10.4.2008

Tulimme Kalliolan Arton kanssa laivalla (m/s Eivor) Jurmoon kauniissa, mutta viileähkössä säässä. Lai­va­matkalla oli kerrankin mahdollisuus lintujen tark­kai­luun, ja olihan siellä jotain. Listalle päätyivät mm. pilkkasiipi, merikihu ja riskilä. Riskilä oli jo Jurmon alueella satamassa. Jurmoon oli tulossa myös Luon­toliiton porukkaa, viisi urhoollista nuorta aikoen nuk­kua kolme yötä teltoissa.



Aseman ruokinnalla oli punarintoja, rauti­ai­sia ja peippoja se­kä sini- ja tali­tiai­sia. Näistä rau­tiai­nen oli ylivarovainen, eikä suos­tunut kuvat­ta­vak­si kunnolla.

Kahvin ja välipalan jäl­keen lähdimme län­si­reitille. Linnusto oli tavanomaista ja kaikesta huomasi, et­tei­vät tuulet ole ol­leet suosiollisia muu­tol­le. Yksi härkälintu ja silkkiuikku löytyivät.

Länsireittiin meni aikaa puoli­toista tuntia, mikä myös osaltaan kertoo siitä, ettei lintuja ollut ko­vin paljoa. Aivan etelälaguunin pohjukassa oli samassa ryhmäs­sä luotokirvinen, rautiainen ja punarinta.

Meriharakoita oli kohtuullisesti ja harmaahaikara seilasi saaren yllä (kuten se teki joka päivä). Nauru- ja kalalokkeja oli kohta­lai­sesti, harmaalokkeja vain pari yksilöä koko aikana.

Kahlaajista tyllejä oli muutamia ja joukossa oli myös pikkutylli (vuo­den ensimmäinen Jurmos­sa) sekä viisi töyhtöhyyppää ja taivaanvuohta.

Merikotkia näkyi jonkin verran, koko päivänä laskimme kuusi eri yksilöä.

Tässä ne urhoolliset aikovat yöpyä. Lämpötila on lähellä nollaa, mutta onneksi ei sada.

Telttojen yläpuolella lekutteli tuulihaukka.

Paluumatkalla asemalle ei kovin erikoista löytynyt. Lau­lu­rastas kuitenkin ja retken ensimmäinen ristisorsa näh­tiin lennossa jossain riut­to­jen yläpuolella.

Päivän runsain laji oli haah­ka (550) ja laji­mää­räk­si ker­tyi 51. Ei siis mitenkään runsas lajisto.

Tässä vaiheessa oli jo niin hämärää, ettei muuta saarta ehtinyt tutkia.



11.4.2008

Päivä alkoi muutontarkkailulla kello 6:15. Aivan hiljaista ei ollut, mutta ei myöskään erityistä ryntäystä. Tuuli oli pohjoiskoillisessa, joten suuria ei ollut odotettavissakaan. Pientä pilvimuo­dos­tel­maa taivaalla oli ja jossain vai­hees­sa ne muodostivat erikoisen viuh­kamaisen kuvion. Kuva ei tee sille oikeutta.

Muuttavista linnuista suurin osa oli rastaita (kaikki tavalliset) sekä peip­po­ja. Vesilintuja ei muuttanut oikeas­taan ollenkaan, muutama haahka tai­dettiin tulkita muuttaviksi.

Kun aamuvakio ei muutenkaan ole minun suosikkeja, tuntui sen päät­ty­mi­nen mukavalta. Pääseehän sitä kahvin keittoon ja var­sinaisen aamupalan naut­timiseen. Ikkunapinnaksi löytyi iso­lepin­käinen.

Seuraavaksi vuorossa oli länsireitti. Tulos oli eilisen kaltainen, vain peruslajeja eikä niitäkään runsaasti. Ristisorsia löytyi kaksi, ja eilinen (?) pikkutylli oli myös paikalla. Harmaahaikara laskeutui tällä kerralla reitille, ja saatiin näin reittipinnaksi. Haahkasaaren si­ni­sorsissa oli yksi valkorintainen yksilö.

Reitin runsain laji oli kiuru (23), mitään vesilintulajiakaan ei näkynyt reitillä enempää.

Heti reitin päättymisen jälkeen löytyi juhlapukuinen riskilä.

Satamavajan viereltä löytyi retken ensimmäinen (ja ainoa) musta­lep­pä­lintu, vanha koiras. Toki saa­res­sa oli ollut samana päivänä kaksi muutakin mulelia. Se kuitenkin lensi melko kauas aallonmurtajalle, joten kuvassa se on pieni.


Asemalla keittelimme kahvia ja söimme välipalaa. Silloin ikkunan taakse ilmestyi retken harvinaisin lintu, peippo, jonka pää oli lähes kokonaan valkoinen. Myös siivissä sillä oli tavallista enemmän valkoista. Kuvasimme sitä ikkunan läpi, ja vain sellainen kuva saatiin. Se siirtyi välillä lähelle männikköä, mutta ei enää tullut kaukoputken ulottuville isompaa kuvaa varten.

Seuraavaksi vuorossa oli itäreitti, joka osoittautui hieman odotettua laji­rik­kaam­maksi (21). Tosin odotukset eivät olleet kovin korkealla aamupäivän jälkeen. Lajisto sentään oli odotettu ilman yllä­tyk­siä.

