29.4.2010 Arktista?

Lähtö torstain päivälaivalla (M/S Eivor) Jurmoon. Arton ja minun lisäksemme Jurmossa oli jo Palomäen Timo. Sää on tuu­li­nen ja tihkusateinen.

Talven jäljiltä maastossa oli useita korokkeita, joilta lintuja saattoi katsella tavallista korkeammalta - kuten kuvasta näkyy.

Ensimmäinen tavallisuudesta poikkeava havainto oli kaksi val­ko­pos­kihanhiparia niityllä.



Olisikohan ne jäämässä kesäksi saareen pesimään?

Kahvin ja välipalan jälkeen lähdimme itään. Mereltä löytyi tavanomaista la­jis­toa, härkälintu, pilkkasiipi ja tieten­kin haahkoja.

Muita maininnan arvoisia olivat luo­to­kirvinen ja käenpiika. Kumpikaan ei kuitenkaan viihtynyt näkyvillä riittävän kauaa kuvaamiseen. Tiiraosasto oli kalatiiraa. Yhtään varmaa lapintiiraa emme erottaneet. Seuraavina päivinä kalatiira oli kadoksissa, kun taas la­pin­tiiraa riitti.

Merikotkia näkyi paljon, mutta ku­vaa­mista ajatellen joko lennossa tai liian kaukana.

Punajalkavikloja, kivitaskuja ja meri­han­hia oli tavalliset määrät, ja Jurmon tyyppilaji, ristisorsa löytyi Sorgenilta.

Paluumatkalla männikössä oli vielä parvi (15) pikkukäpylintuja.


Yllätys!

Olimme jo kotiutuneet asemalle ja aloittamassa iltahuutoa, kun yllättäen ikkunan takana oli tuulihaukka. Siinä se istuskeli tolpan nokassa pitkiä aikoja. Valoa oli jo vähän ja ikkunakin välissä, joten pokkarilla ei saa tarkkaa kuvaa. Kaipa tämäkin menettelee.

Muuten päivä oli "tavallinen". Lajeja kertyi lomakkeelle runsaat 70. Ajankohtaan ja mie­hi­tykseen nähden normaali. Poikkeuksel­lista oli petojen ja kahlaajien vähyys. Jurmon ensim­mäi­siä vuodenhavaintoja oli ehkä kolme.









30.4.2010 Tavallista?

 


Päivä alkoi tavallisella kärsimys­näy­telmällä, aamu­vakiolla klo 05:30. Valkoposkihanhet olivat niityllä ja kä­py­tikka oli omalla paikallaan män­ni­kön reunassa.

Auringonnousu oli sentään komea. Niinhän se on aina, jos näkyy.

Muutto oli hiljaista, muutama vesilintu ja pikkulintu.

Tässä vaiheessa oli aamiaisen vuoro. Jotta sai nukkua mahdollisimman pitkään, herätys oli vain 20 minuuttia ennen aamuvakion alkua. Silloin ei ehtinyt syödä muuta kuin banaanin, eikä vielä ollut näl­kä­kään.

Asemalta näkyi niityn taakse en­sim­mäinen vuo­den­laji, pensas­tas­ku. Tä­mä on tosin kuvattu päivää myö­hem­min.

Aamiaisen jälkeen vuorossa oli länsireitti. Meno­mat­kalla löytyi pari uut­ta lajia, leppälintu ja musta­pää­kert­tu.

Länsireitin lintumäärä oli varsin vähäinen. Vesilintuja oli seuraavasti:

isokoskelo 7
ristisorsa 1
harmaasorsa 2
sinisorsa 5
tavi 4
haahka 1
valkoposkihanhi 19
tukkakoskelo 2
merihanhi 2.




Jos ei voi kehua vesilinnuilla, vielä laihempaa oli kahlaajien kanssa. Punajalkavikloja ja tyllejä oli jonkin verran, mutta muut olivat kortilla. Suo­sirrejä löytyi kolme, ilmeistä schinzii-ala­lajia. Li­säksi järven rannalla oli yksi metsäviklo.

Seuraavaksi meitä ilahdutti pari merikihua. Ne tulivat vastaan järven pohjoispuolella ja las­keu­tui­vat järven toiselle rannalle.

Aivan reitin lopussa näyttäytyi vuoden ensim­mäinen karikukko (kuvattu seuraavana päi­vä­nä), lentäen Moring­ha­runilta jon­ne­kin riutoille.

Oli jo nälkä, niinpä asemalle lounasta lait­ta­maan. Aseman edustalla oli alpakat, ja niiden jaloissa keltavästäräkki, sekin vuoden ensim­mäinen. Se pyöri aivan alpakoiden jaloissa, eikä lähtenyt mihinkään, vaikka alpakat sitä hä­tis­teli.






Ei sittenkään aivan tavallista

Katkarapuwokin ja kahvin jälkeen otimme pienet nokoset, ja lähdimme sen jälkeen virkeinä itä­reitille. Käenpiika siellä oli nytkin, eikä taaskaan päästänyt kuvaamaan. Muuten siellä oli tavallisen hiljaista. Mainittavimpina lajeina harmaa­sorsa.

