21.10.2010

Lähtö torstain päivälaivalla (M/S Ei­vor) Jurmoon. Arton ja minun li­säk­semme Jurmoon oli tulossa Kirjosen Jorma. Sää on tuu­li­nen, onneksi ei satanut.

Utöhön oli menossa tavallista enem­män lintuharrastajia. On ku­vas­sa sen­tään pari Jurmoon me­ni­jääkin. Edellisen viikonlopun op­pina kan­nel­le tuotiin varsin kova arsenaali ka­me­roita. Niitä ei ole mi­ten­kään ase­teltu tätä kuvausta var­ten.

Matkalla ei mitään maininnan ar­vois­ta näkynyt. Kylä näkyi varsin kau­niisti.

Satamassa oli erikoisemman nä­köi­nen lintu, tai oikeastaan kak­si.












Tällä kertaa meillä oli matkassa peräkärry las­tat­tuna ruokinta-automaatilla, linnunsiemen­pön­töillä (6 kpl) sekä pitkoksiin tarvittavilla pölkyillä ja tup­peensahatuilla lankuilla. Sen vuoksi ase­malle tulo kesti hieman kauemmin, mutta vas­ta­painoksi kär­ryihin saattoi lastata omatkin ta­va­rat.

Asemalle tultaessa näkyi ainakin meille uusi Jurmo-tuttavuus, pikkuvarpunen. Niitä oli koko ret­ken ajan yli 10 linnun parvi, enimmillään ha­vait­tiin 15.
















Oli tietenkin kahvin ja välipalan aika. Samalla seurasimme ruokinnan lintuja. Tässä vai­hees­sa oli vielä vanha ruokintapönttö käytössä.

Kerrankin kuvausolosuhteet olivat erinomaiset, ja aseman linnuista sai tavallista parempia ku­via. Muita lintulautalajeja olivat järripeippo, tali­tiainen (noin 50), urpiainen, peippo, sini­tiai­nen ja pu­na­rinta.














Valoista aikaa ei enää ollut paljoa, joten pää­timm­e tehdä lenkin lepikossa ja sieltä vähän mat­kaa län­teen.

Merikotkia näkyi heti ja monta. Lepikon ran­nasta (ojan suusta) löytyi varsin kesy puna­tulk­ku. Se söi marjoja pienessä pihlajassa, eikä lähtenyt, vaikka kuvasimme sitä parin metrin etäi­syydeltä. Var­pus­haukkoja näkyi päivän ai­ka­na useita. Yksi py­säh­tyi lepikkoon, tosin mel­ko kauas. Kuvan kui­ten­kin sai.

Auringonlasku värjäsi männikön puut kau­niisti kak­si­värisiksi.

Lajeja kertyi lyhyen ajan puitteissa 37.








22.10.2010

Aamuvakio alkoi inhimilliseen aikaan, 8:30. Hä­mä­rää silti oli.

Muutto oli kohtalaista, ja koko ajan meni jotain. Enimmäkseen meni peippoja, järripeippoja ja punatulkkuja. Yksi kangaskiurukin oli muuttavissa. Paikallisia merikotkia näkyi useita.

Aamuvakiolta palattaessa kappelin pihlajassa oli noin 80 tilhen parvi. Muina päivinä paikal­li­set til­het olivat vähissä.





Ensin kahville ja voileivälle ja sen jälkeen län­teen. Menomatkalla räkättejä näkyi paljon, mui­ta lintuja vähemmän. Etelälaguuni näytti aluksi tyhjältä (ei­kä se runsaaksi muuttunut). Heti al­kuun etelä­riu­tan kärkeen lensi kahlaaja, joka tun­nis­tettiin iso­sirriksi.

Seuraavaksi näin oudosti lentävän lokkilinnun riuttojen välissä, joka katosi eteläriutan taakse. Kooltaan se oli kala-/naurulokin luokkaa, ja sii­vet olivat melko suipot. Lento oli kankean näköistä - harvat ja lyhyet siiveniskut. Muut eivät eh­tineet nähdä. Olen jokseenkin varma, että nui­ja­sin pik­ku­kajavan (jos olisin aivan varma, se ei olisikaan nuijaus).

Tundrakurmitsoja oli melko runsaasti, ainakin seit­semän paikallista yksilöä. Kaikki ku­van pu­vus­sa. Vesilintuja ei laguuneissa juuri ollut, mitä nyt muutama tavi, telkkä ja sinisorsa. Kaksi kovasti vuorihempon näköistä lintua lensi myös reitillä. Varmuutta lajista ei kuitenkaan saatu.

Heinäsaareen pääsi jälleen kävellen. Heti saa­ren rannaltä näkyi merisirriparvi, joka laskeutui melko kaukana olevalle karikolle. Ensimmäinen arvio oli 80 lintua, joka osoittautui aivan liian pieneksi. Parvi nousi useita kertoja ilmaan, joten pys­tyim­me arvioimaan sen uudelleen. Lopullinen arvio oli ai­nakin 250 lintua.



Heinäsaaren takaa sitten löytyi vesi­lintujakin, sinisorsia, haapanoita, jou­hi­sorsia sekä lapasorsa. Pari ris­ki­lää­kin nähtiin. Keskimmäisen riutan päästä oli jo aikaisemmin lähtenyt yhdeksän tundrahanhea, retken ai­noat hanhet.