Itäreitin jälkeen jatkoimme lepikon läpi Sorgenille. Lepikon pohjoisreunalla oli til­taltti ja lepikossa lehtokurppa sekä eri­merkkisiä rastaita. Sorgeniltä löytyi til­talt­te­ja kolme lisää ja muuttava kuovi.

Päivän saldoksi tuli 56 lajia. Ei siis mitään hurrattavaa. Iltalaivalla asemalle tulivat Ville ja Anna Kirstilä sekä Paavo Sallinen.



12.4.2008

Yöllä oli ollut pakkasta. Mitenkähän teltoissa tarkeni? Taaskin harjun kor­keim­malle kohdalle kello 6:15, mikä on ennen auringonnousua. Mutta pu­noit­taa taivas sentään.

Aamuvakio oli samankaltainen kuin ei­lenkin, eli ei kovinkaan runsas. Tie­ten­kin viisi silmäparia näki enem­män kuin kaksi, mutta muuten eroa ei juuri ollut. Uutena lajina tuli mustalintu ja ehkä pari muuta. Alleja ei muuttanut, vain kymmenen parvi ui pohjois­ran­nal­la.

Nousi se aurinko sittenkin. Kameran kello oli 6:28, kun vajaa puolet au­rin­gosta oli näkyvissä. Aamuvakion pi­täi­si alkaa sen vartin aikana, jolloin au­rin­ko nousee. Kyllä se hilkulla on, eh­tii­kö. Ja eilenkin oli sama al­ka­mis­aika.

Kaikki päättyy aikanaan, niin myös aamuvakio. Lopultakin pääsi varsi­nai­selle aamupalalle (ennen aamu­vakiota syötiin hätäisesti jotain).






Aamupalan jälkeen vuorossa oli länsireitti, joka tuotti oikeastaan vain yhden yllätyksen. Ku­vas­sa näkyy musta sirri. Näitä varsin varhaisia suo­sirrejä siellä oli kaksi. Arvuuttelimme hie­man alalajia, mutta ainakin oma mielipiteeni on alpina, lähinnä pitkähkön nokan vuoksi.

Siellä nähtiin retken toinen luotokirvinen ja niittykirvisiä oli muutamia. Pikkutylliä emme varmuudella nähneet, mutta kaksi sp-tylliä siellä oli (joita pidimme melko varmoina pikku­tyl­leinä). Länsireitin laji­vali­koima oli kutakuinkin edellisten päivien kal­tai­nen.

Reitin päättyessä porukka hajaantui kuka min­nekin. Arton kanssa menimme ensin väli­pa­lal­le asemalle ja sieltä itäreitille.






Itäreitillä voi tutustua myös Jurmon eri­koisiin muinais­muistoihin, munkki­rinki­löihin. Tällaisia munkkirinkilöitä sieltä löytyy viisi. Lisäksi on yksi ne­liön­muo­toinen todella iso kivikehä, jonka sisäpuolella on pienempi kehä, sekä aamuvakiopaikalla oleva hieman toi­sen­muotoinen kehä. Sen sisä­puo­lel­la on muita enemmän kivi­raken­nel­mia.

Itäreitiltä löytyi nyt 22 lajia sekä yli­lentäneet varpushaukka ja korppi.

Ristisorsat sieltä löytyivät nytkin, ja hetken ne seisoivat kivellä. Toinen ehti kuitenkin lähteä ennen kuvaamista. Reitin runsain laji oli peippo (42), joita nähtiin lisäksi muuttavana useita parvia.

Lepikko oli lähes tyhjä, eikä Sorgeniltakaan löytynyt muuta mainittavaa kuin yksi tiltaltti.

Illalla (20:10) palatessani lyhyeltä käynniltä männiköstä lähti ampuhaukka aivan aseman nurkalta. Oliko se siinä viisi minuuttia aikaisemmin vai tuliko se tällä välillä ruo­kinnalleen, en tiedä. Ikkunapinna se olisi ollut, jos joku olisi sattunut katsomaan ulos.

Lajeja kertyi nyt 65, mikä ensisijaisesti johtui siitä, että enemmän silmiä haravoi tarkemmin saarta. Jurmo-vuo­denpinnoja saimme kokoon kolme (pikkutylli, suosirri ja sääksi).




13.4.2008

Aamulla satoi vettä lähes vaaka­suo­raan, emmekä voineet lähteä aa­mu­vakiolle. Niinpä nukuimme pitempään ja pidimme ikkunapinnavahtia sen ase­masta. Pajusirkku tulikin ikkuna­pin­nak­si.

Kuvaussää oli kehno, eikä kuvat­ta­vaakaan liiemmin ollut. Kangaskiurua yritin, mutta ei niitä kuvista löytynyt. Laitanpa kuitenkin toissapäiväiset al­pa­kat tähän, kun aikaisemmin ei oi­kein ollut tilaa.

Lintujen kuvia ei pahemmin retkellä saanut. Siksi tässäkin on muita kuvia niiden tilalla.

Kotimatkalla auton eteen lensi vuo­den­pinna, metsähanhi. Lintujen näke­mi­sen kannalta retki ei ollut paras, mutta muuten Jurmossa on aina mukava käydä.