Torstai 14.12.2017

Laiva lähti Pärnäisistä 15:00. Jo lähtiessä oli hämärää, eikä satamassa näkynyt kuin muutama lokki. Jurmoon ei Arton ja minun lisäkseni ollut muita tulijoita ja asemakin oli tyhjillään.

Kun ei mitään katseltavaa ollut, menimme melko varhaisessa vaiheessa hernekei­tol­le ja pannukakulle. Torstai kun oli, tarjot­ta­va ruoka oli selvä jo ennen alakertaan me­noa.

Matkatavarana meillä oli omien tavaroiden lisäksi saunan kiuas tar­peel­lisine tar­vik­keineen. Yritimme ensin pakata kaikki kahteen maitokärryyn, mutta se osoittautui mahdottomaksi tehtäväksi. Satoikin vielä. Niinpä kysyimme kyytiä Mattsonin Klasulta ja saimme vietyä tavarat autolla. Ja siinä sivussa itsemmekin.

Iltasella purimme vanhan kiukaan paikaltaan. Kyllä oli karmeassa kunnossa. Tulipesän katossa oli ainakin 20 cm pitka ja 5 cm leveä aukko. Purettaessa kiviä osa putosi pesään. Sen olisi pitänyt olla käyttökiellossa jo ajat sitten. Saunan katosta näki, että vuoto on kestänyt ikuisuuksia. Tai ellei ikuisuuksia niin ainakin kauan.

Asemalomaketta emme täyttäneet, kun ainoatakaan lintua emme saaressa havainneet.


Perjantai 15.12.2017

Kerrankin oli aikaa aamiaisen tekemiseen ja syömiseen. Pimeyttä riitti, ja maastoon pääsimme vasta 9:00 aikoihin. Sääennuste ei ollut kovin lupaava. Paksua pilveä riitti ja sateen alkamisajaksi oli ennustettu 14:00.

Tästä syystä päätimme lähteä ensin Län­siriutalle ja Heinäsaareen. Sade olisi aluksi vähiten todennäköinen ja lähempää voisi ehtia asemalle korkeintaan hieman kas­tu­neena.

Menomatkan linnut on helppo luetella: urpiainen, talitiainen puukiipijä (pikkuyllätys) ja muutama parvi räkättirastaita. Lisäksi näkyi riutan päällä kaksi merikotkaa ja harmaalokki.

Lahdilla ja järvellä näkyi muutama vesi­lin­tulajikin: kyhmyjoutsen, laulujoutsen, sini­sor­sa, telkkä, isokoskelo ja tavi sekä Tiiran etu­sivulle päätyneet haapanat.


Päivän odotetuin laji oli tietenkin merisirri. Ensimmäinen parvi löytyi jo Länsiriutalta. Sen jälkeen Heinäsaaresta löytyi pari parvea ja lopulta Lounaisriutalta päivän suurin parvi (30). Kaikkiaan näkyi 63 sirriä.

Yksi lippujalkainen sirri löytyi kuvista. Lippu on pinkki ja siinä kirjaimet C, H ja mah­dol­li­sesti Z. Lisäksi oli oranssi lippu, jonka kir­jai­met eivät näkyneet.

Lokkeja lännessä oli muutamia, mutta kaikki peruslokit (merilokki, harmaalokki, kalalokki ja naurulokki) löytyivät.

Taivaanvuohia löytyi kaksi ja ne olivat meri­sirrien lisäksi ainoat kahlaajat.

Paluumatkalla Lounaisriutalta löytyi yksi pul­munen, Sorgenilta punarinta ja aseman läheltä viherpeippo.

Tässä vaiheessa pilvet näyttivät uhkaavilta, joten suuntasimme asemalle. Sinne pää­sim­me 13:30 ja samalla hetkellä alkoi satamaan. Ajoitus ei olisi voinut olla tarkempi.

Illaksi olikin sitten kiukaan asennusta. Se tehtiin. Koska kiuas vaati alkupolttamisen, jätimme vielä koekäyttämättä. Päivän lajimääräksi kertyi ruhtinaalliset 21. Iltalaivalla asemalle tuli Hellstenin Jorma.


Lauantai 16.12.2017

Koska olimme tulleet autolla asemalle, piti kärryt hakea satamasta. Siksi lähdimme nytkin länteen, mutta päinvastaista reittiä. Pikkulintuja nähtiin talitiainen, iso parvi viherpeippoja sekä nummella kuultiin punarinta.

Vesilinnut olivat samoja lajeja kuin edellisenäkin päivänä. Haapanoita oli nyt 7 ja taveja 11. Kumpikin kelpasi Tiiran etusivulle.

Merisirrejä löytyi nytkin, kaikkiaan 78. Melkein ne kävelivät jalkojen yli.

Kaksi muuttavaa tukkakoskeloa näkyi ja päätieltä näkyi viherpeippoja ahdistellut varpushaukka.

Kävellessämme asemalle päin tuli koivun latvaan koirasteeri ja jäi syömään urpuja. Ilmeisesti saarelta ei löydy marjoja, kun teeri syö sulan aikana urpuja. Toisen puolen käyrät pyrstösulat puuttuvat. Onkohan pelastunut kanahaukan kynsistä?

Nopean välipalan jälkeen kävimme vielä lepikossa katselemassa tyhjää. No, musta­rastaan ääni kuitenkin kuului.

Kun meitä oli kolme ja Jorma kierteli pää­sään­töi­sesti eri reittejä, saatiin lajimääräksi 31.

Illalla oli aika testata uusi saunan kiuas. Täytyy sanoa, että hyvät olivat löylyt. Pienenä miinuksena vesihana vuosi.




Sunnuntai 17.12.2017

Unohtui aikaisemmin mainita, että vesi oli todella korkealla niin maas­tossa kuin merelläkin. Oheinen kuva on järven rannalta ja normaalisti koko heinikko on kuivaa.

Päivänvalosta tai sen puutteesta johtuen siivosimme aseman heti aa­mul­la ja veimme tavarat satamaan. Sen jälkeen lähdimme taaskin Hei­näsaareen.

Lajisto oli melko lailla sama kuin edellinä päivinä. Uusia lajeja olivat punatulkku, alli ja harmaahaikara. Lyhyestä katseluajasta huolimatta saimme lomakkeelle 30 lajia.

Laivan lähtöaika oli noin 14:30. Matka sujui nopeasti ja vielä kun lautalle pääsi ajamaan suoraan, pääsi kotiinkin inhimilliseen aikaan.



Olihan siellä aurinkoistakin, ainakin lauantaina.