Kahlaajia nähtiin retkellä kaikkiaan 10 lajia. Kuvan kapustarinta oli varsin luot­ta­vainen. Ei lähtenyt lentoon, vaik­ka kävelimme aivan vierestä. Muita lajeja (mainittujen lisäksi) olivat puna­kuiri, valkoviklo, suosirri, taivaanvuohi ja jänkäkurppa (torstaina). Kurmitsoja näkyi edelleen siellä täällä.

Reitin päätyttyä valoisaa aikaa oli enää vähän jäljellä. Suuntasimme siis ase­malle. Ajankohtaan nähden har­vi­nainen laji oli västäräkki, joita nähtiin koko retkellä vain kaksi. Kävimme vielä lepikossa, ja sieltä mainittakoon teeret.

Pitempi päivä tuo luonnollisesti enem­män lajeja. Päivän lopputulos oli 54 lajia. Onko se hyvä vai ei? En tiedä.

Auringonlasku oli nytkin kuvaamisen arvoinen.









23.10.2010

Vaikka aamuvakio al­koi­kin melko myöhään, hä­mä­rää oli. Täysikuu osui tuulimyllyn taakse.

Aurinko nousi lepikon ta­kaa, ja kaunishan se oli.

Muistolle mennessä näkyi peukaloinen ja pikku­käpy­lin­tu.

Muutolla oli enimmäkseen rastaita, erityisesti rä­kät­te­jä. Koko päivän räkätti­määrä oli 1220, jois­ta val­taosa muuttajia. Suurin muut­toparvi oli 350 lintua, ja vähän aamuvakion jäl­keen­kin muut­ti 300 linnun parvi.

Muita lajeja meni vä­hem­män, mutta lajimäärä oli 27 - huomattavasti kor­keam­pi kuin edellisenä päi­vänä (18). Maininnan arvoisia ovat naakka ja pik­ku­tikka, joita ei kovin usein saa muutto­lomak­keel­le.




Seuraavana vuorossa oli länsireitti, jon­ne lähdimme Arton kanssa kahdestaan. Ensimmäinen laguuni oli vielä tyhjempi kuin eilen. Pohjukasta toki lähti taivaan­vuohi.

Keskimmäiselle riutalle tullessamme jos­tain keskiosasta lähti kaksi melko suurta vaaleaa kahlaajaa. Toinen lähti muuhun suuntaan, mutta toinen suuntasi etelä­riu­talle ja oli jonkin aikaa nähtävissä. Var­muut­ta en saanut, mutta epäilen sen olleen isosirri.

Muuten keskityin tavallista enemmän seuraamaan lokkien, erityisesti nauru- ja kalalokkien lentoa. Yksikään ei lentänyt missään tuulessa eilisen lokkilinnun ta­paan.

Heinäsaari oli jälleen saari, eikä sinne päässyt maastokengillä. Jorma yritti noin tuntia myöhemmin, ja silloin vesi oli laskenut ratkaisevasti. Se kannatti, sillä merisirrit (160) olivat olleet saaren kär­jessä aivan lähellä.

Kahlaajamäärä osoittautui suunnilleen eilisen tapaiseksi. Tundrakurmitsoja oli tavanomaiset noin 7. Suosirrejä oli nyt kaksi. Punakuiri ja valkoviklokin olivat kuulemma siellä. Me emme nähneet.

Pääsimme länsireitiltä jonkin verran aikaisemmin, ja käytimme ajan lepikossa ja itäriutalla. Lepikosta löytyi pari lehtokurppaa, pyrstötiaisia sekä paikallinen pikkutikka. Illapäivällä asemalle saapui Piikkilän Kai.

Päivän lajimäärä oli 62. Merikotkia ei näkynyt koko päivänä. Kuvaaminen onnistui huonosti, vaikka sää oli viikonlopun paras, tai ainakin aurinkoisin.


24.10.2010

Nyt se sitten tuli. Vesisade. Tutkakuvan pe­rus­teel­la tehty sääennuste lupasi kevyttä sadetta noin 11:00 asti ja sen jälkeen kovaa sadetta. Va­li­tettavan oikeassa oli.

Ruokinnalla olivat tavalliset lajit: talitiainen, pik­ku­varpunen, urpiainen, peippo (yhdellä roikkuu ai­na­kin yksi siipisulka) ja järripeippo. Yhden hempon näin vettä noutaessani.

Vesisateesta johtuen havainnointi jäi ikkunasta katseluun, veden noutoon ja nopeaan kävelyyn satamaan. Siihen kuluu 15 minuuttia, jos mitään katsottavaa ei ole, eikä muutenkaan halua pysäh­del­lä. Jorma ja Kai jäivät saareen.

Kuvaamista ei kannattanut edes ajatella. Ohei­nenkin kuva on perjantailta. Ja kotimatkalla tuli vie­lä viesti, että länsiriutalla oli ollut merikihu, tund­raurpiainen, luotokirvinen sekä pikkukajava. Entistä enemmän harmittaa, ettei kyky riittänyt tunnistamaan perjantain erikoista lokkilintua.

Ei tullut elämänpinnaa, mutta muuten retki koko­nai­suudessaan, lajisto ja kuvatkin olivat mukavat. Kokonaislajimäärää ei tullut laskettua, mutta jos­sain 70 - 80 tienoilla se oli. Ajankohtaan nähden aika iso luku.