Maanantai 19.10.2015

Tälläkin kertaa lähdimme (Kalliolan Arto ja mi­nä) maa­nantaina. Laivalla oli lohikeittoa, mutta valitettavasti liian vähän. Me kuitenkin saimme viimeiset annokset. Muuten matka sujui lep­poi­sasti. Siinä olikin kaikki oleellinen.

Asemalla oli vakiomiehittäjä, Pa­lo­mäen Ti­mo. Lisäksi sinne tuli Veistolan Tapani.

Jo laivalla kuulimme, että aseman lähellä oli kir­jokerttu. Niinpä seisoskelimme pitkän aikaa ylä­kai­von vieressä nähdäksemme sen. Joku näki, minä en. Tosin näin parikin kertaa vilauksen linnusta, joka ei ollut talitiainen eikä punatulkku (niitä siellä pääasiassa oli), mutta en sitä kir­jo­kertuksi pysty väittämään. Pikkuvarpusia sen­tään oli kaksi ja lisäksi neljä ylilentävää. Ja puu­kii­pi­jä kävi lähipuissa.

Kävimme me maastossakin. Ensin lepikkoon ja sieltä Sorgenille ja Etelälehtoon. Mitään mainit­ta­vaa ei näkynyt, jos männiköstä lähtenyttä leh­to­kurppaa ei lasketa. Oli se sentään päivän ainoa asemalomakkeella, joten jotain mekin sille saimme.


Tiistai 20.10.2015

Aamuvakio alkoi 8:15. Se on sentään inhimillinen aika. Muuttoa oli jonkin ver­ran, eniten räkättirastaita. Kuvan yksi­löt pysähtyivät hetkeksi männikköön. Toi­sin kuin seuraavina päivinä, kulo­ras­tai­ta näkyi sekä muuttavina että pai­kal­li­sina.

Jurmoon oli ilmestynyt pitkän tauon jälkeen palokärkiä. Aamuvakion aikana ne lensivät lepikon ja männikön väliä ja olivat kovasti äänessä. Samaan aikaan kuului palokärjen ääni sekä lepikosta että männiköstä. Sainpa lajin myös dokumentoitua. Tosin kuva on otettu mäen harjalta ja lintu oli kaukana rannan kuolleissa lepissä.

Tälläkin kertaa aamuvakio päättyi ja pääsimme tankkaamaan. Kun lintujakin meni kohtalaisesti, ei se tuntunut niin pitkältä kuin monesti aikaisemmin.





Seuraavana oli vuorossa länsireitti, joka usein on runsaslintuinen. Nyt ei. Yh­teensä kymmenen lajia löytyi.

Keskeytimme laskennan (kuten syksyllä on tapana) käydäksemme Länsiriutalla ja Heinäsaaressa. Heti riutan alku­pääs­sä oli sekä kangas- että tavallinen kiuru. Jälkimmäinen on kuvassa. Muut riutan lajit olivat niittykirvinen ja urpiainen.

Heinäsaaressa ensimmäinen mielen­kiin­toi­sempi laji oli tundrakurmitsa. Se oli yleensä veden alla olevalla riutalla, käveli kiven taakse piiloon ja katosi salaperäisesti. Vesi oli todella alhaalla ja mekin kävimme etelämpänä kuin koskaan Jurmon reissulla. Tosin emme voi väittää, että saarella, sillä riutan ja saaren välissä oli muutama sentti vettä. Tarpeeksi vähän maastokengillekin. Tämä lokkikuva on otettu etelämpänä kuin mikään tällä tai aiemmalla reissulla otettu kuva.

Merisirrejä näimme kaksi, vaikka niitä oli ollut pienehkö parvi. Maininnan an­sait­see vielä kaksi ruokkia, jotka lensi­vät saaren suuntaisesti itään.




Palokärjen lisäksi saaressa oli ensimmäinen Jurmossa havaittu valkoselkätikka. Sen vuoksi suuntasimme voileipien jälkeen lepikkoon, missä se oli päivemmällä nähty. Siellähän se oli, samalla paikalla. Näin tuli kaksi uutta lintulajia Jurmohavaintoihin, ja myös kaksi uutta tikkalajia.

Petojakin reissun aikana nähtiin. Piekanoita oli joka päivä, enimmillään havaittiin kolme samana päivänä. Myös sinisuohaukkoja oli kolme, joista yksi nuori lintu saalisti usein ikkunapinnana. Muut päiväpedot olivat tietenkin merikotka sekä varpushaukka.

Pihan ja ruokinnan ylivoimaisesti yleisin laji oli tali­tiainen. Harvoin olen nähnyt niin selkeää dominointia pihan linnuissa.

Kasveista tuli kuvattua suola-arho, keto-orvokki sekä toistaiseksi tunnistamaton kukka, josta on kaksi kuvaa. Toivon tietenkin tunnistuksia sähköpostiin.

Illalla oli aika laskea lajit: yhteensä 63. Syksy näkyy siinäkin.












Keskiviikko 21.10.2015

Aamuvakiolle taas. Kuva on tosin eiliseltä. Yli sadan ei tällä kertaa päästy minkään lajin kohdalla.

