Torstai 18.10.2012

Lähtö torstain päivälaivalla (M/S Ei­vor) Jur­moon. Asemalle oli tulossa myös Ville Wallinmaa sekä Kim Kuntze ja Meri Öhman. Asemalla oli ennestään Jari Helstola, Tarmo Nurmi ja Timo Peltomaa. Arto ei päässyt tulemaan, mutta ei hänelle olisi ollut nuk­ku­ma­paik­kaa­kaan. Utöhön oli tulossa varsinainen ryn­täys, ainakin 40 lintuharrastajaa, ja laiva oli tupaten täynnä.

Jurmoon oli tulossa muitakin tuttuja, Vainion Petri ja Ruotsalaisen Hannu. Päivä oli sateentihkuinen, sää­ennusteenkin mukaan. Mutta seuraavien päivien pi­täi­si olla poutapäiviä.

Asemalle tulon jälkeen lähdimme Petrin porukan kans­sa länteen. Kuvaamista ei oikeastaan kan­nat­ta­nut yrittääkään, ja kuvan jouhisorsa jäi ainoaksi (sekin vain siksi, että edes jotain piti yrittää).



Päivän lajeista ei suurta juhlaa päässyt syntymään. Laivan tullessa satamaan näkyi koirasteeri, joka nä­kyi useampana päivänä. Aseman pihalta näkyi til­hi­parvi ja yksinäinen tikli. Muuten lajisto oli sitä joka­päiväistä.

Länsiriutan alkupäässä oli muutamia viherpeippoja ja hemppoja sekä pari kiurua. Lahdelta laskimme noin 90 tukkasotkaa, joiden mukana oli kaksi la­pa­sotkaa. Valtalaji oli telkkä ja toinen yleinen sinisorsa. Kolme nuorta tundrakurmitsaa viihtyi länsi- ja lounais­riuttojen alueella. Heinäsaari taitaa olla pysyvästi yh­teydessä länsiriuttaan, niin korkea valli näiden vä­lillä on.

Heinäsaaren eteläpuolen karikoissa oli yksi sepel­hanhi, joka oli siellä joka päivä (kuva 21.10.). Meri­sirrit olivat tulleet ja etäällä kivikossa näkyi isoja par­via. Itse onnistuin näkemään vain muutamia kym­me­niä hyppelemässä kivikossa. Itse saarella hip­pi­äis­ten määrä laskettiin sadoissa.

Päivän henkilökohtainen lajisumma oli 26. Kohtuullinen, kun joskus syksyisin on jääty alle kymmenenkin. Asemalomakkeelle saatiin 64 lajia.

Perjantai 19.10.2012

Kun asemalla on täysi miehitys, aamu­vakiol­lekin riittää halukkaita. Niinpä minun ei tar­vin­nut lähteä, ja perinteinen auringon­nou­su on ku­vattu Sorgenilta. Omalle kohdalleni tuli Län­sireitin laskeminen, jonne ei ollut muita ha­luk­kaita. Päivä oli edelleen sateen­tih­kui­nen, ei­kä lintuja pystynyt kunnolla kuvaamaan tä­nään­kään.

Länsireitti oli vaisu, samoin Länsiriutta ja Hei­näsaari. Sade-ennusteen mukaan puo­lel­ta­päivin piti alkaa runsaampaa sadetta, joten noin 11:30 aikoihin lähdin paluu­mat­kal­le Hei­nä­saaren päästä. Mai­nin­nan arvoi­sia oli kol­me tundrakurmitsaa, jotka löytyivät vasta sa­teen alettua. Uusia lajeja olivat mm. lapa­sor­sa, merikotka ja varsinainen paikal­li­nen har­vi­naisuus merilokki. Merisirrejä en itse näh­nyt ainoatakaan.

Jos ehtii kat­sel­la maa­han, huo­maa, että Jur­mos­sa on varsin moni­puo­li­nen ja kaunis jä­kä­lä­pei­te ki­vien pääl­lä.

Sade sitten al­koi ennus­te­tus­ti ja pa­luu reitin lo­pus­ta ase­mal­le oli koh­tuul­li­sen no­pea sade­va­rus­teista huo­li­mat­ta.

Pahimman sa­teen ajan olin ase­mal­la, oli­han lou­nas­ai­ka. Se sii­tä pou­ta­en­nus­tees­ta.



Sateen hieman vähennyttyä lähdin itään. Männikön päästä lähti lehtokurppa ja itäriutan lähes päässä istui korppi kivikossa. Itäriutalla on myös ketunkolo, tosin hylätyn tuntuinen.

Itäriutan tyveltä lähti vielä luotokirvinen suoraan merelle, kohti merikihun pesi­mä­saarta. Muu­ten lajisto oli tavan­omaista.

Alpakat ovat kesyyntyneet entisestään ja viih­tyi­vät myös aseman pihalla.

Pienen tauon ja välipalan jälkeen lähdin vielä kat­selemaan männikköä. Sen itäpäässä suu­rel­la kivellä loikoili kettu Etäisyyttä oli 5 - 6 met­riä, eikä se lähtenyt minnekään. Vierei­ses­sä kuvassa se on kaukoputkella (20-kertainen suurennus).

Hippiäisiä oli tänäänkin satoja. Toinen run­sas laji oli telkkä. Päivän lajimääräksi tuli 67, muu­ta­ma enemmän kuin eilen. Selit­ty­nee li­sään­ty­neellä havaitsijamäärällä.