Reitti päättyi aikanaan, ja jatkoimme etelärantaa län­teen. Hetken kuluttua rupesi näkymään meri­kot­kia, kuten edellisenäkin päivänä. Emme olleet varmoja, näkyivätkö samat yksilöt useammin, mut­ta ainakin seitsemän eri lintua näimme.

Seuraavaksi jäimme katselemaan tiiraa, joka sukelteli korkealta suoraan veteen. Ensin se oli "vain tiira", mutta hetken katseltuamme se vaikutti erilaiselta, ja tajusimme katselevamme pikku­tii­raa. Arton kuvasta näkyvät sen keskeisimmät tun­tomerkit, valkoinen otsa ja keltainen nokka (ku­van copyright © Arto Kalliola). Harvoin sitä pääsee katselemaan tältä etäisyydeltä näin pit­kään.

Muutenkin saareen rupesi ilmestymään kerttuja, le­pikon toisella puolella oli tiltaltin seurana herne­kerttu. Illalla asemalle tuli myös Hellstenin Jorma.

Lintujen lomassa tuli hieman katseltua maa­han­kin. Jurmon kivissä on varsin moni­puolinen jä­kä­lä­väri­loisto:

   

1.5.2010 ja Melkein Rari

05:10 on varsin sopiva vappuaamun he­rä­tys­aika. Viimeisetkin olivat ylhäällä silloin vain to­de­takseen, että sataa. Ja se tarkoitti sitä, ettei aamuvakiolle tarvinnut mennä. Kukaan ei kui­ten­kaan ruvennut nukkumaan, vaan teimme ja söimme rauhassa aamiaista odotellen sään kirkastumista.

Kahdeksan maissa sade oli loppunut, mutta sumua riitti. Niihin aikoihin saimme hälytyksen, että männikön itäpään kohdalla rannalla on jotain erikoista, siis rari. Olihan siellä lintu, joka oli varsin erikoisen värinen. Ensinäkemältä se ei ollut mikään tavallinen laji, mutta tasavärinen selkä ja pyrstön värisytys antoi kunnon viitteen lajista. Tässä on muutama lisäkuva tarkastelua varten. Mitä ilmeisimmin kyseessä on nuori lep­pälintukoiras, jonka sulkasato on pahasti myö­hässä. Olihan siellä "normaalikin" nuori koiras. Ero on melkoinen.


Melkein Tavallinen

Rarin ihmettelyn jälkeen pääsimme länsireitille. Sieltä ei sitten poimittu mitään ihmeellistä, ellei kuutta merisirriä pidä sellaisena. Sekä vesilinnut että erityisesti kahlaajat olivat edelleen vähälukuisia.

Länsireitin ja lounaan jälkeen oli vuorossa itäreitti. Lähdimme sinne Arton kanssa kaksin. Soitimme kuitenkin Jormalle alkukohdassa, ja hänkin oli tulossa sinne. Joten odotimme. Katselimme samalla mustakurkku-uikkuja (2), mutta Jorman tullessa niitä ei enää näkynyt. Mustalintuja kuitenkin löysimme.

Hetken kuluttua Jorma huusi mustarastaan lentävän. Se nousi riutan korkeimmalle kivelle, jonne suuntasin kaukoputken. Eikä se mikään mustarastas ollut vaan sepelrastas, komea koiras. Vajaan minuutin se seisoi kivellä, jotta kaikki ehtivät nähdä, ja katosi.

Hetken kuluttua riutan eteläreunalla näkyi sinisuohaukka (naaras), joten varsin hyvin siellä oli lintuja.

Reitin jälkeen jatkoimme rantaa pitkin ja menimme lopuksi lepikkoon. Siellä oli aiempaa parempi lajivalikoima, mutta eri ihmiset näkivät eri lajeja. Ensin Arto näki lehtokurpan, sitten minä pyrstötiaisen ja Jorma pensaskertun. Pensaskertun mukana oli myös mustapää- ja hernekerttuja sekä tiltaltti. Jostain syystä juuri pensaskerttu vältteli minun kaukoputkea.


2.5.2010 ja kotiinlähtö

Päivä alkoi taaskin aamu­va­kiolla. Lintuja muutti hieman aiempaa enemmän, mm. 20 kuikkaa.

Aamuvakion jälkeen oli sii­vouk­sen aika, ja sen jälkeen lähdimme hyvissä ajoin sata­maan. Aamulla oli kuultu pel­to­sirkkua, ja sen olisimme mie­lel­lään myös nähneet. Ei on­nis­tunut. Muutenkaan ei ku­vat­ta­vaa juuri löytynyt, ja jäniskin on edelliseltä päivältä. Meri­metso kuitenkin löytyi kampe­laa syö­mäs­tä. Aikansa sillä meni oi­keaan asentoon aset­te­lussa, mutta kun se onnistui, nie­le­mi­nen oli yksi klunks.

Merikotkia näkyi usei­ta, ja sii­hen on hyvä lopet­taa. Tämä on laivamatkalta jostain Jurmon ja Pärnäisten väliltä.