Maanantai 8.5.2017

Laivaliikenteen aikataulut ovat muuttuneet siten, että mielekkäitä retkimahdollisuuksia on vähemmän. Päädyimme Arton kanssa ly­hyehköön maanantai - keskiviikko jaksoon. Arto tosin onnistui sotkemaan aikataulunsa siten, että joutui viime hetkellä perumaan oman osallistumisensa.

Pärnäisistä näkyi lähinnä haahkoja, meri­met­soja sekä lokkeja. Sääksi oli pesä­pai­kal­laan Lohmin merimerkin päällä ja muutamia meri­kotkia näkyi. Mustalintuja lensi pieni parvi, mutta merikihuja näkyi tavallista enemmän. Ensimmäinen ristisorsa näkyi jo matkalla.

Jo matkalla näkyi tummia pilviä, mikä antoi odottaa jonkinmerkkisiä sateita.

Asemalla oli vain rengastaja Ohto Oksanen, eikä muita tulijoita pitänyt olla. Asemalle saapuivat myös Christina Sundberg ja Leena Lähteenoja.


Asemalle tultuamme söimme välipalaa. Koska Ohto oli rengastanut, ei reittejä ollut laskettu. Niinpä jouduimme lähtemään länsireitille. Kyllä "harmitti". Sehän on vieläpä liikkumiskieltoaluetta 1.4. alkaen.

Länsireitin alussa löytyi tavanomaiset lajit, myös ristisorsa. Lounaisriutan kärjestä löytyi ensin pikkukuovi. Ensin pidin sitä kuovina, kun nokka näytti kovin pitkältä. Kuvista varmistui kuitenkin pikkukuovi, kun päälaen juova näkyi.

Seuraava laji oli jo isompi yllätys: karikukko. Sitä en ole nähnyt vuosiin. Tällä reissulla niitä näkyi joka päivä, enimmillään kuusi. Muita kahlaajia oli mm. etelänsuosirri (5), töyhtöhyyppä, pikkutylli, tylli, mustaviklo sekä runsain määrin puna­jal­ka­vikloja. Varpuslinnuista mainittavimmat olivat luoto­kir­vinen, kivitasku ja tiltaltti. Vuoden en­sim­mäinen räyskä Jurmossa oli järvellä.

Muualla nähtiin vielä kirjosieppo ja pensastasku sekä kiuru. Päivä olikin jo niin pitkällä, ettei muualle ehditty. Lajeja asemalomakkeelle kertyi 70.


Tiistai 9.5.2017

Aamuvakio alkoi jo 5:00 ja sinne lähdettiin kuun paistaessa. Maa oli valkoisena yöllä sataneesta lumesta. Lämpötila oli arvatenkin pakkasen puolella. Aurinko nousi ajallan, mutta tummat maahan asti yltäneet pilvet seurasivat. Lunta tuli aamuvakion aikanakin, hetken jopa runsaasti.

Muutto oli odotusten mukaista, eli käytännössä ei mitään. Muutama peippo, räystäspääsky ja tukkasotka muuttivat. Lisäksi meni parvi tunnistamatta jääneitä vesilintuja.

Aikamme kuluksi laskimme lintuja merestä, eikä niitäkään ollut paljoa. Mustalintuparvi oli etelässä, mutta nekin lähtivät merikotkan tullessa. Toisella puolella oli pilkkasiipiä, ja luotojen päällä merilokin ahdistelema merikihu.

Kaikki päättyy aikanaan, niin myös tämäkin aamuvakio. Jo eilen näkynyt tuulihaukka saalisti aseman ympäristössä, ja jäi jopa kuviin.


Aamupalan jälkeen oli aika lähteä länsireitille, jon­ne ei nytkään ollut tungosta. Ohto jäi ren­gas­tamaan.

Matkalla reitin alkuun tuli kuvattua kirjosieppoa, pensastaskua ja kottaraista. Nummea ylit­täessämme vastaan tuli yllätyksenä sinirinta, joka ensin poseerasi katajassa ja sen jälkeen polulla.

Reitin alusta löytyi nytkin ristisorsa. Lahden pohjukasta lähti 10 metsävikloa, jotka laskeutuivat järven seutuville. Muuten lajit olivat tavanomaisia.

Lounaisriutalta löytyi neljä punakuiria, joista yksi oli lähes juhlapukuinen. Valitettavasti ne vain olivat vastavalossa, eikä kunnon kuvaa saanut. Suosirrejä näkyi vain yksi.

Runsaslukuisia lajeja olivat kottarainen, punajalkaviklo, meriharakka ja tylli. Järven ja länsilahden väliseltä kannakselta löytyi pesä ja siinä yksi muna. Arvelen sen olevän meriharakan muna. Ainakin pesä on samanlainen kuoppa ja munan väri sopii.