Mielenkiintoisin lienee pikkutikka, jota en ole kovin usein nähnyt Jurmossa. Hippiäinen hyppeli lähikatajassa pitkän aikaa näkyvillä. Kuvaaminen on kuitenkin hankalaa sen no­pean liikkumisen vuoksi. Muutenkin hippiäisiä oli kohtalaisesti lähes joka päivä.





Arton akillesjänne oireili ja niinpä lähdin länsireitille yksin. Reitti oli, jos mahdollista, vielä tyhjempi. Vain yhdeksän lajia. Sentään yksi tukkasotka lähti lah­del­ta. Edellisenä päivänä ei nähty koko saaressa ainoa­takaan. Sinisuohaukka oli myös reitillä, ilmeisesti sa­ma nuori lintu kuin aikaisempina päivinäkin saarella.

Länsireitiltä poikkesin Länsiriutalle ja Heinäsaareen, kuten aiemminkin. Riutan keskivaiheilla näkyi retken ainoa luotokirvinen. Valitettavasti vain lennossa, joten kuvaa ei ole.

Heinäsaaresta ei ole paljoa kerrottavaa. Merisirrejä näkyi pienehkö parvi ja tundrakurmitsan ääni kuului. Näkyviin se ei tällä kertaa tullut.

Paluumatkalla Länsiriutalta löytyi uudestaan kolme urpiaista (mennessä oli kaksi), joista yksi oli kovasti ruskourpiaisen näköinen. Tämän kuvan urpiaista tut­kim­me kovasti asemalla, mutta asiantuntijat tuo­mit­si­vat sen tavalliseksi lähinnä voimakkaan nokan perus­teel­la. Kotona oli paremmat mahdollisuudet tutkia kuvia, ja löytyihän niistä pieninokkainenkin. Se on viereisen kuvan ylempi lintu. Pienempikin se on kuin alem­pi lintu. Ellei vastalauseita tule, pidän sitä ai­na­kin mahdollisena ruskourpiaisena. On siinä muutakin ihmettelemistä.

Päivällä asemalle saapuivat Helstolan Jari ja Niemen Mikko. Iltapäivän aikana Jari löysi sarvipöllön män­niköstä. Arto oli nähnyt sen jo kahtena yönä otsa­lampun valossa.

Kävellessäni aidan vieren pientä polkua, kuuluu saappaiden alta rasahduksia. Katsottuani tarkemmin sieltä löytyi massoittain valkohuulitarhakotiloita. Tosin näillä on outo poikkivyö, jota lajin vanhemmissa omissa kuvissa ei ole.

Muuten iltapäivä oli vaisu. Vain lehtokurppa ja iso­lepinkäinen olivat hiukan mielenkiintoisempia.

Asemalomakkeelle saatiin sentään 62 lajia, mikä oli odotettua isompi määrä. Pieni yksilömäärä oli ehkä syynä pienempään odotukseen.

Torstai 22.10.2015

Aamulla tuuli kunnolla, eikä mäelle ollut mene­mistä. Myös kosteutta oli kohtuullisesti ilmassa, vaikka ei varsinaisesti satanut. Aamuvakion ajan olimme harjun pohjoispuolella jonkinlaisessa tuu­lensuojassa. Eteläpuolta sieltä ei nähnyt. Kui­ten­kin retken ensimmäiset pilkkasiivet ja mustalinnut näh­tiin. Tämäkin kuva on tiistailta.

Asemalle tullessamme alkoi sataa. Sade-en­nus­teen mukaan sen piti loppua 13:00 mennessä. Siinä sitten odoteltiin asemalla sateen loppumista, ja yhden maissa sade oli poissa. Ainakin luulimme niin.

Tällä kertaa lupasin laskea itäreitin, kun en ollut vielä käynyt sillä puolen. Mikko tuli mukaan. Eipä siellä kauaa ehditty olla, kun alkoi sataa uudestaan ja sadetta riitti lähes koko ajan. Lajeja oli sentään enemmän kuin lännessä (17), mukana teeri, piekana, kapustarinta ja taivaanvuohi.


Sateen hieman hiljennyttyä lähdin vielä länteen. Nummella oli päivän ainoa kuvattu lintu, naarasteeri. Sen ja kameran välillä oli kovasti vettä, joten kuva on aika sumuinen. Teeriä nähtiin päivän aikana 11, eli varsin mukavasti.

Se, mitä minulta jäi näkemättä kirjokertun li­säksi, oli pikkukajava. Niitä nähtiin kaksikin päi­vien aikana, mutta en sattunut kum­man­kaan kohdalle.

60 lajin rajan uskoimme rikkoutuneen tä­nään­kin, mutta laskenta osoitti yllättävän matalaa lukua 54.

Laitetaan vielä yksi kasvi tunnistettavaksi kah­den kuvan avulla. Lienee lännenmaltsa (Atri­plex glabriuscula).


Perjantai 23.10.2015

Laiva lähtee Utöstä 5:30 ja Jurmossa se on noin tuntia myöhemmin. Mitään ei pysty nä­kemään, ei edes kunnolla Eivoria lukuun­ot­ta­mat­ta sen valoja.

Lopuksi olkoon kuva Utöstä sellaisena kuin se näkyy Jurmosta iltapäivällä.