Maanantai 20.4.2015

Viimekertaisen hyvän kokemuksen seu­rauk­se­na lähdimme (Kalliolan Arto ja minä) nytkin maa­nantaina. Jo matkal­la Littoisiin näkyi en­sim­mäinen vuodenpinnalaji. Leh­to­kurppa lensi tien yli Paimiossa. Laiva­mat­kalla näkyi kuikka. Loh­min merimerkillä oli pesässään sääksi. So­ta­vene seurasi meitä jonkin matkaa, joten tur­val­li­selta tuntui. Muuten matka sujui lep­poi­sasti.

Asemalla oli meidän saavuttua lähes täysi mie­hitys. Paikalla oli vakiomiehittäjä, Pa­lo­mäen Ti­mo. Lisäksi siellä olivat Kim Kuntze, Sebastian Andrejeff ja Tomas Swahn.

Olimme syöneet lounaan laivalla, joten pää­simme heti maastoon. Varis piti kuvata alka­jai­siksi, jos vaikka muita kuvia ei saisikaan. Menimme aluksi Sorgenille, mistä löytyi neljä ristisorsaa. Kuviin ne eivät päässeet. Sorgenin lepikosta löytyi hippiäisparvi, noin 10 lintua. Oli siellä punarintakin. Sorgenin jälkeen me­nim­me lepikkoon, jonka yhdestä lammikosta löytyi sini­sorsapari. Harvoin pääsee Jurmossa ku­vaa­maan sorsaa näin läheltä (noin 15 metriä). Piti oikein ottaa kuva todisteeksi.

Kuvasta näkee, että sillä on epätavallista kirjavuutta kupeilla. Pitänee laittaa väripoikkeamiinkin.



Pojat olivat olleet maastossa koko päivän, joten lajejakin tuli 69. Meidän osuutemme oli vaatimaton, mutta ei tyhjä.



Tiistai 21.4.2015

Aamuvakiolle piti lähteä jo 6:00. Aurinko nousi samoihin aikoihin (kuva on pari minuuttia ennen aamuvakion alkua). Tällä kertaa muutto oli vilkasta. rastaita meni yli 4500. Muita lajeja ei mennyt kovin suuria määriä.

Aamuvakio meni hieman normaalia nopeammin johtuen suuresta lintumäärästä. Muutenhan se oli samaa kärsimystä kuin ennenkin.

Aamiaisen jäkeen Sebastian ja Tomas lähtivät länsireitille, joten Arton kanssa menimme itään.

Itäriutta on edelleen karmean näköinen. Maa on poltettu hiekkaan asti. Nyt siellä on Metsä­hal­lituksen kyltti, jossa toimenpidettä perustellaan. (Kuva on pieni ja epätarkka, mutta yritetään saada joskus parempi. Nyt on vähän parempi.)

Kyltissä sanotaan mm., että perinteisesti nummi on poltettu 5 - 15 vuoden välein. Tässä kuvassa on arviolta usean sadan vuoden ikäinen kataja ja tässäkin vähintään sadan vuoden ikäinen kataja.

Metsähallitus on näköjään luonut biologisen ihmeen. Kataja voi kasvaa 5 - 15 tai 80 vuodessa jopa usean sadan vuoden ikäiseksi.

Tai sitten perinne on Kustaa Vaasan ajoilta, jolloin saari on tiettävästi poltettu. Syy ei sil­loin ollut kasvillisuuden suojelu, vaan sen tuhoa­mi­nen.





Itäreitin lajisto oli kohtalaisen niukkaa. Tukka­koske­loita oli kohtalaisesti.