Reitiltä palattaessa ei ihmeellisempää näkynyt. Asemalla kuulimme, että jo eilen nähty peltosirkku oli ollut alpakkanavetan takana. Kävimme katsomassa, ja siellä se oli.

Tässä vaiheessa oli jo kohtuullinen nälkä, joten pidimme tauon. Liikuskelin kuitenkin ulkona, ja silmiini osui sekä käenpiika että metsäkirvinen.

Kun aikaa oli, käytimme sen itäreitin kiertämiseen. Ohto oli jo laskenut sen (päivä ei ollut otollinen rengastamiseen lumikuurojen ja kylmyyden vuoksi), joten menimme sinne muuten vain. Päivälle uutena lajina löysimme peukaloisen.

Vielä asemalta saimme leppälinnun.

Päivän aikana tuli useita lyhyitä lumikuuroja, ja tuulikin oli kova koko ajan estäen muuttoa. Lomakkeelle saimme silti 80 lajia.


Keskiviikko 10.5.2017

Koska minulla oli pitkä ajomatka illalla, lupasivat muut hoitaa aamuvakion. Sehän sopi, sillä odotukset olivat matalalla. Ja nehän toteutuivatkin. Vain muutama muuttava lintu meni.

Laivan lähtöaika oli 15:00, joten aikaa oli hyvin länsireitin kiertämiseen. Myöhemmin kävi ilmi, että aikaa olisi ollut enemmänkin.

Ennen reitille lähtöä näimme kaksi peltosirkkua. Tämä saattaa olla eilinen tai sitten ei. Aikaisempina päivinä rastaita ei näkynyt käytännössä ollenkaan. Nyt näkyivät kaikki tavalliset rastaat: kulo-, laulu-, puna­kylki-, räkätti- ja mustarastas.

Lähtiessäämme niityllä oli kaksi jänistä, ja reitin alueella vielä yksi metsäjänis.

Reitillä oli melko lailla samanlaista kuin edellisinä päivinä. Poikkeuksen muodostivat suosirrit. Ne olivat mennä etelänsuosirreiksi, mutta katsellessani niitä osui silmiini täysin mustavatsainen yksilö. Siis alalajia alpina. Niin­pä piti tarkistaa jokainen. Ja lopputulos oli 4 schinzii- ja 3 alpina-suosirriä. Nyt oli ensimmäinen päivä, että Haahka- ja Heinä­saariin oli hyvä näkyvyys. Niiden välistä löytyikin 30 punakuiria (kaksi ryhmää, 14 ja 16 lintua). Lisäksi siellä oli kunnon kyhmy­joutsen­keskittymä (48 lintua).

Reitin jälkeen oli aika aloittaa lähtö­val­mis­telut. Siinä sivussa löytyi tilhi, ja myöhemmin kaksi.

Kun oli ruokailtu ja siivouskin melkein valmis, kuulimme, että Eivor on rikkoutunut ja lähtö viivästyy noin kolme tuntia. Siinä sitä oli miettimistä.

Hommaa helpotti se, että naapurimökkiläiset olivat nähneet pikkusiepon ja nokkavarpusen. Niitähän voisi ajankuluksi etsiä. Ja samalla selvitellä, mihin aikaan saarelta pääsee pois.

Siinä istuessani penkillä huomasin mustan linnun kallion päällä ja jokin vaisto sanoi, että se ei ole mustarastas eikä kottarainen. Nostin kiikarit silmilleni ja hetken odottelun jälkeen se käänsi rinnan minuun päin. Sepel sillä oli, mutta tuhruinen. Siis toisen kalenterivuoden sepelrastaskoiras.

Kävin myös etsimässä pikkusieppoa. En löytänyt. Samalla alueella oli ollut sarvipöllö. En nähnyt sitäkään.

Tässä vaiheessa saimme tietää, että lähtöaika on noin 17:30. Korvaava laiva oli Kökar. Lähdimme pikkuhiljaa kohti satamaa, ja heti männikön kohdalla oli ryhmä kat­se­lemassa metsään päin. Olivat löytäneet pikkusiepon. Ja näin sen minäkin, lentä­mäs­sä aseman suuntaan.

Nummen kohdalla näimme kolme merikihua joko tappelemassa tai kisailemassa. En käynyt kysymässä, kumpaa. Satamaan tultaessa ylitsemme lensi noin 15 sepelhanhea. Joukossa oli yksi vaaleavatsainen (hrota-alalajia?).

Keskiviikko oli koko päivän aurinkoinen, ja tuulikin heikompaa. Sekä Helsingin että Turun suunnalta tuli pitkin päivää tietoja lumikuuroista. Jurmossa vain rusketuttiin. Jotta totuus ei unohtuisi, laitan loppuun kuvan suolta tiistaiaamuna.