Ensimmäinen lintulaji löytyi, kuten odottaa sopii, lentoasemalta. Se oli pen­sasvarpunen (Passer hispaniolensis/Spanish Sparrow). Lajinsa ai­noak­si se sitten jäi.

Toinen varpuslaji kapverdenvarpunen (Passer iagoensis/Cape Verde Sparrow) oli sitäkin yleisempi. Niitä oli joka puolella, sekä asu­tus­kes­kuk­sissa että aavikoilla.



Tämä on koiras (ilmeisesti). Sama isompana. Seuraavassa kuvassa on naaras.





Ja tässä nuori lintu, joka söi mie­lel­lään leivänmuruja.

Löytyi heti kotoperäinen laji.






























Heti ensimmäisenä päivä näkyi kak­si lintua, jotka osasin arvata liitä­jäk­si, vaikka en koskaan tietoisesti ole yh­tään liitäjää nähnyt. Aluksi ne näyt­ti­vät valkoiselta (altapäin), mutta kun toinen kä­väisi lä­hem­pä­nä, erottui tummem­pia höyheniä ikäänkuin ääri­vii­voina. Yläpuoli oli harmaan­ruskea.

Mielestäni ainoa vaihtoehto on kel­tanokkaliitäjä (Calonectris diome­dea/Cory's Shearwater). Kap Ver­den lajilistalla on myös kapverden­lii­tä­jä (Calonectris edwardsii/Cape Verde Shearwater), mutta BirdLifen listalla se on ilmeisesti luokiteltu alalajiksi. Se on nimenomaan se useammin nähty (ala)laji, joten todennäköisesti myös tämä. Laji on splitattu ja Kap Verdellä esiintyy makaronesianliitäjä (Calonectris borealis/Cory's Shearwater).

Kuvaan ne eivät tätä paremmin eh­tineet.









Seuraava lintu olikin helpompi tun­nistaa, ruskosuula (Sula leuco­gas­ter/Brown Booby). Se kalasteli syök­sy­mäl­lä kohtisuoraan veteen ja kävi suhteellisen lähellä rantaa.

Etelässä, St. Monican rannalla sil­mien edestä lensi lintu, jonka arvasi viistäjäksi heti lentotyylistä. Ehdin jo toivoa, että se olisi ollut kap­ver­den­viistäjä (Pte­ro­dro­ma feae/Cape Ver­de Petrel). Hetkeä myöhemmin lensi kaksi muuta samanlaista. Tum­ma rintavyö kuitenkin näkyi, ja vaih­to­eh­doksi tuli vyöviistäjä eli atlan­tin­viis­tä­jä. Sitä ei kuitenkaan ole Wiki­pe­dias­ta löy­ty­vällä Kap Verden lintu­lis­tal­la. Tosin ensim­mäi­sen yk­silön koh­dal­la en ole varma rinta­vyös­tä­kään.

Koska olosuhteet olivat juuri sellaiset, missä kapverdenviistäjiä on nähty, ja todennäköisyydetkin ovat vyöviistäjän vastaiset, olen päätellyt, että nähty rin­ta­vyö oli mahdollisesti siiven varjo. Ei tullut uutta lajia Kap Verdelle.

Kokonaan tunnistamatta jäi kaksi erit­täin isoa lintua merellä. Koko­ver­tailun saattoi tehdä sääkseen, joka ilmestyi hetkeä myöhemmin näkyviin ja oli näitä huomattavasti pienempi. Kaukaa otetussa kuvassa (alla) linnut erottaa, mutta lajia saa vain arvailla. Yksi arvaus voisi olla keisarifregattilintu (Fregata magnificens/Magnificent Frigatebird).




Yksilömääräisesti eniten näkyi lehmähaikaroita (Bubulcus ibis/ Cattle Egret). Ne lensivät isoina, usean kymmenen linnunkin parvina. Yhden kerran näkyi yhdessä puussa mahdollisesti yli sadan linnun parvi istumassa. Autosta määrää ei ehtinyt paremmin arvioida.




























Toinen haikaralintuihin kuuluva laji oli kapustahaikara (Platalea leuco­rodia/Eurasian Spoonbill), joita oli yh­deksän yksilön parvi St. Monican rannalle menevän tien varrella.

Satuin olemaan ensimmäisessä au­tos­sa maas­to­autoletkassa, ja pyysin kul­jet­tajaa pysähtymään edes yh­den kuvan ajaksi. Jeepeiksi ne sanoivat au­to­ja, mutta kovin Land-Roverin nä­köi­siä ne olivat. Samalla annoin muil­le­kin ret­keläisille mah­dol­li­suu­den kat­sel­la ka­pus­ta­hai­ka­raa. Sitähän minä en tie­dä, halusi­vatko.

