Kävelimme sataman kautta (veimme seuraaville tulijoille kärryt)
ja jatkoimme länsireitin loppupisteelle kiertääksemme reitin lopusta alkuun.
Satamassa oli kaksi lapasotkaa.
Lintuja oli edelleen vähän. Sumua oli sitäkin enemmän. Pari pientä sadekuuroakin sattui välille.
Järvellä oli vesilintuja kohtalaisesti: kyhmyjoutsenia, sinisorsia, haapanoita, taveja sekä Arton näkemät kolme merihanhea.
Niiden lajimääritys tosin muuttui illalla Anser sp:ksi ja seuraavana päivänä hanhilajiksi (kun paikalta löytyi kolme sepelhanhea).
Muuten lajeja oli vähän, joista mainittakoon kolme tunturikiurua (molemmille vuodenpinna).
Kuvaaminen oli huonon näkyvyyden vuoksi käytännössä mahdotonta, kuten oheinen tunturikiuru osoittaa.
Metsäjäniksiä näkyi muutama, ja ne olivat jo aivan valkoisia.
Reitin lopun Arto kiersi yksin (liian märkää ilman saappaita).
Minulta jäi taivaanvuohi näkemättä.
Illalla asemalle saapui Helstolan porukka.
25.11.2006
Ei sentään satanut, ja suunnaksi otimme Länsiriutan, lähinnä merisirrimahdollisuuden vuoksi.
Ennen lähtöä niityllä varpushaukka lennätti urpiaisia, mutta tundraurpiaista ei parvessa näkynyt.
Menimme nytkin melkein sataman kautta, missä lapasotkat olivat edelleen.
Pari isokoskeloa lensi mennessämme riuttaa kohti.
Laguunista löytyi vähän harvinaisempaa: kolme sepelhanhea. Niillä olisi päässyt Tiiran etusivulle.
Kuva on otettu paluumatkalla sumussa, jolloin ne olivat järvellä.
Kävelimme aivan riutan kärkeen, eikä merisirrejä näkynyt.
Näin kyllä kaksi sirriä lennossa, mutta tarkempi tunnistaminen oli mahdotonta.
Lopulta Arto näki 30 merisirrin laskeutuvan kärjen tuntumassa olevalle luodolle - tietenkin aivan luodon taakse.
Sitten vain odottelemaan. Välillä näimme jotain epämääräistä, kuten siiven tai hieman selkää.
Kävi niistä jokin sentään tunnistettavastikin näkyvissä.
Kuvaamista ajatellen ne näkyivät niin lyhyitä hetkiä, että oli sattumaa saada edes pientä osaa kuvaan.
Oheisesta kuvaparista sirrin löytää, kun sirritön kuva on vieressä.
Välillä ne nousivat lentoon, jolloin niitä oli parvessa ainakin 60.
Elämänpinna se oli ja Artollekin vuodenpinna.
Kärjen tuntumassa oli myös kaakkuri ja ilmeisesti samat kolme tunturikiurua kuin edellisenäkin päivänä..
Olimme ajatelleet kiertää myös Lounaisriutan ja jatkaa etelärannan kautta itään.
Merisirrien löytymisen jälkeen emme uskoneet sieltä löytyvän mitään uutta ja muutimme suunnitelmaa.
Tässä vaiheessa näkyvyys oli 100 metrin luokkaa.
Lähdimmekin asemalle välipalalle, mikä oli viisas päätös.
Saaren tunnuseläimet, alpakat nyhtivät ruohoa tien varrella.
Virkistävän välipalan jälkeen lähdimme Itäriutalle.
Pulmusia siellä oli enemmän kuin lännessä.
Värityksensä vuoksi ne katoavat kivikkoon niin hyvin, ettei niitä tahdo löytää edes kuvista (tässä kuvassa kaksi pulmusta).
Itäriutan kärjessä ei ollut lintuja kuvattavana, joten Arto pääsi tuuraamaan.
Näimme me sentään haahkan ja riskilän sekä Jurmon ensimmäiset merilokit tällä reissulla.
Riskilä oli kuvausetäisyydellä, mutta heti kun olimme molemmat nähneet sen, se katosi totaalisesti.
Samana päivänä tuli sitten käytyä sekä Länsi- että Itäriutan kärjessä.
Paluumatkalla ei sitten ihmeempää löytynyt.
Mutta meri sentään tarjoaa hedelmiä. Siitä on osoituksena Helstolan löytämät banaanit ja appelsiini (jonka söi).
Banaanit olivat kyllä raaempia kuin kuvassa näyttää.
Kuvaamiseen sää oli edelleen huono, joten lopputulos on mitä sattuu.
Neljän maissa palailimme asemalle, kun näkyvyys oli jo sillä tasolla, ettemme nähneet mitään kunnolla.
Sumu vielä vaikeutti näkymistä, vaikkakaan ei ollut pahinta, mitä reissulla oli nähty.
26.11.2006
Lopultakin aurinko näkyvissä. Mutta kotiinlähtö on edessä, eikä lintujen tarkkailuun ole aikaa kuin pari tuntia.
Kävimme Sorgenilla ja jonkin matkaa etelärantaa.
Etsimme ja löysimme pari merikotkaa kaukaa luodoilta (vaikka ensin luulin niitä kiviksi) - retken ensimmäiset.
Asemalle palatessamme löysimme uutena lajina mustarastaan.
Pitäähän Jurmon komea tuulimylly saada kuviin.
Matkalla asemalta satamaan emme tainneet nähdä ainoatakaan lintua.
Satamassa lapasotkat olivat edelleen, ja nyt niistä sai jo jonkinlaisen kuvan.
Otin kuvan myös kyhmyjoutsenesta, jotta jotain lintujakin olisi kuvissa.
Urpiaisiakin yritin kuvata. Mutta ainoan kerran, kun yksi niistä oli riittävän kauan paikallaan, se oli niin lähellä,
ettei putki enää tarkentunut,
mutta kuitenkin liian kaukana ilman putkea kuvattavaksi.
Päivä oli tuulinen ja sen huomasi laivan kannella.
Matkalla näimme pari riskilää ja uusina retkilajeina allin ja tukkasotkan.
Enemmän sai ihailla maisemia, josta esimerkkinä oheinen kuva Nötöstä.
