10.11.2011

Lähtö torstain päivälaivalla (M/S Ei­vor) Jur­moon. Muita tulijoita Jurmoon (asemalle) ei Arton ja minun lisäksi ollut, mutta Utöhön tuli tavalliseen tapaansa Tenovuon Jorma.

Tällä kertaa meillä olikin erilainen alkumatka. Satamasta meitä seurasi sotavene täynnä mus­ta­pukuisia miehiä. Vene seurasi jonkin mat­kaa, minkä jälkeen sotilaat nousivat lai­val­le. Harjoitus se kuitenkin oli. Ja olo oli turval­li­nen. Ainakin yhden "konnan" he tutkivat varsin perusteellisesti.

Lintuja ei matkalla pahemmin näkynyt, mutta harmaahylkeitä näkyi parikin yksilöä. Toisella oli kala suussaan ja lokkeja ympärillä kärk­ky­mässä ateriaa. Emme nähneet, miten kävi.

Marraskuun päivä on lyhyt, ja siksi lähdimme heti saatuamme tavarat asemalle lintuja katselemaan. Kiersimme Sorgenille ja sieltä lepikkoon. Tilhiä näkyi pari pientä parvea, enimmäkseen katajissa. Marjoja niissä riitti.


Neljän jälkeen onkin jo varsin hämärää, ja puoli viideltä lähes pimeää. Jupiter loisti kirkkaana täydenkuun lähellä. Kaukoput­kel­la erotti neljä kuutakin.

Illalla on aikaa vaikka lihakeiton keit­tä­mi­seen. Sen me teimmekin, sillä tilan­ahtaut­takaan ei ollut, kun olimme kah­des­taan asemalla.

Iltahuuto meni nopeasti, sillä ulkona ei ehtinyt juuri olla, ja lintuja oli melko vähän. Yli 10 lajia kuitenkin olimme Jurmon alueellä nähneet. Heikomminkin on jos­kus ollut.

Aseman havaintoja selatessani huo­ma­sin, että joku oli yliviivannut harmaasirkun Jurmo-vuodareista. Rariteettikomitea ei kuitenkaan ole havaintoa käsitellyt, enkä itse ole tullut toisiin ajatuksiin. Päinvas­toin, sekä mittaukset että tuntomerkkien tarkistelu ovat vain vahvistaneet omaa näkemystä. Mutta joku on siitä huolimatta ottanut oikeudekseen päättää, että ha­vain­to on väärä. Vaikka näin olisikin, on se silti asiatonta käytöstä.


11.11.11

Aamuvakio alkoi kerrankin inhimilliseen aikaan, 8:15, joten yöuniin riitti aikaa. Niinpä olimme ajoissa paikalla. Todella tark­kaa­vaisen havainnoinnin tuloksena näimme tasan neljä muuttavaa lajia: räkättirastas, varis, peippo ja kulorastas (1 lintu). Kellomerkinnät voittivat laji­mer­kinnät 9 - 4. Aivan turhaa hommaa tähän aikaan vuo­desta.

Ruokailu asemalla ja sen jälkeen läh­dim­me länsireitille Sorgenin kautta. Sorgenin lepikon päällä liiteli hiiri­hauk­ka. Sorgenilla oli samassa pensaikossa punatulkku, pu­na­rin­ta ja keltasirkku. Tilhiä hyppeli varsin epätavalli­sessa paikassa, rantakivikossa. Matkalla oli ur­piais­par­vi. Reitillä ei ollut juurikaan mainit­ta­vaa.




Kesken reittilaskennan lähdimme Länsi­riu­talle. Kävelimme Länsiriuttaa eteenpäin, kun Arton puhelin soi. Kohteliaana miehe­nä menin kuulomatkan ulkopuolelle, nousin riutan harjanteelle ja kävelin hiljalleen eteen­päin. Yhtäkkiä vieressäni, minua alem­pana oli lokki­lin­tu, jolla oli selvä W-kuvio selässä ja muitakin pikkukajavan tun­to­merkkejä (sii­ven takaosa muu­ten val­koinen, niskassa tum­ma alue ja pyrstön kär­ki pie­nel­tä alalta musta). Pikkulokin osa­sin sulkea pois, mut­ta halusin var­mis­taa, ettei muilla lokeilla ole vastaavaa ku­viota mis­sään puvussa. Asemalla tämä varmistui ja samalla elämänpinna. Jonkin­lainen kiitos pitää antaa Arton kän­ny­källe. Mistä sen tietää, olisimmeko huomanneet lintua muuten. Ainakaan yhtä hyvää kat­se­lu­kulmaa ei olisi ollut.

