Piekana nähtiin useammankin kerran. Nummella sen nähtiin nappaavan isokokoisen myyrän, jota se tässä piilokuvassa syö. Muutenkin saarella näimme epätavallisen runsaasti myyriä. Hieman ihmetyttää, ettei piekanan ja hiiripöllön (nyt männikössä) lisäksi näkynyt runsaammin myyränsyöjiä.

Seuraavaksi oli tankkauksen aika. Päh­ki­nä­nak­ke­li tankkasi myös, kulki ahkerasti hake­mas­sa siemeniä varastoihinsa. Tankkauksen jälkeen lähdimme Sorgenille, lepikkoon ja itäreitille. Sorgenilla oli joka päivä sama kyhmyjout­sen­perhe (kaksi aikuista ja kuusi nuorta).

Lepikosta löytyi peippoja ja ainakin yksi jär­ri­peip­po. Muuten se oli tyhjä, vaikkä kuljimme sen läpi ja edelleen itäreitin loppupisteelle.

Idästä löytyi ensin isolepinkäinen, sitten luo­to­kirvinen ja vielä kaksi pulmusta.









Itäriutta oli karmeassa kunnossa. Se oli poltettu suurelta osin (n. 16 ha) hiekkaa myöten. Ei siis pelkästään pinta­kas­vil­li­suus, vaan myös hiekan päällä ollut ohut multa­kerros. Jäljistä näki, että palo on ollut kuuma. Siellä ei varmasti ole jäljellä mitään elol­lista, ei ainakaan kasvien siemeniä.

Tässä vielä pari kuvaa tuhosta:

Poltetun maan kuvia 2.
Poltetun maan kuvia 3.

Eipä sitten muuta kuin paluu asemalle. Kier­sim­me vielä männikön, kun valoa riitti hieman, ilman mie­leen­painuvia havaintoja.

Lajeja kertyi yhteesä 31. Ei siis mikään huip­pu­päivä määrällisesti, mutta muutama mukava havainto oli kuitenkin mukana.











Keskiviikko 19.11.2014

Päivän ensimmäinen laji oli talitiainen, mutta toinen olikin nakkeli heti aa­mu­hämärässä.

Suunnitelmissa oli kulkea lähes sama reitti kuin eilen. Päivä oli kirkas ja ja aurinkoinen, mutta tuuli oli kova. Se haittasi havainnointia melko paljon.

Ihmettelimme kovasti, ettei Jurmossa ollut näkynyt yhtään merikotkaa, kun päivän en­sim­mäi­nen ilmaantui etelärannalle. Kaik­kiaan niitä näkyi viisi päivän aikana. Myös ensimmäiset teeret näimme.

Aallokko oli niin kova, että lajit ja määrät jäivät todellisuutta pienemmiksi. Mutta kuvassa on etualalla kumma möykky, jota ei ole muissa saman paikan ku­vis­sa. Olisiko hylje eksynyt kuvaan?

Merisirrit eivät lennelleet eiliseen ta­paan. Ainoastaan noin kymmenen lin­nun parvi laskeutui Heinäsaaren kär­keen. Saattoi olla enemmänkin. Huo­ma­sin ne vasta laskeutumis­vai­hees­sa, ja osa saattoi olla jo piilossa.



Aseman ruokinnalla oli nakkelin lisäksi peip­po, viherpeippo, sinitiainen, tali­tiai­nen ja uu­te­na lajina keltasirkku.

Seuraavaksi oli tietenkin kahvin ja voileipien aika. Katselimme myös ruokinnan lintuja, ja saa­tiin jonkinlainen viite, että nakkeleita voisi olla kaksi.

Sitten lepikkoon ja sitä kautta itään. Lepi­kos­sa oli pikkutikka sekä eilinen peippolajiparvi, josta nyt löy­sim­me seitsemän peippoa ja kaksi jär­ri­peippoa.

Idässä ei ollut eilistä vilinää. Pulmusia oli nyt kolme ja lisäksi kuvan niittykirvinen.

