Torstai 19.9.2013

Lähtö Kalliolan Arton kanssa torstain päivälaivalla (M/S Ei­vor) Jur­moon. Asemalle oli tulossa myös Jorma Hellsten. Asemalla oli ennestään Timo Peltomaa. Neljä henkeä on varsin sopiva ryhmä niihin tiloihin. Utöhön oli tulossa ainakin yksi ryhmä sekä muita lintuharrastajia.

Asemalle tulon jälkeen keitimme ensin kahvit ja sen jälkeen lähdimme länteen. Vastavalon välttääksemme kiersimme järven ja menimme lounaisriutan yli. Lajisto oli kaiketi melko normaalia, kiuruja ja niittykirvisiä. Oli siellä ainakin yksi lapin- ja yksi met­sä­kirvinen sekä muutama tundrakurmitsa. Lounais­riutalla oli yksi vihertävä pieni siipijuovallinen lintu, joka ei kuitenkaan viihtynyt kauaa katseltavana. Se oli aavistuksen hip­piäistä suurempi ja hoikempi ja muutenkin uunilintumainen. Mie­leen tuli ai­noas­taan taigauunilintu (ja kashmirin-). Eikä tullut lintuoppaiden tut­ki­misen jälkeenkään (kotona) muita mieleen. Ei sitä asemalomakkeelle asti uskal­ta­nut laittaa. Oli sen verran lyhyt katseluaika, että mää­ri­tys jäi tekemättä. Kahlaaja­kivikossa oli suokukkoja, jän­kä­kurp­pa, taivaanvuohi, tylli sekä pieni kahlaaja, joko lapin- tai pikku­sirri.

Jurmoon tuli myös porukka leijasurffajia, jotka harrastivat urheilulajiaan länsi­laguunissa. Lintuja siellä ei heidän ollessaan ollut.

Paluumatkalla männikön länsipäässä lennähti pihlajiin ja katajiin teeriparvi, kolme koirasta ja seitsemän naarasta. Kaikki koiraat olivat tämän kevään poikasia. Oletettavasti siis emo ja poikue.

Päivä oli sateentihkuinen, mutta varsinaista sadetta ei saatu. Kuvaamiseen se tie­ten­kin vaikutti.

Näin syksyisin iltakin hämärtää melko aikaisin, joten iltahuuto saatiin tehtyä hy­vis­sä ajoin. Asemalomakkeelle saatiin 63 lajia.

Perjantai 20.9.2013

Koska oli odotettavissa, että leijasurffiporukka tulee tänäänkin länsilahdelle, jaoimme tehtä­vät. Timo ja Jorma jäivät aamuvakiolle, Arto ja minä lähdimme kiertämään länsireitin. Tai­vas oli pil­vessä ja ennusteet lupailivat kevyt­tä sadetta.

Harjulta löytyi 20 tiaisen parvi, joista yksi istahti männyn latvaan. Se oli kuusitiainen, melko epä­tavallinen laji Jurmossa.

Länsireitin lajistosta ei kovin kummallista löy­tynyt. Oli siellä sentään punakuiri, tundra­kur­mit­sa ja tylli tavanomaisten lisäksi. Vaikka eivät nuokaan kovin epätavallisia ole. Järven ja riu­tan välisellä kannaksella tulivat surffaajat vas­taan, joten päätös lähteä aikaisin reitille oli oikea. Eivät ehtineet karkottaa lintuja laguu­nis­ta ennen laskentaa.

Järven kannaksella keskytimme reittilasken­nan ja lähdimme länsiriutalle ja Heinäsaa­reen. Riu­tan ja Heinäsaaren kannaksella oli kirvisten joukossa lapinkirvinen sekä hieman erillään tiltaltti. Rannoilla oli runsaasti merikaalta, joka käsittääkseni on kaikkien viljeltyjen kaalikasvien äiti.

Paluumatkalla löysimme Heinäsaaren kan­nak­sel­ta lisää kahlaajia. Tarkempi tutkiminen pal­jas­ti isosirrin. Sattui jopa samaan kuvaan tund­ra­kurmit­san ja suokukon kanssa. Lapin­kir­vi­nen oli edelleen paikalla, ja nyt sen sai jo­ten­kin kuvaankin.

Reitin jälkeen palasimme nummen poikki ase­malle. Nummella lähti aivan vierestämme suo­pöllö.

Se lensi muutaman kymmenen metriä ja jäi aivan näkyville. Sumuinen ilma hieman harmitti kuvaamista ajatellen, mutta ehkä juuri siksi se jäi näkyviin.

Ollessamme kahvitauolla asemalla, lensi män­nik­köön kuuden käpylinnun parvi. Eh­dim­me tunnistaa yhden isokäpylinnun (naaras) ja kaksi pientä. Tuulihaukkoja näkyi useita.

Arton piti laittaa laajakaistan johdot seinälle, joten hän jäi sisätöihin. Itse lähdin itään. Män­ni­kön itäpäästä näkyi pieni möykky kivikko­harjan­teel­la. Kaukoputkessa se näkyi nuoli­hauk­kana. Tuulihaukkoja näkyi lisää ja kana­hauk­ko­jakin kaksi lisää.

Itäriutan korkealla kivellä istui ensin niitty­kir­vi­nen ja hetkeä myöhemmin sen viereen tuli luo­tokirvinen.

Hietikon edessä oli tuhannen telkän parvi, eh­kä suurin koskaan näkemäni. Teeren pulpu­tus­ta kuului jo riutalle tullessani. Ja löytyihän sieltä teeriparvi, viisi koirasta ja viisi naarasta. Kaikki koiraat olivat vanhoja, joten voi perus­tel­lus­ti olettaa, että saarella on ainakin 20 teertä. Tee­ret lensivät Grundvik harunille, ja ainakin yksi jatkoi soidinta.