Heinäsaareen pääsi taas kävellen. Viher­peip­poja oli iso parvi, mutta muuten hil­jais­ta (kiuru kuitenkin). Saaren eteläpuolta katselimme tarkkaan merisirrien toivossa. Ensin näkyi kaksi ja hetkeä myöhemmin koko parvi nousi ilmaan (vaikka mistä me tiedämme, nousiko koko parvi). Arto laski parven kooksi ainakin 350 lintua. Enkä ihmettelisi, vaikka niitä olisi ollut 400 tai ylikin.

Sumuisella ilmalla ei kuvia saa, kun marraskuussa on muutekin vähän valoa. Illalla laskimme lajit ja määrät. Yhteensä 33 lajia. Ajankohta huomioiden ihan mukava. Illalla asemalle saapuivat Hintikan Jukka, Heikki ja Severi Lajunen sekä Santeri Kaatra. Täyttä oli.


12.11.2011

Aamu valkeni (kuvaannollisesti, eihän se oikeastaan valjennut ollenkaan) tihkusateisena. Niinpä aamuvakio jäi väliin. Jukka lähti kyttäämään merisirrejä ren­gas­tuk­sen toivossa, toinen porukka ties minne ja Arton kanssa lähdimme länsireitille.

Sorgenilla oli taaskin Buteo, tällä kertaa piekana. Ku­vaa ei edes kunnolla ehtinyt yrittää, eikä tätä parem­paan juuri ollut mahdollisuutta. Pu­natulkku ja keltasirkku olivat samalla paikalla, mutta pu­na­rintaa emme var­muu­della nähneet. Jokin sen kal­tai­nen lintu kävi hetken nä­ky­vissä, mutta painui kata­jik­koon.

Reitiltä uusina lajeinä löytyivät jouhisorsa ja kolme se­pel­hanhea. Vesilinnuista retken aikana näkyi lisäksi kyhmyjoutsen, laulujoutsen, sinisorsa, tavi, haapana, alli, telkkä, tukka- ja lapasotka sekä härkälintu ja riskilä.

Merisirrejä oli aikaisemmin ollut noin 300 linnun parvi, mutta itse näimme tasan yhden.

Heinäsaaresta ja reitiltä palatessamme kävimme jättämässä repun asemalle, ja lähdimme välittömästi lepikon kautta itäreitille. Lepikossa ei ollut ainoa­ta­kaan lintua. Ensimmäinen havainto oli kyhmyjoutsen kaukana merellä. Mutta itäreitin alkuun kävelimme kuitenkin.

Itäreitin laskentatulos onkin maininnan arvoinen. Havaitsimme tasan yhden linnun (viherpeippo), em­me­kä edes nähneet sitä. Taitaa olla vaikea alittaa?

Itäriutalta kuitenkin näimme kaksi härkälintua ja allin laskenta-alueen ulkopuolella. Palatessamme ase­mal­le pysähdyimme tarkistamaan pohjoisen meri­alueen linnut. Tulos puhdas nolla. Satuin kuitenkin katsomaan lepikonkin puolelle. Tuulenpesien seassa oli vähän oudompi möykky. Se näkyy oheisessa kuvassa.

Neljän viiden maissa palasimme asemalle. Jukka tuli vasta pimeällä, ja oli havainnut yhdessä kotta­rais­pöntössä käpytikan. Jonkin ajan kuluttua Arto ja Juk­ka kävivät pyydystämässä hedelmäpussin avulla ti­kan, toivat sen asemalle, rengastivat ja palautivat pönttöön. Yhdistysten (Tringa ja TLY) yhteistyö toimii.

Päivän lajimääräksi kertyi 37. Paras päivä, mutta eniten oli katselijoitakin. Illalla pelasimme minulle uutta noppapeliä, kymppitonnia. Arton kiusaksikaan en kerro, miten kävi.


13.11.2011

Päivä on edellisiä valoisampi, mutta aikaa on vähän. Laitoimme aseman kuntoon, veimme tavarat satamaan ja lähdimme maastoon. Muut olivat Heinäsaaressa ennen meitä, joten tarkistimme merisirritilanteen (ja muutkin lajit). Koska mitään erityistä ei oltu nähty, laskimme länsireitin. Ei sieltäkään mitään, joten ehdimme piipahtaa myös Heinäsaaressa. Lajusten porukka oli lopultakin nähnyt merisirrit tunnistuskelpoisesti (elämänpinnat kai kaikille). Meille näyttäytyi noin 20 sirrin parvi.

Siinäpä ne merkittävät lintuasiat ovat. Lähtiessämme laivalla näkyi kuvan valoilmiö. Eräs tulkinta oli, että siellä on se iso rari (todella suuri harvinaisuus). Kukaan vain ei päässyt katsomaan.