Kapustahaikara on satunnaislaji Kap Verdellä.

















Kolmas haikara oli silkkihaikara (Eg­retta garzetta/Little Egret). Se päi­vysti yksinään Sal Rein poh­joi­sen­puo­leista rantaa parin kilometrin mat­kal­la.

Keltaiset varpaat näkyvät tässä ku­vas­sa.



























Matkalla St. Monicalle näkyi muu­ta­mia kovasti korpin näköisiä lintuja. Rannalla sain kuvattua parikin lintua, ja kuvasta löytyi helposti arokorppi (Corvus ruficollis/Brown-necked Ra­ven) eli pronssikorppi. Jo toinen laji, jonka nimi BirdLifen nimistössä on eri kuin Lin­tu­op­paassa (Mullarney et al.). Kaikki olen­nai­set erot korppiin nä­ky­vät hyvin: ruskea niska, hennom­pi nokka ja lyhyempi pyrstö.

Sekä matkalla rannalle että sieltä pois näkyi auton ikkunasta aavikko­tulk­ku­ja (Bucanetes githagineus/ Trumpeter Finch), yhteensä ehkä pa­rikymmentä. 9 auton letkaa en kui­tenkaan enää kehdannut pysäyt­tää.

Siinäpä taisivat olla nähdyt var­pus­linnut.














Pedoista heti ensimmäisen kanssa tuli tunnistusongelma. Alapuoli oli vaa­lea, siivenkärjet mustat ja koko kotkien luokkaa. Liitoasento oli suora kuten kuvassa, vain harittajat sojot­ti­vat ylöspäin. Ensin sovittelin nuorta vaalean muodon vuori­kotkaa, mutta sitä ei ole lajilistalla. Muuten se olisi sopinut muisti­kuvaan varsin hyvin. Listan ainoa alta vaalea kotka oli pikku­korppi­kotka (Neophron perc­nopterus/ Egyptian Vulture), joten tut­ki­taan lisää. Toisesta epäselvästä ku­vas­ta näkyy (myös tästä), että siiven takareuna onkin musta, joten ehkä se sitten.

Kotkan pesäksi sopivia koloja kyllä löytyy, ja yksi pesäkin. Tähän aikaan vuodesta tietenkin tyhjänä.















Jalohaukkoja siellä näkyi muutamia, ja tuulihaukan tapaisiahan ne olivat. Kuvaan sain vain yhden, senkin jo poispäin lentäessä. Lajilistalla on vain tuulihaukka (Falco tinnunculus/Common Kestrel), mutta minusta se vai­kutti enemmänkin pikkutuulihaukalta (lue: jotain pielessä ollakseen tuu­li­haukka). Kun katselin saaren havaintolistoja, on siellä yleinen paikal­li­nen alalaji F. t. alexandri, joka sopii tunto­merk­keihin. Jotkut pitävät sitä omana lajinaan.

Ilmeisesti listalla ei ole mainittu harvinaisuuksia, ainoastaan sään­nöl­li­ses­ti esiintyvät ja yleisemmät satunnaislajit (kuten kapustahaikara).







Pedoista useimmin nähty laji oli kotoinen sääksi (Pandion haliaetus/ Osprey). Kalastaminen siltä näkyy onnistuvan.




Sääkset olivat varsin kesyjä. Ei Suo­messa pääse tällä lailla ku­vaa­maan.

Tämä yksilö istui ensin tien vieressä tolpan nokassa ja lähti liikkeelle vas­ta, kun ohikulkija oli aivan alla. Sitten se siirtyi uimarannalla olevaan tolp­paan. Siinä se istui, kun läh­dim­me aamiaiselle hotelli­huoneelta, ja istui vielä, kun olimme nauttineet aa­miai­sen. Rantavahti järjesteli tuoleja muu­taman metrin päässä tol­pas­ta, eikä lintu välittänyt ollenkaan. Tämä kuva on otettu noin 10 metrin päästä tolpasta. Lähemmäksi en halunnut mennä, koska kuva olisi tullut liiaksi alaviistosta. Kuvaamisen jälkeenkin lintu jäi tolpan nokkaan.

Vatsan väri viitannee muuhun kuin Suomessa esiintyvään alalajiin.

Toinenkin tapaus viittaa siihen, ettei se välitä muusta kuin kalas­ta­mi­ses­ta. Kuvatessani ensimmäistä sääk­seä lensi sen viereen kahlaaja. Arvelin sitä tämän kuvan perusteella kari­ku­kok­si, ja sehän se taisi ollakin. Ol­koon kuva johdantona viimeiseen ryh­mään, kahlaajiin.






