Keskiviikko 18.4.2018

Tällä kertaa laivana oli Kökar, joka on hieman nopeampi kuin Eivor. Laiva lähti Pärnäisistä 11:10. Ilma oli miellyttävä ja alkuosa matkasta menikin lintuja katsellessa. Heti lähdön jälkeen näkyi neljä kalatiiraa, jotka aloittivat vuodenpinnojen keruun. Tietenkin piti nähdä Lohmin sääksipari. Kumpikin oli paikalla.

Matkalla näkyi tavallisia lajeja, mukana myös merikihu. Jossain vaiheessa tosin pilkkasiipi jäi näkemättä.

Matka sujui mukavasti ja suhteellisen nopeastikin. Ruoka oli hyvää (lammaslihapullia) ja sitä oli riittävästi. Perille saavuimme inhimilliseen aikaan ja valoista aikaa oli vielä kunnolla.

Asema oli nyt täynnä. Paikalla olivat Juhani ja Pekka Vir­ta­nen, Tatu Hokkanen, Kari Tuominen ja tietenkin Palomäen Timo.

Tavaroiden purkamisen ja välipalan jälkeen oli aika lähteä varsinaiseen tarkoitukseen, lintujen tarkkailuun. Itäreitti oli laskematta, joten sinne.

Mennessämme reitille tarkistimme tietenkin vesialueet. Sieltä löytyi vuoden ansimmäinen (asemavuodari) mustakurkku-uikku, vieläpä pari.

Omalta kannaltani vuodenpinnoja reitiltä sain kolme: kivitasku, luotokirvinen sekä ehdot­to­mas­ti mukavin havainto suopöllö.

Lajeja reitillä löytyi varsin mukavasti, vaikka melko tavallisia. Reitin loputtua lähdimme ran­taa pitkin kohti lepikkoa. Pieni parvi kuo­vilintuja lensi ylitsemme, mutta emme saa­neet selvää lajista. Todennäköisyys on kuovin puolella, mutta todennäköisyys ei riitä. Het­ken kuluttua lensi vielä kaksi lintua, joista toisen pystyin tunnistamaan pikkukuoviksi. Toinen oli naurulokki. Pikkukuovikin oli vuo­den ensimmäinen asemalla.

Asemalomakkeelle tuli 83 lajia (enimmäkseen muiden havaintoina). Muuten ei mainittavaa siltä päivältä.

Torstai 19.4.2018

Illalla oli sovittu työnjako. Timo hoi­tai­si aamu­vakion, Juhani, Pekka ja Tatu rengastaisivat ja muut lähtisivät länsireitille. Tarkoitus oli lähteä noin 7:00, mutta sumu viivästytti lähtöä.

Ennen lähtöä tuli Juhani lehtokurpan kanssa. Vuodenpinna se oli muutamille.

Matkalla reitin alkuun katselimme enimmäkseen kiuruja ja niittykirvisiä. Mukavasti myös iso­le­pin­käinen päivysti pienessä puussa.

Odotetuin laji oli ristisorsa (kuvassa), ja ne löy­tyi­vätkin heti reitin alussa. Yllätys sen sijaan oli heinätavi. Vaikka yritimme olla ajoissa, oli väreilyä sittenkin melko runsaasti ja lintua on vaikea löytää kuvasta. Parin toista puoliskoa ei ollenkaan.

Kahlaajia ei ollut paljoa, runsaimpana tylli. Mutta lajeja sentään mukavasti: valkoviklo, liro, puna­jalkaviklo, suosirri, kapustarinta, taivaanvuohi ja kuovi.

Merisirrejä löytyi ensin 8 linnun parvi melko läheltä. Tosin ne lähtivät toiselle riutalle. Sit­ten vielä lähempää kolme sirriä, eivätkä ne lähteneet mihinkään. Lopuksi vielä Haahka­saa­ren rannasta 30 linnun parvi.

Vaikka olimmekin laskemassa reittiä, huo­mi­oim­me myös muutaman muuttoparven, kuo­ve­ja, mustalintuja ja ruskosuohaukan. Kaikki nämä ovat henkilökohtaisesti vuoden en­sim­mäi­set havainnot näistä lajeista. Uu­te­na lajina tuli myös jouhisorsa, joita oli kaksi laskenta-alueen ulkopuolella meressä.

Melkein reitin lopussa tuli näkyviin yksi saa­ren tavallisista harvinaisuuksista, sepelrastas. Oli komea koiras, mutta ei asettunut näkyviin riittävän pitkaksi aikaa kuvaamista varten.

Reitin jälkeen kiersimme satamassa näh­däk­semme siellä olleen mustaleppälinnun. Lintu löytyi niinkuin pitikin, hyppeli tiellä heti, kun menimme paikalle.

