Maanantai 11.4.2016

Tälläkin kertaa lähdimme (Kalliolan Arto ja mi­nä) maa­nantaina. Menomatkalla kävin Salossa katsomassa turkinkyyhkyä.

Asemalle tuli vakiomiehittäjä, Pa­lo­mäen Ti­mo. Ennestään asemalla oli Ina Tirri. Lisäksi Jur­moon tuli Elorannan Matti, joka asui muualla, mutta osallistui laskentoihin.

Laivamatkalla näkyi lintuja mukavasti. Meri­kot­kia näkyi tietenkin monta, mutta valitettavasti kaikki kaukaa. Sääksi oli asettunut pesälleen Lohmin merimerkin päälle. Merikihu oli pesimä­luo­dollaan suunnilleen Pärnäisten ja Nötön puo­li­välissä. Nötössä näkyi mustakurkku-uik­ku­ja sekä mus­ta­lep­pä­lintu. Aspössä oli pie­ka­na.

Hylkeitäkin nä­kyi muutamia. Tunnistetut olivat harmaa­hyl­kei­tä. Yhtä hyljettä epäiltiin norpaksi.









Pikaisen välipalan jälkeen lähdimme itäreitille, joka oli vielä laskematta. Reitillä kiinnitti huomion vesilintujen vähyys, vain muutama kyhmyjoutsen, yksi sinisorsa ja neljä telkkää. Haahkoja tietenkin näkyi kauempana, mutta ei kovin paljoa.

Naurulokin sain sentään kuviin, vaikka lokkejakaan ei ollut kovin runsaasti. Meriharakoita sentään oli muu­ta­mia.

Pikkulintuja oli ilahduttavasti. Mustaleppälintuja oli kaksi. Molemmat olivat naaraspukuisia ja melko vaaleita. Meni hetki, ennen kuin lukumäärä varmistui. Muut lajit olivat: kiuru, niittykirvinen, västäräkki, rau­tiai­nen, punarinta, kivitasku, laulurastas, punakylki­ras­tas, hippiäinen, peippo ja viherpeippo.

Reittilaskennan jälkeen palailimme rantaa pitkin lepikkoon ja sen läpi asemalle. Merikotkia sai kuvata suhteellisen läheltä. Lepikosta kannattaa mainita pikkutikka. Lepikon reunaan kuului teeren pulputusta, vaikka oli jo iltapäivä.

Aseman pihalta näkyi vielä ruskeanoranssi lintu, ja kiikarilla erottui nokkavarpusen valkeat siipilaikut.

Lajeja kertyi asemalomakkeelle 61.


Tiistai 12.4.2016

Aamuvakio alkoi sikamaisen aikaisin 6:15. En­simmäinen varsinainen yllätys oli käen­piika, joka lauloi iloisesti jossain lepikossa.

Muuten muutto oli varsin hiljaista. Suurimmat yksilömäärät olivat haahkoja 64 ja räkättirastaita 35. Muilla lajeilla mää­rät jäivät alle kymmenen. Eikä lajejakaan ollut monta. Yksittäisiä kulorastaita jäi ajoit­tain männyn latvoihin.






Aamuvakion jälkeen oli aamiaisen aika ja sen jälkeen lähtö länsireitille.

Vesilinnut olivat vähissä täälläkin. Kuitenkin ristisorsat (4) olivat paikalla, ja saarelta löytyi yhteensä 7. Lisäksi mm. merihanhi- ja valkoposki­hanhi­parit.

Lisäksi reitiltä löytyi teeri ja suosirri.

Muuten saaren lajisto oli tavanomaista, kuten laulurastaita, viherpeippoja, tietenkin punarintoja sekä tiltaltteja.

Klasun kukko kierteli asemankin pihalla kanojen kanssa.

Päivän karmein havainto oli "kulotus", jonka suoritti Metsähallitus itäosassa saarta. Kulotus on kuitenkin väärä sana, sillä siellä poltettiin maasto multaa myöten. Muutenkin polttamisen mielekkyyttä on vaikea ymmärtää. Palon vuoksi itäreitti jäi kiertämättä.







 

Keskiviikko 13.4.2016

Aamu valkeni täysin tyynenä. Jopa meri oli liikkumaton.Sen ehkä voi aavistaa kuvastakin. Muuttoakin oli eilistä enemmän.

Muuttavista lajeista mainittakoon pilkkasiipi, mustalintu, härkälintu ja ruokki.

Muista lajeista isolepinkäinen istui pitkään rannan pih­la­jassa.

Aamiaisen jälkeen oli vuorossa länsireitti. Uutena lajina sinne oli ilmestynyt lapasorsa. Muuten linnusto oli jokseenkin sama kuin edellisinä päivinä. Oheisessa kuvassa on ristisorsa. Sen edessä on punajalkaviklo, jota emme huomanneet reitillä. Rannan kivikossa oli kaksi schinzii-alalajin suosirriä.

Länsireitin ja välipalan jälkeen ei ollut vel­vol­li­suus­tehtäviä, joten lähdin katselemaan rantoja luotokirvisen toivossa. Luotokirvistä en kuitenkaan nähnyt koko ret­kellä, vaikka niitä olikin saarella.

Kävellessäni Sorgenilta lepikon ohi kohti itää kiinnitti huo­mioni uunilintu, joka ei näyttänyt tiltaltilta. Luon­nol­li­sesti tarkistin siivet, ja pitkät ne olivatkin. Toinen selkeä ero oli tertiaalien värityksessä, joka tiltaltilla näyttää tältä. Pajulinnulla tertiaalit ovat tasaväriset. Pajulintuhan se oli.

Jatkoin matkaa katsomaan tuhon jälkiä itäriutalla. Kahden vuoden takaisen polttamisen jälkeen alueella on kyltti, jossa toimenpidettä selitetään. Kyltti kyllä ai­heut­taa enemmän epäilyksiä polttamisen mielekkyydestä kuin ymmärrystä tarpeellisuudesta:

- Jo muutaman kerran alueella kävelleenä näkee, että poltetulla alueella ei kasva mitään, eikä siellä ole lintuja enää.

- Koska alue on poltettu multakerros mukaanlukien, on kaikki kasvinsiemenetkin palaneet. Ei niistä enää idä mitään.

- Jos aluetta on aikaisemmin kulotettu karjan tarpeisiin, on AIVAN VARMAA, että pohjaa ei ole poltettu niin tarkasti, ettei siellä kasva mitään.

- 15 % kivien halkeaminen todistaa muutenkin, että palo on ollut huomattavasti rajumpi kuin aikaisemmat kulotukset.

- Jurmon mänty on merkitty säästettäväksi. Nyt sekin on nokinen.

- Nyt on tuhottu ainakin kirjokertun pesimäpuskat ja suopöllön päiväpiilot (isot katajat). Nämä eivät ilmeisestikään ole arvokkaita lajeja.

- Olisi todella mielenkiintoista tietää, mitä ovat ne arvokkaat lajit, jotka eivät olisi säilyneet ilman tätä toimenpidettä.

- Seuraavan kulotuksen on arvioitu tapahtuvan noin 2019 - 2030. Olen varmaan seonnut vuosissa, kun luulen olevani vuodessa 2016.

- Sekin on outoa, että polttaminen suoritettiin, kun lintujen pesintä on jo alkanut. Montakohan pesää näin tuhottiin?

- Kyltissä sanotaan, että ajankohta valitaan siten, että lähipäiviksi on ennustettu sadetta. Ei kyllä ollut.

Kannattaa huomata, että myös saaren länsipään isot, lintuja kuhisseet katajat on hävitetty. Monipuolisesta linnustosta on jäljellä kiurut ja niittykirviset. Niitäkin on vähemmän kuin ennen. Kaipa nämä ovat niitä arvokkaita lajeja, joiden vuoksi muut lajit saavat väistyä.

 

Torstai 14.4.2016

Aamu valkeni tuulisena, ja aamuvakion paikka piti vaihtaa suojaisempaan. Mitään ei nähnyt vakiopaikalta, koska silmät vuotivat koko ajan. Paikalle näkyi oheinen valoilmiö, jonka syytä voitte arvailla. Mitään lamppua siellä ei ole.

Muutto oli odotetun hiljaista. Haahkoja meni jonkin verran, pari mustalintua ja toista­kym­mentä kuovia. Rastaitakaan ei mennyt kuin neljä (räkättejä).

Seuraavaksi oli vuorossa länsireitti. Sekin oli kovin hiljainen. Lapasorsia sentään oli eilistä enemmän, yhteensä kuusi.







Länsireitin jälkeen lähdin taaskin kiertelemään rantoja luotokirvisen toivossa. En nähnyt sitä nytkään.

Isompi yllätys löytyi lepikon suon puoleisesta päästä. Käpytikkoja oli vaikka kuinka paljon. Asemalomakkeelle sieltä merkittiin 8. Yh­teen­sä käpytikkoja näkyi ainakin 17, joista 2 muut­tavaa.

Lepikostä löytyi lopultakin puukiipijä, siis retken ensimmäinen. Koirasteeriä oli kaksi (myös länsireitillä kaksi). Muista lajeista mai­nittakoon kurki ja pikkutikka.

Merikotkia näkyi paljon. Lukumäärät pyörivät 15 - 25 välillä, mutta oikeaa määrää on hyvin vaikea arvioida. Kuvan merikotkat ovat itä­riu­tan kärjessä. Kolmas yksilö ei mahtunut ku­vaan.

Myyriä saarella oli paljon (kuvassa pelto­myy­rä). Siksi olikin kum­mal­lista, että myyränsyöjiä ei näkynyt isolepinkäistä lukuunottamatta ollenkaan. Ainoa petolintu koko aikana oli merikotka.


Perjantai 15.4.2016

Laiva lähtee noin 6:30, joten herätys on to­della aikainen. Laivan katkarapuleipä oli hyvä. Muuta kerrottavaa ei paluumatkalta olekaan.


Yli kymmenen vuoden Jurmo-kokemuksella näyttää siltä, että linnut ovat huomattavasti vähentyneet saarella viime vuosina. Tämä koskee sekä lajimääriä että yksilömääriä. Joitakin takavuosien tavallisia lajeja ei enää näe ollenkaan. Väheneminen on silmiinpistävästi ajoittunut vuosiin, jolloin saaren kasvullisuutta on voimakkaasti raivattu. Olisikohan länsipään katajien poistolla ja itäpään polttamisella syy-yhteys?