Paluumatkalla tarkistimme Norrkläppanin. Siel­lä lenteli erikoisemman näköinen peto. joka is­tuu­tui kalliolle. Muuttohaukka se oli. Minulla ei ollut ennestään kuvaa muutto­hau­kas­ta, eikä ole vie­lä­kään. Tässä on kuva Norr­kläp­panilta, ja muut­to­haukka on se möyk­ky kivien oikealla puolen. No, onhan siinä lintu ja tiedän sen muuttohaukaksi, joten olkoon sitten kuva.

Tultuamme asemalle jo melko hämärässä, ilmaantui hiiripöllö niityn verkkokepin nokkaan. Siinä se istui muutamaa lentelyä lukuunottamatta pimeään asti. Mahdollisesti pitempäänkin, mutta sitä ei pystynyt näkemään. Illalla olikin aika laskea päivän lajit: 32.


Torstai 20.11.2014

Jälleen pilvinen päivä. Tuulta oli sentään eilistä vähemmän. Vesi oli hyvin matalalla. Heinä­saa­ren edustan särkälle pääsi reilusti kumi­saap­pais­sa. Kävin siellä jo tiistaina, mutta silloin kamera oli omassa taskussa. Vesi oli silloin vielä n. 5 cm matalammalla.

Länsiriutalla totesin, että mereltä pitää poimia ruokki. Miten ollakaan, siellä oli ruokki.

Heinäsaaressa oli eilistä helpompi löytää lajeja. Uutena löytyi alli. Merisirrejä näkyi vain viisi. Merisirrit olivat tavallisella paikallaan, oikealla kuvan ulkopuolella olevalla särkällä. Sinne ei pääse kahlaamalla, ei ainakaan kovin kuivana. Lajillisesti melko yllätyksetöntä. Lapasotka sen­tään oli.

Lintuja oli vähemmän kuin edellisinä päivinä. Räkättirastaitakin oli vain 30, mikä on murto-osa edellisten päivien saldosta. Varmaan kirkas yö oli tyhjentänyt saarta.






Vielä sentään näkee kukankin. Tämä kasvoi järven rannalla. Jokin ohdake se lienee, ja laji olisi kiva tietää.

Luotettavasta lähteestä saamamme tiedon mukaan joitakin päiviä aikaisemmin Jurmossa oli ollut kos­ki­kara. Tarkistimme paikan, mutta ei sitä näkynyt. Mikä lie läpimuuttaja.

Iltapäivän käytimme lepikossa, Sorgenissa, harjulla ja männikön reunassa. Sorgenin länsipuolella lähti rannalta teeri.

Palaillessamme asemalle, niityn päällä lensi har­maa­haikara. Lopuksi yritimme löytää päivän lajiksi männikössä koko ajan olleen mustarastaan. Emme löytäneet, ja istahdimme hetkeksi penkille. Silloin löytyi vielä laji, jota emme olleet nähneet tällä reis­sulla Jurmossa. Merimetso Jurmon kiven viereltä.

Lajeja tuntui olleen paljon vähemmän kuin edel­li­si­nä päivinä. Kuitenkin lukumääräksi tuli 27. Viime­het­ken lajit nostivat lajimäärän surkeasta vähän paremmaksi. Peruslajeista jäi puuttumaan hiiri­pöl­lö.

Kaikkiaan retkilajeja kertyi 44. Tämä oli ensim­mäi­nen kerta, kun olimme viikolla Jurmossa. Kokemus oli po­si­tiivinen. Asemalla oli väljää ja aikaakin oli enem­män.







Perjantai 21.11.2014

Laiva lähtee Utöstä 05:30 ja ottaa mahdolliset matkustajat Jurmosta noin 06:30. Niinpä siivosimme aseman ja pakkasimme kaikki mahdolliset edellisenä iltana. Herätys 05:15, loput tavarat kasaan, jääkaappi tyhjäksi ja pimeälle tielle. Aamiaissämpylä syötiin laivassa.

Loppumatkasta katseltiin kannelta lintuja. Parvi vesilintuja nähtiin, ja kumpikin arveli niiden olleen haahkoja. Olisi ollut uusi retkilaji, mutta ei saatu varmaa tunnistusta. Niinpä lajimääräksi jäi 44. Ihan hyvä sekin.