|
|
|
|
Lintulajien kuvaamista Jurmon retkellä.
8.9.2005
Retki Jurmoon alkoi Turusta n. 9:15 Kalliolan Arton kotoa.
Lupaavan alun saimme pari kilometriä ennen laivan lähtösatamaa (Nauvo, Pärnäinen), missä pienehkön peltoaukean laidalla
istui nuori punajalkahaukka puhelinlangalla. Pysähdyimme tarkistamaan lajin, ja Artolle se oli vuodenpinna.
Merellä tuuli melko kovaa (n. 12 m/s), eikä laivamatkalta ollut mitään mainittavaa kerrottavaa.
|
|
|
Satamasta lintuasemalle mentäessä näkyi ensimmäinen jalohaukka,
joka lekuttelun ja lyhyehkön pyrstönsä vuoksi oli hetken epäiltynä toiseksi punajalkahaukaksi.
Lähemmin tarkasteltuna se osoittautui kuitenkin nuoreksi tuulihaukaksi,
jolla istuessa pyrstö ei ulottunut siipiä pitemmälle.
Tuulihaukka oli paikallisena koko ajan, ja lisäksi muutama muuttavakin nähtiin.
Hetken lepäilyn ja kahvinkeiton jälkeen olikin aika lähteä velvollisuuksien pariin.
Koska maitokärryt piti toimittaa satamaan seuraavia tulijoita varten,
lähdimme kiertämään länsireittiä tavallisesta poiketen vastapäivään.
Matkalla satamaan ei pahemmin lintuja näkynyt, muutamia variksia, kiuruja ja niittykirvisiä.
|
Tuulihaukka etsii saalista.
|
|
|
Heti satamasta lähdön jälkeen olikin parhaan havainnon aika.
Kivikossa hyppeli kirvisiä, joista yksi (ainakin) oli luotokirvinen (ensimmäinen lajiaan minulle).
Yritin kuvata luotokirvistä, mutta luulin sen häipyneen ennen kuin kamera räpsähti.
Sain mielestäni kuvan myös kivitaskusta.
Kotona kuvia purkaessa odotti yllätys. Luotokirvinen oli sittenkin kuvassa, joten elis tuli kuvattuakin.
|
Luotokirvinen sataman lähellä.
|
Kivitaskunaaras.
|
|
|
Heti tämän jälkeen alkoi vielä kivikkoisempi kävelypohja, jos se jotenkin on mahdollista.
Ainakin se on hankalampi kävellä, kun kivet ovat irrallisena peltona.
Merellä oli muutamia lokkeja, ja aavistus valtalajista oli jo näkyvissä.
Merimetsoja liikkui yllämme koko ajan.
Sataman länsipuolisen niemen tyveltä kuvasin nuoren naurulokin.
Sieltä etenimme laskentareitin alkuun (länsireitti), ja järvikin oli kovin hiljainen.
Muutamia kapustarintoja oli vastarannalla, mutta ei muita kahlaajia.
Länsiriutan (otsikkokuvassa) tyvellä valtalajina oli keltavästäräkki, mutta muuten oli hiljaista.
|
Naurulokki sukii höyheniään.
|
|
|
Vasta Lounaisriutan kaakkoisreunalla löytyi paremmin kahlaajia.
Ensin tyllejä, joita muutenkin oli runsaasti lukuunottamatta viimeistä retkipäivää.
Ja lähes niiden vieressä kapustarintoja.
Seuraavaksi törmäsimmekin sitten sirriparveen.
Päälajina oli suosirri, mutta mukana oli myös kuovi- ja pikkusirrejä.
Erityisesti huomionarvoinen oli vielä lähes kesäpukuinen kuovisirrikoiras.
|
Tylli
|
Kapustarinta
|
|
|
Suo-, kuovi- ja pikkusirrejä sekä tylli
|
|
|
Kovan tuulen vuoksi kahlaajat olivat pakkautuneet pieneen kivikkoon Etelälaguunissa.
Kuvan lajien lisäksi siellä oli kapustarintoja.
Reittilaskenta jatkui normaalisti ja kävelimme sen jälkeen Sorgenille, missä silmiin osui ensimmäinen merikotka.
Sitä piti tietenkin yrittää kuvata, ja jonkinlaisen hahmon siitä sai.
Kuvasta tuskin kukaan tunnistaisi muuta kuin kotkan.
|
Pikkusirri ja suosirri.
|
Merikotka Lepikon yläpuolella.
|
|
|
Sorgenilta olikin aika suunnistaa lintuasemalle, eikä kuviakaan tullut lisälajeista.
Koko päivän lajimääräksi tuli 40 (ei sisällä matkalla nähtyjä lajeja), mikä Jurmossa on vähän.