Reitin mielenkiintoisin laji jäi tunnistamatta. Kirvisen oloinen se oli ja muutama perustuntomerkkikin tuli noteerattua. Kupeet olivat niittykirvismäisesti viiruiset. Takaosan viirut olivat yhtä paksut kuin etuosan. Nok­kakin sopi kirvisille. Selkä oli ruskeä ja pitkittäis­rai­dal­linen, mutta molemmin puoli selkää oli valkoinen tai hieman kellertävä pitkittäisraita. Se näkyy kuvassakin hyvin. Lisäksi kuvassa näkyy voimakas silmärengas. Viiruisuus ei näy, mutta tarkkaan katsoen kupeet ovat viiruiset myös kuvassa. Punaista en nähnyt rinnassa tai kaulassa.

Lintu oli kovin vikkelä ja vaikeasti kuvattava, ja katosi pian kivikkoon.





Reitin jälkeen olimme lähdössä asemalle, kun arvelimme ettei petomuuttoa ole siihen aikaan odotettavissa. Kuitenkin heti näkyi saaren paikallinen sinisuohaukka­naaras. Kun se oli katsottu, selän takaa löytyi piekana. Eikä se jäänyt siihen. Mereltä tuli suohaukka, joka aiheutti miettimistä. Verrattuna juuri nähtyyn sinisuohaukkaan se oli jotenkin sirompi. Kuvasta on kuitenkin laskettavissa harittajat (5), joten sinisuohaukka se oli. Piekanoita meni useita ja vielä kak­si hiirihaukkaa, toinen melko vaa­lea.

Asemalle palailimme lepikon läpi. Sielläkin oli sopivasta kulmasta katsoen karmea näky. Tämä on kui­tenkin luonnollisesti syntynyt nä­kymä (ylimääräistä lampaan osaa lukuunottamatta).

Päivän petotilanteen täydensi ase­man pihalta nähty tuulihaukka.

Illalla laskettiin lajit ja saatiin 87. Erikoista oli se, etten saanut yhtään vuodenpinnaa ensimmäisenä kokonaisena päivänä.


Keskiviikko 22.4.2015

Aamuvakio on edelleen sikamaisen aikainen (ja huomenna vielä 15 minuuttia aikaisempi). Hauskannäköinen pilvi­muo­dos­tel­ma näkyi itätaivaalla.

Muutto oli vähäistä, ja pitkästyminen oli vaarana. Muutamia vesilintuja sekä sepelkyyhkyjä meni. Rastaitakin meni mutta vain murto-osa edellisen päivän määrästä.

Merikihu ei löytynyt sen normaalilta luodolta, vaan huo­mat­tavasti kauempaa.

Aamuvakion jälkeen vuorossa oli aamiainen, ja sen jälkeen länsireitti. Mukaan tuli myös Tomas. Matkalla sinne löytyi vuoden ensimmäinen kivitasku (meille). Lisäksi matkalla näkyi hanhiparvi, joista enemmistö oli tundrahanhia ja muut metsähanhia. Tundrahanhi oli saaren ensimmäinen havainto tänä vuonna. Vai onkohan joku unohtanut merkitä?


Lähempänä reitin alkua tuli aika erikoinen lintuhavainto. Luhtakana laskeutui kes­kel­le kuivaa kanervikkoa.

Länsireitin ehdottomasti mielenkiintoisin laji oli lapinsirkku, kaksi koirasta. Ne ruokailivat etelälaguunin "sirrikivikossa". Sirrejä siellä ei tosin ollut, eikä muual­la­kaan.

Vesilintujakin oli kovin vähän. Muutama kyhmyjoutsen, merihanhi, ristisorsa, sini­sorsa, tavi, telkkä, lapasorsa, tukka­kos­ke­lo (Haahkasaarella), isokoskelo sekä har­maasorsapari.

Myös kahlaajat olivat vähissä: töyhtö­hyyp­pä, kapustarinta, tylli, taivaanvuohi, pu­na­jalkaviklo ja kuovi.






Artolla oli jotain työhommia, ja nyt oli siihen sopiva aika. Ajattelin käydä Sorgenilla ja siitä itään. Pojat (Sebastian ja Tomas) pyysivät laskemaan samalla itäreitin. Lupasin. Tosin pa­lattuani Timo kertoi laskeneensa reitin, joten se jäi viralliseksi.

