Osallistuimme joukkueena "Nuotittomat" Kuusamon lintumaratonille. Joukkueeseen kuuluivat Arto Kalliola, Markus Lampinen ja Pekka Sarvela. Joukkueen nimi johtuu siitä, ettemme olleet päivääkään pohjustamassa lajien löytymistä, vaan lähdimme matkaan vasta edellisenä päivänä ja saavuimme Kuusamoon illalla. Oli meillä sentään matkailukartan ja Tiiraan ilmoitettujen havaintojen perusteella pikaisesti tehty ajo- ja pysähtelysuunnitelma. Arto ja Markus olivat jopa ensimmäistä kertaa Kuusamossa, eikä Pekankaan Kuusamon tuntemuksella voi kehua. Pekalle tämä oli vieläpä ensimmäinen kerta osallistua tällaiseen kisaan. Edellytykset viimeisen sijan saavuttamiseksi olivat siis erinomaiset.

Matkalla Artolle ja Pekalle vuodenpinnaksi löytyi mehiläishaukka Pertunmaalta. Perille Jaurasen rannalle saavuimme illalla kahdeksan maissa. Järvellä uiskenteli kaakkuri, joka olisi hyvä laji kisassakin (vuodenpinna kuitenkin).

16.6.2006

Lähtiessämme mökiltä, nappasin kuvan metsäpapurikosta liiterin seinällä. Siivethän silläkin oli, mutta pinnaa siitä ei saisi kisassa. Kuusamo ei kuulu sen normaaliin le­vin­neisyysalueeseen. Muuten matkalla ei ihmeellisempää tapahtunutkaan.

Aloituskokous oli klo 9:00 Rukalla. Joukkueita kisassa oli 29. Ahkerimmat joukkueet olivat kierrelleet Kuusamoa kahden viikon ajan ja tietenkin tiesivät runsain määrin pesäpaikkoja, jotka ovat varmimpia käyntikohteita kisassa.

Kisan alkuaika on joukkueen oman valinnan mukaan välillä 11:00 - 13:00. Siten kokouksen jälkeen jäi runsaasti aikaa ruokailuun ja katseluun. Tällöin parkkipaikan alapuolelta kuului leppälinnun laulua, ja kun menin lähemmäksi, myös kivitaskun ääntä.


Siinä 11:00 maissa lähdimme sitten ajelemaan, ensin Ru­ka­järventietä Matosuolle ja sieltä Antinperän suuntaan. Välillä Mato­suo - Antinperä näimme merikotkan, joka häipyi näkyvistä klo 11:45, ja päätimme aloittaa kisan siitä. Hetkeä myöhemmin Markus havaitsi tikan lentävän tien yli, ja peruutimme tarkistamaan, josko löytäisimme sen. Emme löytäneet, mutta löysimme ensin kulorastaan ja heti perään pohjantikan pesän poikasäänten perusteella, ja näimme myös poikasen. Samalla pysähdyksellä näimme melko monta muutakin lajia: urpiainen, riekko, har­maa­sieppo, joka oli samassa poroaitauksessa kuin pohjan­tikan pesä, räkättirastas ja punakylkirastas. Riekko oli Markukselle elä­män­pinna.




Runsaan lajimäärän jälkeen jatkoimme Antinperän lintutornille. Koska tämä oli ensimmäinen vesistökohde, oli lajisto sen mu­kais­ta: selkälokki, pajulintu, metsäkirvinen, laulujoutsen, valko­vik­lo, liro, kuovi, mustaviklo (kuvassa), pikkulokki, naurulokki, keltavästäräkki, kalalokki, haarapääsky, tylli, järripeippo ja pajusirkku. Ensimmäisen tunnin saalis oli 24 lajia, joka on kohtuullisen hyvä tulos. Antinperä on pienehkö lampi ja tornilta näkyy toinekin lampi. Lokit olivat enimmäkseen siellä, mutta näkyvyys oli riittävä. Lintumaratonin ohjelmaan lampi kuuluu ehdottomasti.








Antinperän jälkeen pysäh­dyim­me pienen Tahkolam­men rannalle. Lammelta ei löytynyt uusia lajeja, mutta sekä liro (vas,) että val­ko­vik­lo (oik.) tulivat huoma­tuik­si kovasti varoittelevan esiintymisen vuoksi. Jos­sain vaiheessa kuul­tiin myös punavarpusen ään­tä.

Pysähdyimme hetkeksi Ala-Vuotungin kohdalla lä­hin­nä tarkistamaan reittiä. Ilmeisesti vasta nyt kirjasimme vihervarpusen, joita oli joka puolella.

Seuraava pysähdys tehtiin Mikkolassa, leveähkön joen ylittävällä sillalla. Matkalla sinne nähtiin harakka. Uusia lajeja kisan tässä vaiheessa vielä riitti: uivelo, telkkä, räystäspääsky, kalatiira, lapintiira, kuikka ja tukkasotka. Jossain vaiheessa nähtiin tai kuultiin myös leppälintu ja västäräkki, ei vain tullut merkittyä, missä.

Mikkolasta matka jatkui Vuotungin lintutornille, missä oli paljon pikkulokkeja:



Uusiakin lajeja löytyi vielä: pilkkasiipi, harmaalokki, sinisorsa ja varis. Pilkkasiipiä oli varsin paljon. Mustalintuakin yritimme löytää joukosta, mutta emme onnistuneet.

Seuraavaksi oli aika pysähtyä kahvitauolle Kuntijärven länsipäähän. Sieltä poimimme lajeiksi metsäviklon ja korpin.

Matka jatkui kohti Määttälänvaaraa, ja pysähdyimme sopivan näköisellä peltoaukealla. Se olikin hyvä pysähdys. Lajilista karttui seitsemällä lajilla: kiuru, pikkukuovi, pensastasku, töyhtöhyyppä, sepelkyyhky, sinisuohaukka ja keltasirkku. Näistä sinisuohaukka osoittautui joukkueemme parhaaksi lajiksi. Sen oli nähnyt vain meidän lisäksi vain yksi joukkue (Paras A-ryhmä, joka tuli kisassa toiseksi). Ässä oli harmittavan lähellä.

Seuraavaksi ohitimme Määttälänvaaran ja kiersimme Suininkia Multasniemeen, missä näimme viherpeipon puhelinlangoilla. Tässä vaiheessa kävi selväksi, ettei aika riitä suunnitelmissa olleelle Itä-Kuusamon lenkille, vaan päätimme lähteä Säynäjän kautta Kuusamon keskustaan.

Jossain matkalla pysähdyimme kuullaksemme käen ja peipon.

Kuusamon kirkonkylälle (kaupunkikeskukseen) tultaessa Saapunkijärvellä oli haapana.

Seuraava pysähdys oli lintutorni Nilojoen suulla, mistä löytyi sinitiainen ja taivaanvuohi. Aivan keskustaan menimme, kun Arton piti käydä kau­pas­sa. Käytimme sen ajan kesykyyhkyn ja varpusen löytämiseen. Ne löytyivät ihan niin kuin oli ajateltu.

Seuraavana vuorossa oli Torangin ja Kuusamojärven lintutornit. En­sim­mäi­senä kävimme Jätärin tornissa hotelli Kuusamon rannassa. Sieltä löytyi odotusten mukaan silkkiuikku ja mustakurkku-uikku. Muuten lajisto oli jo tuttua. Tukkasotkia oli joka puolella - niin täällä kuin muillakin järvillä. Torangin länsipään tornin ohitimme kokonaan, koska tuntui, ettei sieltä heruisi mitään. Torangin itäpään tornista ei herunutkaan.

Seuraava kohde oli Vihtasalmen torni, ja se olikin paljon parempi paikka. Lajimäärä kertyi mukavasti: tavi, törmäpääsky, käpytikka, härkälintu (kuvassa) ja tukkakoskelo. Kuusamon keskustasta saimme siis yhteensä 11 lajia. Jossain matkalla olimme havainneet myös kirjosiepon, mutta paikka jäi kirjaamatta.


Ennakkoon odotuksia si­säl­tä­vä kohde oli seu­raa­va­na vuorossa: kaato­paik­ka. Meille se oli pettymys, vaikka toiset joukkueet olivat löytäneet sieltä usei­ta­kin lajeja. Me löysimme vain aiemmin löytä­miäm­me lajeja, kuten kuvassa näkyvät korppi ja sel­kä­lok­ki.

Kiersimme vielä hieman ete­län kautta Oulun tielle, ja vaikka matkalla oli lu­paa­vannäköisiä paikkoja, ei lajeja löytynyt. Koko mut­ka oli aivan turha. Kaa­topaikka oli muuten en­sim­mäi­nen kohde, missä näimme useita muita jouk­kueita.

Keskusta ja kaatopaikka menivät odotettua no­peam­min, kun ohitimme yhden tornin eikä muis­sa­kaan tarvinnut käyttää ai­kaa. Joten päätimme tehdä ylimääräisen lenkin, ensisijaisesti nähdäk­sem­me suopöllön.



Palasimme lähes keskustaan ja suuntasimme itään. Suunnilleen ensimmäisellä pysäh­dyk­sellä kuulimme laulurastaan.

Ajelimme Kuusamojärven eteläreunaa ja katselimme välillä järvelle - tuloksetta. Suuntasimme Kemilän ja Tuohelan kautta Pöllöjärvelle. Jollain pysähdyksellä pienellä purolla ja viereisellä järvellä isokoskelo lensi ylitsemme. Matkan ainoa, muuten.

Seuraava pysähdys oli Pöllöjärven länsipään kohdalla. Ensimmäiseksi kuului talitiaisen ääni (vasta nyt!). Seuraavaksi Markus kuuli tik-sirkun ääntä, ja se osoittautui pohjansirkuksi. Ilta oli jo varsin pitkällä (21:45). Hämärääkin oli ja metsäkin melko tiheää (eli valoa oli liian vähän). Silti lajin tunnistaa kuvasta hyvin.

Kartalta seuraavaksi pysähdyspaikaksi valitsimme Kiurulammen, jonka ympäristö oli lupaavannäköistä suota. Se osoittautui kuitenkin ojitetuksi, mutta lammen rannalla oli tuulihaukka ja suolla kuulimme kapustarinnan ääntä.

Täältä matka jatkui Muosalmeen ja hieman sen jälkeen salmen kohdalla Markus kuuli autoon jotain linnun ääntä. Ei selvinnyt, mikä se oli, mutta hömötiaisen kuulimme pysähdyttyämme.

Sitten Sossonniemeen, missä oli aiemmin havaittu mustatiira. Kello läheni jo puolta yötä, joten mustatiirat eivät enää lennä. Ruokokerttusen sentään kuulimme.



17.6.2006

Päivä oli jo vaihtunut ja olimme matkalla mökille hieman pitempää taukoa varten. Salmisen tiellä näimme lopulta lehtokurpan (Arto oli jo vähällä hermostua, kun hänelle se oli ties kuinka mones). Sitten olikin jo tauon aika. Lyhyeksi se jäi, mutta kahvit sentään keitimme ja joimme sekä teimme päivän eväät.


Tankkauksen jälkeen vuorossa oli Val­ta­vaa­ra, jossa sinipyrstön piti asustaa. Heti park­ki­paikalla oli ruokinta ja siellä punatulkkuja. Lintuja siellä ei kuvattu, mutta maisemat ovat upeita. Sinipyrstöä emme löytäneet, mutta löysimme rautiaisen, hippiäisen, puna­rin­nan sekä palatessamme käpylintulajin. Kaik­kiaan kävelimme Valtavaaran har­jan­netta muutaman sata metriä. Olisi pitänyt kävellä päästä päähän.

Seuraavaksi lähdimme Ala-Kitkalle, Kau­ko­saaren lintutornille. Lintutornilta emme löytä­neet mitään uutta, mutta onneksi Arto luki siellä olleen havaintovihon. Puolen kilometrin päässä paluusuunnassa piti olla pikku­sirk­ku, joten pysähdyimme kuuntelemaan. Ohje oli lähes metrilleen oikein, ja siten ainakin yksi Kuusamon tyyppilajeista saatiin listalle.





Seuraava py­säh­dys­paikka oli Kiuta­kön­gäs, josta tarkoitus oli löytää koskikara ja virtavästäräkki. Mai­se­mat sielläkin olivat upeat ja koski on todella mahtava. Mutta lintuja ei juuri­kaan näkynyt. Tosin rantasipi lenteli kos­ken yläpuolella istus­kel­len välillä kivillä.

Kuva on kosken ylä­osalta, siitä missä jyr­kin koskiosuus al­kaa.














Emme kuitenkaan luovuttaneet, vaan kävelimme pitkin kosken rantaa. Ja lopulta koskikara löytyikin. Vir­tavästäräkkiä emme löytäneet. Se olisi mah­dol­li­sesti ollut alempana koskessa.

Kaikkiaan Kiutakönkään mutkaan tuli huomattavan paljon kilometrejä ja erityisen pitkästi samaa reittiä molempiin suuntiin.

Paluumatkalla oli ainoan pohjustetun lajin vuoro. Poikkesimme Rukalle kokoustilojen luokse löy­tääk­semme ennen kisaa kuulemamme kivitaskun. Siel­lähän se oli, hiihtostadionin aidan päällä. Kivitasku osoittautui myöhemmin hyväksi lajiksi, ja se puuttui niinkin monelta kuin yhdeksältä joukkueelta. Itse asiassa se oli ylivoimaisesti heikommin löydetty peruslaji 1. Purkutilanteessa sen vaikeaa löytymistä korostettiin useaan kertaan, ja kerrottiin mm. Konttaisen takana olleesta linnusta. Ja se olisi löytynyt aivan kokouspaikan nurkilta.



Viimeisenä kohteena piti olla Vasaraperä ja Kuusamon yhteismetsän Jokilammen palsta. Päätimme ajaa Jaurasen kautta, josko kaakkuri olisi tullut takaisin. Ei ollut.

Vasaraperällä ei lintutornista löytynyt enää uutta. Seuraavaksi teimme mutkan Syrjäsuolle, ja sieltä saimme vielä sirittäjän. Viirupöllöön emme edes uskoneet, vaikka siellä sen piti asustaa.


Lopuksi ajoimme yhteismetsän alueelle. Ainakin osasimme lopettaa oikein, vaikka aloitimme tyhmästi keskeltä Kuusamoa. Ajatuksena oli nähdä kanalinnut ja maakotka. Näitä emme löytäneet, mutta saimme tervapääskyn heti tultuamme. Suolta luulimme löytävämme niittykirvisen, mutta ei. Syykin löytyi: suo oli vielä jäässä. Suon reunalla oli vielä käpytikan pesä - tai ainakin poikaset huusivat ja emo varoitteli.

Loppuajan päätimme pysyä yhteismetsän alueella, koska muuten olisimme joutuneet Posion puolelle loppuminuuteille, eikä sieltä olisi saanut mitään. Pysähdyimme jonkin vaaran laelle, ja sieltä löytyi lopulta kaivattu niittykirvinen. Kello oli 11:43, eli aikaa oli jäljellä enää kaksi minuuttia.

Urpiainenkin ilmestyi kuvattavaksi, ja kuvaamiseen oli nyt aikaa, kun kisa-aika oli päättynyt. Ja niin lähdimme pitämään pienen kahvitauon mökillä.



Seuraavana vuorossa oli purkutilaisuus, minne lähdimme Jaurasen mökiltä. Heti mökin lähellä, Askinjoella oli koskikara. Eipä ollut, kun katsoimme kosken ja sillan alapuolen kisan aikana. Ei se sentään kovasti harmittanut, sillä laji oli kuitenkin listoilla.


Purkutilaisuuteen lähtiessä ei meillä ollut aa­vis­tustakaan, miten tuloksemme suhtautuisi muihin joukkueisiin. Peruslajit 1:n jälkeen olimme si­ja­luvulla 21, kun joukkueita oli kaikkiaan 29. Peruslajit 2 muutti tilanteen siihen, mihin se lo­pulta päätyi. Huutolajien kohdalla osa jouk­kueis­ta putosi toisella kierroksella, me vasta kol­man­nella. Kärkijoukkueita lukuun ottamatta muutkin tippuivat viimeistään samalla kierroksella. Ässiä emme saaneet, mutta sinisuohaukka oli lähellä. Vain kaksi joukkuetta löysi sen. Lopputilan­teemme oli 27., eli kaksi joukkuetta jäi taak­sem­me. Kokonaisuus huomioon ottaen varsin hyvä tulos. Kaikki edellämme olleet olivat joko poh­justaneet tai osallistuneet kisaan aiemminkin tai molempia.

Palattuamme mökille, sen edustalle oli park­keerannut kaakkuri. Eipä ollut kisan aikana. Tämä oli eri yksilö kuin torstai-iltainen, jolla oli punainen kurkku. Ikäänkuin kiusaksi se jäi pai­kalleen koko illaksi.