Pääasiassa tämä johtui pikkulintujen vähyydestä. Kuvattuja lajeja oli 10.
|
|
|
Toinen päivä sisälsikin sitten kaikki velvollisuushavainnoinnit: aamuvakion, länsi- ja itäreitin.
Aamu alkoi sikamaisen aikaisin: jo 6:45 harjun laella eli herätys oli 5:45.
Aamuvakio oli todella hiljainen: viisi muuttavaa lintulajia kahden tunnin aikana.
Sen alle jäädään luultavasti vain sumussa tai muuttoaikojen ulkopuolella.
Merimetsoja sen sijaan oli sadoittain sekä luodoilla että lenteli paikasta toiseen.
Arto taisi kuvata tuulihaukan, minä en mitään.
Länsireitille lähdimme normaaliin suuntaan. Ensin Sorgenille ja sitten myötäpäivään koko reitti.
Uutta kuvattavaa ei löytynyt, mutta edellisen päivän lajeja oli hyvä varmistaa.
Sirrejä oli huomattavasti enemmän, ainakin 80 suosirriä, neljä kuovisirriä ja yksi pikkusirri.
Kuvistä löytyi myöhemmin myös jänkäsirriäinen.
Se osoittautui Varsinais-Suomen myöhäisimmäksi sirriäishavainnoksi.
|
Pikkusirri, jänkäsirriäinen ja suosirri laskeutuvat kivikkoon.
|
|
|
Sirrit olivat samassa suojaisessa pohjukassa kuin eilenkin, ja kuvaaminen onnistui helposti.
Eilistä koreaa oranssia kuovisirriä ei näkynyt.
Sirrien kanssa oli eilisen tapaan myös tyllejä ja kapustarintoja.
Kapustarinnoista vain parilla oli mustaa jäljellä vatsassa.
|
Kuovisirri ja suosirri
|
Pikkusirri
|
|
|
Kuvauksellisesti parhaiten esiintyi kuitenkin luotokirvinen,
joka käveli kivikossa minuuttikaupalla näkyvissä ja asettui useita kertoja kivien päälle pitkiksi ajoiksi kuvattavaksi.
Tässä vaiheessa vielä luulin saavani ensimmäiset kuvat lajista, mutta kotona osoittautui,
että olin kuvannut jo elämänpinnahavainnon edellisenä päivänä (viides järjestyksessä).
Luotokirvisen innokkaan kuvaamisen jälkeen ei reitiltä löytynyt mitään kuvaamisen arvoista.
Tosin kameran muistikortilla oli jo niin paljon kuvia, että pientä säästelyäkin piti harrastaa.
Lajeista maininnanarvoinen oli punakuiri, joka kuitenkin oli aivan liian kaukana kuvaamista ajatellen.
Toinen maininnanarvoinen asia oli se, että Etelälaguunissa oli ainoana vesilintuna jouhisorsa.
|
Luotokirvinen
|
|
|
Länsireitillä (asemalta asemalle) kului aikaa nelisen tuntia, ja asemalla oli tankkauksen aika.
Sieltä matka jatkui itäreitille, joka tulee harvemmin kierrettyä.
Heti itäreitin alkupäässä edestämme hypähti kivelle tasku, joka ensivilkaisulla näytti kivitaskulta,
mutta kun kaukoputki saatiin kohdistettua, tunnistus muuttui pensastaskuksi, retken ensimmäiseksi.
Kameran muistia säästellen otin vain yhden kuvan, mutta se onnistui sitäkin paremmin.
|
Pensastasku
|
|
|
Pian pensastaskun jälkeen nähtiin seuraava lintu, joka vaati jo lintukirjan tutkimista asemalla.
Sirkku se oli ja helppojen tuntomerkkien perusteella lapinsirkku,
mutta juuri tätä pukuvaihtoehtoa ei kumpikaan muistanut.
Se istui kivikkoon parin minuutin ajaksi, juuri sopivasti kuvaamiseen.
Toisen päivän tuloksena oli kuva kahdesta lajista ensimmäisen päivän 10 lajin lisäksi.
Toisen päivän koko lajisaldo oli 55, eli hieman enemmän kuin 8.9.
|
Lapinsirkku
|
|
|
10.9.2005
|
|
|
|
Kolmas päivä alkoi samaan tapaan aamuvakiolla. Asemalla oli tullut illalla Virtaset,
Juhani ja Pekka sekä Asko Vainio rengastamaan lintuja. Sää oli edelleen aurinkoinen, mutta tuulta oli vähemmän.
Kuvattavaa ei nytkään löytynyt, mutta muuttavia lajeja oli sentään kohtuullisesti.
Aamuvakion jälkeen kahville ja sitten länsireitille. Myös Asko lähti mukaan.
Heti Sorgenin jälkeen oli ensimmäinen todellinen kuvauskohde käsillä.
