Maanantai 15.4.2019

Laiva lähti Pärnäisistä 8:00, joten Helsingistä piti lähteä todella aikaisin. Jurmoon oli Arton ja minun lisäkseni tulossa Hannu Ali-Eskola sekä Roland Vösa. Arto oli kipeä ja lähti samana päivänä takaisin asennettuaan toisen jääkaapin asemalle. Asemalla olivat Timo Palomäki ja Jouni Saario.

Laivalla tuli tieto, että asemalla oli saatu tulipäähippiäinen verkosta. Tietysti se oli kadonnut ennen meidän tuloa. Ikäänkuin kiusalla lähtöämme seuraavana päivänä oli toinen tulipäähippiäinen, mutta ei yhtään meidän ollessa saarella.

Laivalla katselimme jonkin aikaa kannella. Ilma oli mainio katselemiseen, mutta ei lintuja ajatellen. Vähissä olivat, mutta jotain sentään: sääksi, merikihu ja ristisorsa näyttäytyivät.

Saimme tavarat asemalle ja valoisaakin oli vielä monta tuntia. Välipalan jälkeen läh­dim­me Hannun kanssa itäreitille, joka oli vielä laskematta.

Reitin ensimmäinen laji oli mukavasti suo­pöllö. Kuvaamisen kannalta väreily oli val­ta­vaa, eikä juuri mitään pystynyt ku­vaa­maan. Tuon suopöllön kuitenkin onnistuin saamaan. Väreilyn vaikutus on silmiinpistävä. Kykyjen piikkiinkään ei kaikkia huonoja kuvia voi laittaa (vaikka paljon sekin selittäisi).

Muuten lajisto oli tavanomaista Jurmossa, paitsi yksi ääni. Se toi mieleen sepelrastaan. Kuunneltuamme sen ääniä kännykästä, löysimme samanlaisen kutsuäänen. Koska ääni kuului vain kerran, jätimme lajin kir­jaa­matta epävarmana.

Saaren vähälukuisista lajeista mainittakoon reitiltä kivitasku, tikli ja mustaleppälintu.

Paluumatkalla kiersimme lepikon kautta. Lin­tu­ja oli todella vähän, mutta ainakin lehto­kurp­pa lähti lentoon.

Lopuksi olimme vielä jonkin aikaa aseman pihalla katselemasssa. Saattoipa olla, että siitä näki enemmän. Tuulihaukka leijaili niityn yläpuolella ja niityllä oli mm. peukaloinen, rautiainen, pajusirkku ja laulurastas.

Omaa lajimäärää ei tullut laskettua, mutta aseman luku oli 74.








Tiistai 16.4.2019

Aamuvakio ei ole aivan hirveän aikaisin, tänään 6:15 ja huomenna 6:00. Hiljaista oli ja luultavasti syynä oli kirkas taivas ja tuuleton ilma.

Jonkin verran meni vesilintuja ja rastaita. Kaksi pilkkasiipeä kuitenkin näkyi ja teeri pulputti jossain lännen suunnalla.

Aamuvakiolta lähdimme Hannun kanssa suoraan länsireitille. Se oli virhe. Olisi pitänyt käydä asemalla vähentämässä vaatteita.

Menimme suoraan Sorgenille ja sieltä rantaa pitkin reitin alkuun. Kivikossa jäi räkättirastas kuvaan.

Sorgenilla oli ristisorsakoiras sekä pari meri­hanhea.

Etelärannalta löysimme mm. härkälinnun ja silkkiuikun sekä pari haapanaa. Tukka­kos­keloita oli oikeastaan paljon. Olivat vain turhan kaukana kuvattavaksi. Harmaalokkeja näkyi enemmän kuin eilen.

Kiuruja oli paljon, niinkuin aina Jurmossa.

Reitin alku näytti vaatimattomalta. Vain muu­tamia vesilintuja oli näkyvissä.

Lounaisriutan kärjestä löysimme ensim­mäi­sen ja ainoan luotokirvisen.

Kahlaajia ei ollut juurikaan. Yksi suosirri, yksi punajalkaviklo, yksi taivaanvuohi, muutama töyhtöhyyppä, paljon tyllejä sekä paljon meri­harakoita.

Reitin loputtua lähdimme sataman suuntaan yrityksenä löytää mustaleppälintu. Ei siitä ol­lut tietoa, eikä myös löytynyt. Matkalla löysimme ensin yhden mustalinnun (ja myö­hemmin neljä lisää).

Satamasta löytyi isolepinkäinen, kaksi harmaasorsaa sekä paljon västäräkkejä.

Paluumatkalla männikön päästä löytyi kaksi kangaskiurua ilahduttamaan meitä.

Sitten olikin tauon paikka. Ensin tietenkin välipala, ja käveleskelin aseman lähettyvillä. Yllättäen löysin nokkavarpusen kappelin pihlajasta. Se lähti ja tilalle tuli punatulkku.

Siinä pihalla istuskellessamme näkyi naak­koja, piekana ja kolme muuttavaa kurkea. Kyllä tuo aseman piha on hyvä tarkkailu­paikka.

Lopuksi lähdin vielä katselemaan lepikkoa ja itäpuolta. Lepikossa oli runsaasti hippiäisiä, jotka tulivat ihan lähelle.

Merikotkia oli todella paljon, par­haana päi­vänä noin 50.

Kolme muuttavaa kuovia lensi yli ja rantakivikosta löytyi punajalkaviklo. Muuten ei oikeastaan ole mitään mainittavaa.

Lajimäärältään runsain päivä, 85 lajia ase­malomakkeelle.


Olihan siellä kukkakin. On tunnistettu muku­la­leinikiksi (Ranunculus ficaria)


Päivän lopuksi otin kuvan kotieläimestä.


Keskiviikko 17.4.2019

Aamuvakion mainittavin laji oli ruokki, joita muutti yli 100. Myös mustalintuja muutti aiempaa enemmän.

Nytkin lähdimme Hannun kanssa länsireitille. Mutta eilisestä viisastuneena kävimme asemalla vähentämässä vaatetusta.

Reitillä lajit olivat vähentyneet. Uutena oli lapasorsa. Suosirri nähtiin nyt paremmin ja oli etelänsuosirri (ssp. schinzii). Suopöllö löytyi nyt täältä.

Reitin jälkeen Hannu lähti rantaa pitkin ja minä nummen yli. Ennen männikköä etenin varovaisesti, josko kangaskiuru olisi paikalla. Oli se.

Lähdin kiertämään männikköä, ja korppi tuli ystävällisesti lähietäisyydelle mäntyyn. Tuskin tarkoitti tulla kuvattavaksi, mutta kuvasin silti.

Kun olin saanut korpin kuvattua, Hannulta tuli viesti, että Sorgenilla oli tiltaltti. Lähdin sinne ja tiltaltti löytyi. Yritin kuvatakin, mutta kuviin jäi lähinnä korsia.

Punarintaa ei ole vielä mainittu, mutta niitä oli paljon ja lisää tuli joka päivä.

Lähtöä odotellessa pihan editse lensi pieni peto. Lomakkeelle sitä ei merkitty, mutta itse arvelen sen olleen ampuhaukka.

Ja rantakivikkoa ovat ilmeisesti jäät muo­kanneet ja muodostaneet "aallot".



Retken säätilaa kuvastaa hyvin tämä kuva: aurinko paistoi ja tyyntä oli.