Hietikon reunassa oli punakuiri, joka päästi aivan lähelle kuvaamaan (lä­hem­mäk­si kuin halusin).

Käveltyäni jonkin matkaa lensi melko matalalla isohko lintu, jolla oli leveät ha­rittavat siivet sekä vaaleat poikit­tais­raidat käsisulissa. Lento oli tikka­mais­ta, ja harmaapäätikkahan se oli. Suuntana oli Grundvik harun. En osannut pitää havaintoa mitenkään erikoisena, vaikka se olikin itselleni ensimmäinen Jurmossa. Olin kovasti hämmästynyt, kun kuulin, että laji on havaittu kerran saman vuoden ke­väällä ja sitä ennen viimeksi 70-lu­vul­la.

Muita mainittavia lajeja olivat lapa­sor­sa ja lehtokurppa.

Päivä oli todella lajirunsas, ja ase­ma­lomakkeelle saatiin 87 lajia.


Lauantai 21.9.2013

Aseman ruokinta-automaatti oli kovassa käytössä jo toista päivää. Kettuhan se söi auringonkukkaa. Päivä oli kirkas, jopa aurinkoinen ainakin osan aikaa.

Leijasurffaajien vuoksi teimme saman työnjaon kuin eilen. Mennessämme reitille näkyi ampuhaukka.

Reittilajit olivat suunnilleen samat kuin eilen. Laitetaan vaikka kalalokki kuviin. Arton piti varoa jalkaansa, joten kan­naksella hän jatkoi reitin loppuun. Itse lähdin Hei­nä­saareen, lähinnä eilen näkemänmme aikuisen tundra­kur­mitsan vuoksi. Sitä ei kuitenkaan näkynyt.

Ainoa merkittävämmät havainnot olivat mehiläis­hauk­ka, pari lapinkirvistä ja muutama tylli. Kuvaamiseen sää sopi paremmin, ja kiu­rusta sai ihan kelvollisia kuvia.


Palatessani Heinäsaaren kärjestä, juok­si perääni pieni (arviolta alle vii­kon ikäinen) ylämaan karjan vasikka. Emoa ei näkynyt. Se puski jalkoja ei­kä suostunut jättämään minua. Lopulta järven puolivälissä se ilmei­sesti ha­vait­si muun lauman ja jäi sinne.

Paluumatkalla asemalle näin retken ainoan punakylkirastaan. Lisäksi oli­vat tavanomaiset kiurut ja niitty­kirviset.

Jo torstaina Jorma oli nähnyt iso­ko­koi­sen, varpusmaisesti ääntelevän kir­vi­sen. Määritys jäi iso-/nummi-/ mon­go­lian­kirvi­seksi. Asemalla olles­sam­me tuli soitto, että se on iso­kirvinen, joten lähdimme katso­maan. Ehdimme kyllä nähdä sen maassakin, mutta kuvaan jäi vain vieressä olleet kasvit. Isokirvisiä oli kaksi, kolmatta epäil­lään. Kuulimme myös ja näimme useam­man kerran lennossa. Retken paras laji, vaikka Jurmossa harmaa­pää­tikka on paljon harvinai­sempi.

Aseman luona oli vielä myöhäinen kel­ta­västäräkki sekä retken ensim­mäi­set leppälinnut. Edes vitsinä sitä ei saa ruotsintaa alfågeliksi.

Kahvitauon jälkeen lähdimme vielä katselemaan Sorgenia. Petoja näkyi tällä kertaa paljon. Varpushaukka jäi pitkäksi aikaa kuvattavaksi. Sinisuo­hauk­ko­ja näkyi useita. Lomakkeelle merkittiin neljä, mutta taisi niitä olla enemmän. Merikotkia näkyi neljä yhtäaikaa, ja muutama muukin näkyi päivän aikana.

Kun olimme tulossa asemalle, Jorma soitti, että joka päivä nähty hiiripöllö on männikön ja sataman välissä, ja niitä on kaksi. Totesimme, että on liian kaukana, ja Arto oli jo nähnyt sel­lai­sen, joten emme lähteneet. Ei olisi kan­nat­ta­nut­kaan, sillä mahdolli­ses­ti jo­pa kolmas tuli näytille. Saim­me kat­sel­la sitä tovin aseman pi­hasta.

Mukava päivä taaskin, vaikka lajil­li­sesti selvästi edellistä heikompi, 77 la­jia.






Lauantai 22.9.2013

Lähtöpäivä, ja nyt joutui aamuvakiolle. Onneksi sen­tään alkamisaika oli kohtuullinen, 7:15.

Muutto ei ollut kovin runsasta, mutta paikallisia petoja oli. Varpushaukkoja näkyi yhdellä kiika­rinpyyhkäisyllä (180°) kymmenen. Sinisuohaukkoja oli kolme samal­la kertaa putkella. Myös ampu­hauk­ka, kana­haukka ja tuulihaukka näyt­täy­tyivät.

Poislähtiessämme aseman pöydällä tallusteli ruutu­pirkko.

Sitten tavarat satamaan ja pariksi tunniksi iso­kir­vi­sen löytöalueelle, jos vaikka saisi kuvan. Ei onnis­tunut.

Isoja ristihämähäkkejä (aitoristikki) oli paljon aseman seinillä. Perhosiakin näkyi jonkin verran. Kuviin jäi vain kaksi, vaelluskoisa ja metsä­talvi­kääriainen.

Satamassa oli tuttuun tapaan parvi merimetsoja.