Nuotittomat lähtivät taas Kuusamon Lintumaratonille, toista kertaa. Joukkueen nimeä ja perinteitä kunnioittaen Kuusamoon oli tarkoitus saapua vasta edellisen päivän iltana (mikä toteutuikin). Mehän emme etukäteen kulje paikan päällä pohjustamassa. Osallistuminen oli jopa vaarassa, kun parhaiten lintuja tunteva jäsen, Markus, oli jossain IBA-laskennoissa. Lähdimme kuitenkin kaksimiehisenä joukkueena (Arto ja Pekka), ja yhtenä tavoitteena oli tästä huolimatta välttää viimeinen sija.

Matkalla ei pahemmin lintuja nähty. Merkittävimpiä olivat hiirihaukka jossain Kuopion eteläpuolella ja pyy Taivalkoskella noin kilometri ennen Kuusamon rajaa. Hiirihaukka on se otsikon alla olevan kuvan tumma täplä. Viimevuotiseen tapaan Jaurasella oli kaakkuri, komeasti punakurkkuinen. Jokohan sen tänä vuonna saisi kisalajiksi.

15.6.2007

Maraton aloitetaan tietenkin auton merkinnällä. Joukkueita oli nyt 30, joten 28 oli varaa päästää edelle. Lisätavoitteena oli löytää 90 lajia, ja erityistoiveena saada ässä sekä nähdä sinipyrstö.

Tällä kertaa yritimme olla edellisvuotta viisaampi ja aloittaa jostain sopivammasta paikasta, ja valitsimme Riekin läheltä itärajaa. Siellähän voisi näkyä vaikkapa petoja. Sinne mennessä näkyi mm. korppeja, jota emme pitäneet mitenkään vaikeana lajina. Väärin arvattu, vaikka yhden korpin sentään vaivoin kuulimme ja näimme kisassa.

Ensimmäisellä pysähdyksellä näimme metsäviklon, joka edellisvuonna näkyi vain kerran. Siksi aloitimme siitä 11:11. Paikalla oli myös pikkusirkku, joten aloitus tuntui oikein hyvältä. Lisäksi kirjasimme kalatiiran, haarapääskyn, pajulinnun, kapustarinnan, peipon ja västäräkin.

Lyhyin pysähdyksin jatkoimme matkaa, ja lajeja kertyi hiljalleen: varpunen, räystäspääsky, varis ja sepelkyyhky.

Seuraava pysähdys jollain peltoaukealla, josta näkyi myös järvi, oli antoisampi: räkättirastas, kukkuva käki, naurulokki, pikkulokki, kalalokki, kaukaa kuulunut kurjen ääni, talitiainen, keltavästäräkki ja pajusirkku.

Hämmästykseksemme näimme myös toisen joukkueen. Viime vuonnahan sellaisen näki ensimmäisen kerran iltayöllä kaatopaikalla.

Katsellessamme lintuja sinne tuli paikallinen, joka kiinnostuneena kyseli kisastamme. Ja kysymättä neuvoi lähellä olevalle pellolle, jossa hanhilla on tapana lepäillä. Sieltä löytyikin 15 metsähanhea sekä bonuksena ylilentävä kuovi. Jatkettuamme matkaa löytyivät laulurastas, harakka ja kiuru.

Jostain syystä äsken nähty toinen joukkue oli myös katselemassa hanhia. Emme kuitenkaan antaneet sen häiritä, vaan jatkoimme oman suun­ni­telman mukaan Kurattia kohti.

Ennen sitä pysähdyimme lupaavan näköisellä peltoaukealla. Tai oi­keas­taan pensaikkoalueella, joka joskus oli ollut peltoa, mutta nyt ojat olivat täynnä pajupensasta ja ojien välissä pääasiassa viimevuotista "heinää".

Paikka oli kuitenkin hyvä, ja sieltä löysimme ensimmäisen vähän vai­keamman lajin, pensaskertun. