7.4.2011

Lähtö torstain päivälaivalla (M/S Ei­vor) Jur­moon. Muita tulijoita Jurmoon ei ollut, mutta Utöhön tuli tavalliseen tapaansa mm. Tenovuon Jorma.

Meri oli ahtojäässä aina Nötöhön asti, eikä mer­kittävää bongattavaa ollut. Nötön satamas­sa oli sitten kaksi mustaleppälintua, ja meren auettua myös vilinää löytyi enemmän. Alleja, mustalintuja ja tietenkin haahkoja muutti run­saasti. Hauskimman näköinen oli runsaan kymmenen allin parvi, jota johti kaksi ruokkia. Jurmon edustalla oli neljä meriharakkaa.

Etukäteen oli jo varoitettu, että tiellä on paikoin isoja kinoksia. Ja niitä oli. Mönkijätkin jäivät nii­hin kiinni. Onneksi niissä oli sama raideleveys kuin maitokärryissä, joten kovalla työllä saimme tavarat asemalle. Väliin kärryt toimivat kelk­kana.

Aseman ruokinnalla oli vilkasta, enimmäkseen peippoja. Muut lajit olivat järripeippoja, viher­peippoja ja talitiaisia, sekä muutama rautiai­nen, sinitiainen, laulurastas ja pikkuvarpunen. Kulorastas näkyi pihaan, mutta ei tullut sinne asti.






Asemalla oli Hellstenin Jorma, Rantalan Markus sekä Engbergin Peter. Koko päivä oli ollut sateinen, mutta oli tauonnut tullessamme satamaan. Teimme Arton kanssa pienen lenkin muistolla ja lepikossa. Sieltä löytyi kapustarintoja (2), taivaanvuohia (2) sekä viisi lehtokurppaa.

Yhdessä lepikon lepässä oli komea pahka.

Siinä viiden maissa alkoi hämärtää ja tuulikin haittasi, joten palasimme asemalle. Ruokaa tehdessämme pihalle lensi komea sepelrastaskoiras. Valitettavasti ikkuna sattui olemaan huurussa juuri minun puoleltani. Tunnistaa sen silti.

Iltahuuto on tarkkaa hommaa - kuten kuvasta näkyy. Päivän laji­määrä oli muistaakseni 67, paljolti Jorman ja Markuksen ansiosta.


8.4.2011

Markus ja Peter lähtivät aamulaivalla kotiin suunnitelmansa mukaan. Jormalla oli tarkoitus olla vielä päivä, mutta hänkin päätti lähteä. Kyl­lä harmittaa Jorman puolesta. Aamuvakio alkoi 6:45, mikä on jos ei inhimillinen niin ai­nakin siedettävä aika. Muutto ei ollut mitenkään runsasta, ei myöskään aivan kuollutta. Lähinnä peippoja ja rastaita muutti.

Palasimme välipalalle, ja klo 9:40 oli koko retken kohokohta. Katselin ulos ikkunasta, kun pihan katajaan lensi kookas pikkulintu, selvästi isompi kuin vieressä istuneet peippo (koiras) ja viherpeippo. Nostin kiikarin, katselin tunto­merk­ke­jä, ja totesin, että en tunnista. Sanoinkin, että "mikä tuo on". Arto oli toisella puolen pöytää, mistä ei näh­nyt muuta kuin tavallisia lintuja (seinä edessä). Otin ka­me­ran ot­taak­seni kuvia ikkunan läpi, mutta sain vain yh­den. Senkin pa­haan vastavaloon. Arton puhelin oli soinut sa­mal­la hetkellä (ja kun ei tiennyt mi­tään har­vi­naisemmasta/ymmärtänyt epä­selvää vih­jet­tä), vas­ta­si. Kun ulkona on pa­rem­pi kuu­lu­vuus, me­ni ulos ja lintu lähti. Olisi pitänyt kieltää me­ne­mästä ulos. Mutta siinä vai­heessa kun ta­jusin, että se saattaa olla harvi­naisuus, oli myö­häistä.

Kerroin tuntomerkit Artolle, ja ehdotin har­maa­sirkkua. Arto totesi, että sama tuli hänellekin mieleen, joten kirjasin tuntomerkit ylös ja rupesin tutkimaan lintukirjoja. Tuntomerkit sopivat erittäin hyvin, eikä muuta edes lähelle osuvaa ehdokasta löytynyt.

Seuraavana oli vuorossa länsireitti, jonne me­nimme Sorgenin kautta. Harmaasirkun jälkeen on vaikeaa innostua tavallisemmista lajeista, mutta olihan niitäkin. Sorgenilla löytyi pari tylliä, pajusirkku sekä västäräkki.