Ampuhaukka istui korkean kallion päällä ja antoi meidän tulla rauhassa riittävän lähelle.
Itse asiassa se antoi meidän kulkea ohi noin 50 metrin etäisyydeltä ja lähti liikkeelle omia aikojaan.
|
|
|
Ampuhaukka kalliolla.
|
|
|
Ennen länsireittiä mereltä löytyi tavanomaisten lajien lisäksi härkälintu, pari silkkiuikkua sekä muutama pilkkasiipi.
|
|
|
|
Länsireittiä saikin edetä melkoisessa lajipuutteessa. Koko reitiltä laskimme vain 16 lajia.
Lieneeköhän syyskuun ennätys pienuudessaan? Myös sirrit olivat kaikonneet, vain 9 suosirriä Eteläriutan kärjessä.
Saarella oli myös muita lintujen tarkkailijoita, ja heidän mukaan niiden joukossa olisi ollut pulmussirri.
Vahinko, sen olisi mielellään nähnyt.
Itse näimme harvinaisempana lajina mustapyrstökuirin. Se ei kuitenkaan ollut laskenta-alueella eikä kuvausetäisyydellä.
Reitin ensimmäinen kuvattava löytyi Järven länsirannalta.
11 suokukon parvi laskeutui aivan viereemme kanervikkoon ja kuljeskeli pelottomasti jopa alle 10 metrin etäisyydellä.
Rengastajien pääsaalis oli varpushaukkoja, joista tässä kaksi, koiras (vas.) ja naaras.
Varpushaukat.
|
Suokukkoja kanervikossa.
|
|
|
Päivän toinen iso nuijaus oli kiljukotka, joka lensi saaren yli.
Olimme asemalla siihen aikaan, ja se olisi ollut näkyvissä myös asemalta.
Saimme kyllä hälytyksen, mutta harjulle päästyämme se oli jo edennyt niin kauas,
että vain Virtasen Pekka näki sen, ja hänkin vain siksi, että oli seurannut sen lentoa koko ajan.
Päivän kokonaislajimäärä oli 67. Suureksi osaksi parannus johtui siitä, että näkijöitä oli enemmän.
Uusia kuvattuja lajeja oli 3, mukaan lukien verkosta pyydetty varpushaukka.
|
|
|
Asko hoiti aamuvakion, ja meille jäi Arton kanssa länsireitti.
Mitään mainittavampaa ei matkalta löytynyt ja reitin laskenta-alue oli melko tyhjä.
Lajeja reitiltä löytyi enemmän, mutta kahlaajat loistivat poissaolollaan.
Vain muutama kapustarinta ja tylli sekä pari ylilentävää valkovikloa.
Ensimmäinen kuvauskohde löytyi Lounaisriutan kärjestä, missä merilokki istui korkean kalloin huipulla.
Riutan kärkeen laskeutui pari kuovia, joiden kuvaus tuotti vain välttäviä kuvia.
Samaan kuvaan osui myös kalalokki, joka lisäsi kuvattujen lajien määrää oikeastaan vahingossa.
|
Merilokki
|
|
|
Kaksi kuovia ja kalalokki.
|
|
|
Päivän ja retken loput lajit kuvattiin sitten rengastusverkon tuloksena. Näitä olivat hippiäinen ja puukiipijä.
Hippiäisen paremman kuvan sain yksilöstä, joka vapauttamisen jälkeen jäi viereiseen puuhun keräämään voimia.
Eikä sekään ole kuvassa oikean värinen.
Hippiäinen
|
Puukiipijä
|
|
|
Länsireitin laskenta oli normaalia nopeampaa johtuen kahdesta asiasta:
ensiksikin piti huolehtia kotiinlähtöajasta ja toiseksi,
ei siellä oikeastaan ollut mitään,
jonka vuoksi olisi tehnyt mieli jäädä pitemmäksi aikaa tarkkailemaan.
Nopean lounaan jälkeen kello oli jo yli 12, joten lähtö satamaan oli edessä. Matkalla nähtiin komea merikotka,
joka kuitenkin katosi ennen kuin pääsimme satamaan ja olisimme voineet yrittää kuvaamista.
Laivamatkalla nähtiin muutama merikotka, mutta ei sen erikoisempaa.
|
|
|
Kuva tuli otettua 21 lajista. Artolla lienee muutama lisää.
Oheisessa kartassa on merkitty
jänkäsirriäistä lukuunottamatta kunkin tässä raportissa olevan kuvan kuvauspaikka.
|
|
|
Sää oli koko matkan ajan hieno, aurinkoista, pilviä tuskin maininnan arvoisesti, lämpötila 13° - 16° jopa aamulla.
Tuulta kohtuullisesti, parina päivänä kovaakin, selvästi yli 10 m/s.
|
|
|
|