18.6.2006

Purkutilaisuudessa kerrottiin mm. virtavästäräkin löytyneen Kiutakönkään lisäksi mm. Rukan takaa hiihtohissien alapuolelta. Hetken mietittyämme päätimme lähteä kotiin sitä kautta. Olisihan se Markukselle elämänpinna. Ensin pysähdyimme väärän lammikon kohdalla, mutta oikeakin oli lähellä. Ja virtavästäräkki. Se lennähti yhden hissin koneistolta toiselle ja istuskeli pitkähkön ajan vaijerilla.

Kuusamossa ollessamme oli tiedossa myös pikkukultarinta Kajaanin Saviniemessä. Koska reittiin tuli vain muutama kilometri lisää ja paikalle saatiin hyvät ajo-ohjeet, poikkesimme sielläkin. Alue oli viinimarjaviljelmä ja Markuksen ja Arton etsiskellessä lintua toisaalla, lensi pieni lintu koivunvesaan pensaiden keskellä Pekan putken ulottuville. Tuntomerkit täsmäsivät ja kuvaamistakin yritettiin (huonolla menestyksellä). Samalla Markus soitti kertoakseen, että he olivat kuulleet pikkukultarinnan äänen suunnilleen meidän puolesta välistä. Ja lintu katosi samalla. Arveli linnun voineen olla sama, jonka Pekka näki. Loputkin tuntomerkit tarkistettiin Lintuoppaasta. Pikkukultarintahan se oli ja elämänpinna meille kaikille.

Kun meno- ja paluumatkan pinnalajit lasketaan mukaan, kertyi lajeja yhteensä 90, joista kisalajeja 86.

Lopputulos 27. 29 joukkueen kisassa on hyvä, sillä lajeja nähtiin yleisestikin hieman vähemmän kuin edellisinä vuosina. Kokemus tuo yleensä vähintään 10 lisälajia ja pohjustus jopa useita kymmeniä. 100 lajia olisi vaatinut todellä hyvää säkää ja kaiken onnistumista. Erityisesti se, että löysimme 70 peruslajista 67, on hyvä tulos. Ja puuttuvistakin suokukko ja vesipääsky olivat vaikeammasta päästä (lehtokertun olivatkin kaikki muut löytäneet). Pieni yksityiskohta oli se, että ensimmäisen 15 minuutin aikana löysimme kolme huutolajia, ja seuraavien 23 tunnin ja 45 minuutin aikana myös kolme. Me ajoimme huomattavan määrän turhia kilometrejä, joita kokeneempi joukkue olisi osannut välttää. Ja siten käyttää enemmän aikaa lintujen etsimiseen. Kuusamon tuntemus oli olematonta, ja jouduimme arvaamaan lähes kaikki kohteet pelkästään karttojen perusteella. Varsin hyvin kuitenkin.

Kisan lajilista:

Laulujoutsen	Lehtokurppa	Törmäpääsky	Kirjosieppo
Haapana	Pikkukuovi	Haarapääsky	Hömötiainen
Tavi	Kuovi	Räystäspääsky	Sinitiainen
Sinisorsa	Mustaviklo	Metsäkirvinen	Talitiainen
Tukkasotka	Valkoviklo	Niittykirvinen	Harakka
Pilkkasiipi	Metsäviklo	Keltavästäräkki	Varis
Telkkä	Liro	Västäräkki	Korppi
Uivelo	Rantasipi	Koskikara	Varpunen
Tukkakoskelo	Pikkulokki	Rautiainen	Peippo
Isokoskelo	Naurulokki	Punarinta	Järripeippo
Riekko	Kalalokki	Leppälintu	Viherpeippo
Kuikka	Selkälokki	Pensastasku	Vihervarpunen
Silkkiuikku	Harmaalokki	Kivitasku	Urpiainen
Härkälintu	Kalatiira	Räkättirastas	Punavarpunen
Mustakurkku-uikku	Lapintiira	Laulurastas	Punatulkku
Merikotka	Kesykyyhky	Punakylkirastas	Keltasirkku
Sinisuohaukka	Sepelkyyhky	Kulorastas	Pohjansirkku
Tuulihaukka	Käki	Ruokokerttunen	Pikkusirkku
Tylli	Tervapääsky	Sirittäjä	Pajusirkku
Kapustarinta	Käpytikka	Pajulintu	Käpylintulaji
Töyhtöhyyppä	Pohjantikka	Hippiäinen
Taivaanvuohi	Kiuru	Harmaasieppo

musta: peruslaji 1
sininen: peruslaji 2
punainen: huutolaji
vihreä: lajiryhmä