Ensimmäinen kahlaaja oli mustajalkatylli (Charadrius alexandrinus/ Kentish Plover). Ne löytyivät hiekka-aavikkoa muistuttavalta alueelta muu­ta­man kymmenen metrin päässä merestä. Tässä kuvassa niitä on parvi en­sim­mäisellä löytöpaikalla. Ja tässä ensimmäinen kuva linnusta. Hyvin ne häviävät maastoon.












Myöhemmin mustajalkatyllejä näki myös vesirajassa. Silloin joukossa oli pari isompaa ja tummempaakin lintua. Äänenkin ne päästivät, ja selvästikin ne olivat tyllejä (Charadrius hiaticula/Great Ringed Plover). Kuvassa alla sekaparvi. Tylli on toinen ja ehkä kolmas oikealta. Tässä kuvassa on kaukaa kuvattu tylli.




Rannalta löytyi myös kuovilaji, jonka päättelin pikkukuoviksi (Numenius phaeopus/Whimbrel). Seuraavana päi­vänä ääni vahvisti määrityksen.

Sen saalis osoittautui taskuravuksi.

Pikkukuovi näkyi useampana päi­vä­nä, saattoi olla useampiakin (ker­ral­la näkyi vain yksi).

Tässä kuvassa on eri lintu ja sen nokka näyttää huo­mat­ta­van pitkältä. Pieni epäilys on, että kuvan yksilö onkin kuovi (Numenius arquata / Eurasian Curlew).





















Viimeinen kokonainen päivä toi kah­laajia enemmänkin. Valitettavasti, kuten jatkossa ilmenee, tunnis­ta­mis­apua tarvitaan. Tylli on jo mainittu edellä. Ka­ri­kukon (Arenaria inter­pres/Ruddy Turn­sto­ne) olin näh­nyt jo sääk­sen seurana kaukaa, mut­ta nyt niitä tuli muutama lähelle. Lä­hem­pää en ole koskaan karikukkoa kat­sel­lut.

Vähän myöhemmin paikalle ilmestyi isompi kahlaaja, ja yllättäen kari­kuk­koja oli jo kunnon parvi.






















Tätä etsin aluksi väärästä paikasta, ja aiheutti päänvaivaa. Mutta tund­ra­kur­mit­sa (Pluvialis squatarola/ Grey Plover) se aivan ilmeisesti on.

Vertaa kokoa karikukkoon.

Pyrstön kuviot (yläpuoli).

Pyrstön kuvioista (yläpuoli) on toi­nen­kin kuva.

Pyrstön alapuolikin on kuvissa.

Vielä yksi kuva, jossa näkyy käsi­su­lan valkoinen juova.



















Tämä kahlaaja jäi sitten mysteeriksi. Melko iso se oli, isompi kuin edellinen laji. Ei tullut lähemmäksi parempaan kuvaan. Se lähti heti kuvaamisen jälkeen (kaksi kuvaa, joista toinen vielä huonompi).

Ainakin minun huomioni kiinnittyy yläselän valkoisuuteen, jota ei kovin monella kahlaajalla ole (ei näy toisessa kuvassa). Jalat ovat myös melko pitkät, paljon pitemmät kuin edellisellä lajilla.

Käsisiipi tai pyrstö vaikuttaisi olevan musta. Muutenkin väreissä on kova kontrasti. Jalat ja nokka (tyvi) ovat vaaleat.

Löytääkseni vihjeitä mahdollisista lajeista, selasin netistä muiden ha­vain­to­ja. Varsin monella Boavistan talvikävijällä oli listoilla amerikanviklo (Tringa mela­no­leuca/Greater Yellowlegs). Voisiko olla se? Valkoviklo (joka on kokonsa vuoksi ainoa todellinen vaihtoehto) esiintyi huo­mat­ta­vasti harvemmin listoilla.

Ja onhan siellä ilmassakin lintu (lokki?). Senkin saa tunnistaa (vaikka en kovin pal­jon odota).

Mainitsematta on vielä pulu (Columba livia/Rock Dove). Oli vähällä unoh­tua - siellä täällä Sal Reissä ja Rabilissa pieniä parvia.







Jos voit auttaa tunnistamisessa, löydät virheitä tai muuten haluat kommen­toi­da, lähetä sähköpostia osoitteella pekka.sarvelanetti.fi (ros­ka­postin välttämiseksi osoite on muunnettu siten, ettei­vät urkkijaohjelmat löydä sitä ainakaan helposti. Älä siis kopioi osoitetta, vaan kirjoita itse).