Lauantai 20.10.2012



Minulle tuli tänäänkin laskettavaksi län­si­reitti, mutta aluksi menin Heinäsaareen kyt­tää­mään merisirrejä. Eivät ne kuitenkaan tuleet yhtään lähemmäksi kuin eilenkään. Etäisyyttä oli toista kilometriä. Mutta määrä korvasi laatua. Kun parvi nousi ensim­mäi­sen kerran ilmaan, arvioin 220 lintua. Ne lensivät melko kauas. Paluuparvesta arvioin ensin 200 lintua, jotka laskeutuivat samaan kivikkoon kuin eilen. Jon­kin ajan kuluttua sinne laskeutui noin sadan yksilön parvi lisää (Ville oli havainnut sa­man parven ja arvioinut 80 yksilöä - siis varmasti eri lintuja). Ki­vik­koon laskeutui vielä kymmenen linnun parvi ja muutamia noin vii­den linnun parvia. Kun vielä idästä (Grund­vikiltä) löytyi iltapäivällä 30 - 35 linnun parvi, oli 300 yksilön raja rikottu. Otin jonkinmoisen varmuusmarginaalin, ja lomakkeelle laitettiin 300 merisirriä.

Muita uusia lajeja lännestä olivat uivelo, pilk­kasiipi, lapasorsa, riskilä ja merilokki.

Jurmossa kasvaa myös mielenkiintoisen nä­köi­siä sieniä.

Länsireitin loppuosalla löytyi vielä lapin­kir­vi­nen sekä harmaa­hai­ka­ra. Vetisessä säässä kuvakin on hämärä. Lapinkirvistä en osan­nut pitää mitenkään mielenkiintoisena, olinhan nähnyt niitä ennekin lokakuussa Jurmossa. Muut olivat eri mieltä.

Lounastauon jälkeen lähdin itään. Isolepinkäisiä saa­rella oli luultavasti kolme (kuva 21.10). Itäriutan meri­sirrit tuli jo mainittua, ja 19 pyrstötiaisen parvi käväisi pensaissa jatkaen etelään. Muuten lajisto oli tavan­omaista.

Lepikosta löytyi lehtokurppa sekä puukiipijöitä. Puu­kiipijöitä löytyi enemmän männiköstä, jossa oli myös kulorastaita, järripeippoja sekä tunnis­ta­mat­to­mia pik­kulinnun ääniä. Lisäksi oli nuori käpytikka. Illalla meni vielä valkoposkihanhia, mm. sadan parvi aivan aseman vierestä.

Tarmo lähti muuten aamulla ja tilalle tuli ase­man­joh­taja Juha Kylänpää.

Lajillisesti päivä oli runsain, lomakkeelle tuli peräti 82 lajia.




Sunnuntai 21.10.2012

Kotiinlähtöpäivä, tai ainakin niin kuvittelin. Sa­ta­massa oli ankkoja. Nel­jät­tä kertaa lähdin yrit­tämään merisirrien ku­vaa­mis­ta, eikä täl­lä­kään kertaa onnistanut. Sir­re­jä näkyi tasan 12, edel­leen kaukana, mutta ai­kaisempia hieman lä­hem­pänä. Sää oli sen­tään aiempaa sel­keäm­pi, vaikka vieläkään ei aurinkoa näkynyt.

Heinäsaaren kivikoissa oli edelleen sepel­han­hi sekä muutamia alleja, pilkkasiipiä, haah­ko­ja ja lapasotkia - telkkien sinisorsien, haapa­noi­den ja isokoskeloiden lisäksi. Haah­ka­saa­ren reu­nal­ta löytyi lokki­harvi­nai­suus, meri­lok­ki, koko retken kolmas. Piti oi­kein ku­vata.

Paikallisia hanhia ei juuri näkynyt (sitä se­pel­hanhea lukuunottamatta), mutta sunnuntaina oli kaksi metsähanhea Länsilahdella jout­sen­ten seurassa. Tundrakurmitsat olivat edel­leen pai­kal­la.



Kummallisia sieniä saarelta löytyi edelleen. Ja tässä vaiheessa huomasin matka­suun­ni­tel­maan tulleen muutoksen. Sienillä ei kyl­lä­kään ollut mitään tekemistä asian kans­sa.

Nyt löytyi retken ensimmäinen jänkäkurppa järven kaakkoiskulmilta. Ylitseni lensi myös muuttohaukka. Nummelta löytyi 15 pyrstö­tiai­sen parvi sinitiaisten ja yhden tali­tiai­sen seu­rasta.

Petoja oli enemmän kuin edellisinä päivinä. Muuttohaukan lisäksi (näkyi toisenkin ker­ran) näköpiiriin osui sinisuohaukka (naaras), am­pu­hauk­ka, tuulihaukka sekä tietenkin var­pus­haukkoja, joita näkyi joka päivä.

Ja lopuksi vielä kysymys: Mikä tässä on? Toi­saalta se näyttää vinolta kalliolta, ja toi­saalta pystyssä olevan laivan peräosalta. Se si­jait­see linjalla, joka menee jonkin ver­ran Utön pohjoispuolelta. Nopealla tar­kis­tuk­sel­la siellä ei ole hylkyä, joka näkyisi näin. On se hylky, ei vain ollut hylky­kar­tassa.



Maanantai 22.10.2012

Lähtö laivalla 6:30, aivan pimeää. Sataman valoissa kuitenkin löytyi itselleni uusi perhoslaji, loimuyökkönen (Dasypolia templi).