Etelälaguuni oli lähes kokonaan jäässä, joten vesilintujakin oli vähän. Muutama merihanhi oli eteläriutan reunälla. Avovedessä oli telkkiä, si­ni­sorsia sekä isokoskeloita. Järvellä oli sini­sorsia, joiden joukossa yksi albiino koiras sekä isolla kaulalapulla varustettu koiras.

Saarilta ei tuulen vuoksi erottanut paljoakaan, lä­hinnä kyhmyjoutsenia. Yksi pilkkasiipi lähti Haah­kasaaren kivikosta ja lensi välittömästi saa­ren taakse. Ainoa koko retkellä.

Pulmuset sentään ilahduttivat useammalla pai­kalla.

Saaren luoteispuolella sekä satamassa oli pal­jon jäätä.



Kolmelta iltapäivällä alkoi kunnon lumisade, jota jatkui iltahämärään (noin 20:00). Lunta kertyi noin 3 - 4 cm. Linnut vain jatkoivat syömistä.

9.4.2011

Kevät etenee ja aamuvakio aikaistuu. Nyt alkoi jo 6:30. Auringon kajo on vielä vaatimaton, mutta kaunis. Lunta oli maas­tossa eilisen sa­teen jäljiltä.

Pedot olivat vähissä, mutta nyt sentään näyt­täy­tyi ampuhaukka ja hiirihaukka. Molemmat tulkit­tiin paikallisiksi. Kyyh­ky­jä lensi muutamia, myös uuttukyyhkyjä.

Aamuvakiokin päättyy aikanaan, vaikka ei sitä ensimmäisen puolen tunnin ai­kana uskoisi. Niin nytkin, ja sitten väli­palalle.

Seuraavaksi lähdimme länsireitille Sor­genin kautta. Siellä oli kolme ristisor­saa, eiliset tyllit sekä jäätyneessä lam­mikossa tiltaltti, viher­var­punen ja hip­piäinen.

Etelärannalla lensi pari kuovia. Etelälahti oli edelleen jäässä ja lintuja vähän.

Järveltä löytyi uutena jouhisorsa. Muita uusia lajeja oli­vat luotokirvinen, metsäviklo sekä erittäin kaunis­vä­ri­nen ruskosuohaukka (koiras). Albiino sinisorsa oli edelleen järvellä, yhtä arkana kuin eilen. Luoteispuoli oli edelleen jäässä eilistäkin laajemmin. Eipä sieltä lintuja löytynyt.

Aseman nurkilla pyörähti tuulihaukka.






Iltapäivällä oli sitten toisenlaisen aherruksen aika. Rengastusverkkojen paikkaa piti avata, ja sitä varten oli moottorisaha mukana. Aikansa siihen meni, mutta puut saatiin katkottua, ai­sattua ja nosteltua kivien päälle kuivumaan. Kuvassa ei ole kaikki puut.

Peukaloinen siinä kävi näyttäytymässä. Muuten ei pahemmin lintuja katseltu.

Sitten olikin niin hämärää, ettei enää kan­nat­ta­nut lähteä maastoon. Se kannatti, sillä musta­va­ris oli oikein mukava seurattava. Ensin se kaarteli verkkoaidan takana ja katseli pihalle. Seuraavaksi se siirtyi pilppuaidan taakse, jon­ka raoista se kurkisteli pihan ja ruokinnan puo­lelle. Lopulta se uskaltautui aidan alla olevan kolon läpi pihan puo­lelle syömään. Saman­aikai­sesti laulurastas löysi madon. Mus­ta­varis huomasi sen ja lähti rauhallisesti kä­ve­lemään rastasta kohti. Rastas jätti madon ja lensi pois, jonka jälkeen mato kelpasi musta­varikselle.

Myös alpakat olivat niityillä, mukana myös uusi karitsa.




10.4.2011

Aamuvakiosta ei ole paljoa kerrottavaa. Mainittavinta taitaa olla pari kyh­my­joutsenta, jotka lensivät aivan ylit­sem­me.

Asemalla nautimme välipalan, sii­vo­sim­me ja lähdimme hyvissä ajoin sata­maan. Lunta oli edelleen paljon, vaikka melkoinen määrä oli sulanut.

Sataman puodin aukioloajat ovat todel­la joustavat:



Satamassa lensi aallonmurtajalle mahdollinen luotokirvinen sekä mustaleppälintu. Satama oli täynnä jäälohkareita. Joku kyseli paluumatkalla retkipinnojen mää­rää. En tiennyt, mutta nyt ne on laskettu: 75.

Paluumatkalla näkyi muutamia hylkeitä (mahdollisesti) sekä tavalliseen tapaan mm. haahkoja.