Sorgenin lätäköstä löytyi vuoden en­sim­mäinen tiltaltti. Yritin ottaa muutaman kuvan, mutta paikalla tuntui siltä, että lintu ehti aina alta pois. Yllättäen kuvissa oli varsin kel­vol­li­nen otos.

Sorgenilta jatkoin lepikon läpi harjun puoleista reunaa aina itäpäähän asti. Eniten lintuja oli itäpäässä, mm. vihervarpusia ja urpiaisia. Järräpeippoja oli pareittain monessa paikassa, myös täällä.

Itäreitin alueella oli mm. teeri, kaksi valko­pos­ki­hanhea, ensimmäinen kuviin jäänyt kivi­tasku sekä retken ensimmäinen luotokirvinen Ri­vie­ralta.

Kim lähti mantereelle ja asemalle tuli Jyrki Normaja. Myös Jari Helstola tuli vahvistamaan laskentoja, vaikka asuikin muualla. Lajillisesti päivä oli runsain. Asemalomakkeelle kertyi peräti 94 lajia.


Torstai 23.4.2015

Tuuli kovaa, eikä suurta muut­toa ollut odotettavissa. Niinpä Timo ehdotti Artolle ja minulle, että kiertäisimme länsireitin ja hän hoitaisi aamuvakion. Sehän sopi meille.

Nummelta lähti teeri, joka las­keu­tui soidintamaan lounais­riu­tan keskivaiheille. Arka se oli, eikä kuvaaminen "onnistunut" kuin lahden toiselta rannalta. Sa­malta paikalta on myös ris­ti­sorsan kuva.

Etelälaguunin pohjukassa oli kym­me­nen kurjen parvi, seu­ra­naan muutama kyhmyjoutsen ja merihanhi. Isokoskelopari oli jos­sain vaiheessa ilmestynyt poh­juk­kaan.

Tuuli oli edelleen kovaa, eikä Haahka- ja Heinäsaarten lintuja käytännössä nähnyt. Kun ei katseltavaa ollut, laskentakin oli nopeaa. Niinpä suoriuduimme reitistä hieman alle kahdessa tunnissa.

Reitin jälkeen kiertelimme lepikossa ilman mainittavia lintuhavaintoja. Tai ei sentään, ennen lepikkoa lensi luotokirvinen kivikossa. Mainitsematta on myös aamun tilhiparvi (8) lähipihlajassa. Lepikon jälkeen olikin lounas­aika.

Ollessamme sisällä näin ikkunasta outoa liikehdintää ja kävin kysymässä syytä. Syy oli sepelrastas lähiniityllä. Kun asiantuntija oli paikalla, tarkempikin määritys onnistui: 2kv koiras.

Kovan tuulen vuoksi päivä oli havaintojen osalta vaisu. Niinpä lomakkeelle kertyi "vain" 84 lajia.









Perjantai 24.4.2015

Laiva lähtee Utöstä 05:30 ja ottaa mahdolliset matkustajat Jurmosta noin 06:30. Niinpä siivosimme aseman ja pakkasimme kaikki mahdolliset edellisenä iltana. Herätys 05:25, loput tavarat kasaan, jääkaappi tyhjäksi ja pimeälle tielle. Satamassa oli keltajalkainen harmaalokki. Vaikka tämän yksilön lajista ei ole epäilystä, kaikki keltajalkaiset kuvataan.

Menomatkalle tavoitteena oli vielä ruokki ja riskilä sekä mustalintu ja pilkkasiipi. Kum­mas­ta­kin parista löytyi molempien silmille se vai­keampi. Varsin hyvä savulohivoileipä syötiin lai­valla. Paluumatkalla nähtiin hieman leppoisampi vene.

Loppuun vielä iltaruskon kuva. Kuvassa on, kuten aiheeseen sopii, kaksi lintuakin.