Välipalan jälkeen menimme Karin kanssa Sorgenille. Sieltä löytyi retken ehkä miel­lyt­tävin yllätys, arosuohaukka. Se tuli Sorgenin takaa, lensi etelälehdon editse ja jatkoi lepikon päälle kunnes katosi puiden taakse.

Lepikon ojan suulta löytyi pajulintu muutaman tiltaltin seurasta.Sekin Jurmon ensimmäinen tänä vuonna.

Kun kuulimme, että Sorgenin lätäköllä oli ollut viiksitimaleja päivällä, lähdimme Arton kanssa tarkistamaan. Emme löytäneet, mutta ker­ran­kin korppi oli kunnolla kuvattavissa.

Illalla löytyi vielä mustapääkerttu kappelin edustalta, ja päivä oli retken lajirikkain. Lo­mak­keel­le tuli 86 lajia.

Perjantai 20.4.2018

Sumua ei ollut, joten länteen pääsi hie­man aikaisemmin. Ennen reitin alkua ei tapahtunut mainittavaa. Reitillä tylli oli edelleen runsas. Ristisorsat, merihanhet ja kyhmyjoutsenet olivat edelleen pai­kalla. Uutena reittilajina oli jouhisorsa ja valkoposkihanhi.

Kahlaajia oli eilistä vähemmän. Meri­sir­rejä oli yksi, jolla oli jalassa pinkki lippu ja oranssi värirengas. Se löytyi ensin etelälahdelta, ja reitin edetessä se olikin länsilahdella. En tiedä, milloin se siirtyi sinne, mutta lipun ja värirenkaan pe­rus­teella se tulkittiin samaksi yksilöksi.

Suosirrejä löytyi 5, joista kolme alpina-alalajia. Kahden alalajia ei määritetty.

Uutena lajina itselleni löytyi pilkkasiipi noin 10 linnun muuttoparvena. Reitin päätyttyä kävimme jälleen satamassa etsimässä turhaan mustaleppälintua.

Samaan aikaan Arto laski itäreitin. Reitin jälkeen hän löysi harjalinnun.

Koska velvoitelaskennat oli tehty, lähdimme Arton kanssa etsimään harjalintua idästä, jonne se oli lentänyt. Emme löytäneet.

Menimme aina itäriutan kärkeen, joka on 100 metriä kauempana kuin edellisellä käyn­ti­kerralla. Riutan päässä on pieni sisäjärvi (n. 5 m läpimitta). Kuvassa Arto on sekä idempänä että pohjoisempana kuin koskaan Jurmossa.

Eipä siitä muuta saatu kuin runsaasti lii­kuntaa.

Asemalle tultuamme kuulimme, että Sor­ge­nilla olisi pari härkälintua. Niinpä lähdimme katsomaan, ja löysimme viisi. Lisäksi löytyi yksi mustakurkku-uikku.

Päivän viimeinen uusi laji oli kirjosieppo, joka oli erehtynyt lentämään rengastajien verk­koon.

Lajeja kertyi kuitenkin 83.





Lauantai 21.4.2018

Oli kotiinlähtöpaivä ja laiva lähti noin 11:00, joten kovin paljoa ei pystynyt katselemaan. Lisäksi sumu haittasi näkyvyyttä.

Arto halusi hoitaa loppusiivouksen ja ehdotti minulle itäreittiä. Sehän sopi.

Lajeja oli mukavasti, mutta tavallisia. Kuovi oli en­sim­mäistä kertaa siedettävän matkan etäisyydellä. Kivikossa oli myös tunnistamatta jäänyt lintu. Se nökötti paikallaan ja antoi lähestyäkin. Mutta kun silmä valtti, se katosi. On minulla epäilys lajista, mutta antaa sen ol­la. Jos joku tunnistaa, lähettäköön sähkö­pos­tia. Myös soidintava teeri oli kivellä. Sekin lähti.

Reitin jälkeen kävelin rantaa pitkin lepikon laskuojaa kohti. Rannalla yksinäisessä le­päs­sä oli teeri, jonka huomasin vasta n. 30 met­rin etäi­syy­dellä. Pysähdyin ja leppään lensi toi­nenkin teeri. Linnut antoivat kuvata rau­has­sa. Kuvia löytyy täältä.. Seuraavaksi mietin, miten pääsisin ohitse pelästyttämättä niitä. Se onnistui yllättävän helposti käve­le­mällä aivan rantaa pitkin. Lyhimmillään etäisyys oli alle 20 metriä ja teeret vain söi­vät.

Tämän jälkeen oli aika pakata ja lähteä satamaan. Siellä kävimme vielä katsomassa mustaleppälintua, joka jälleen oli näkyvissä.

Kotimatkalla pysähdyin Salossa turkinkyyhkyn vuoksi (näin) ja vielä illalla kotinurkilla bongaamassa mandariinisorsan. Loppuun vielä kuva auringonlaskusta tuulimyllyn takana perjantai-iltana.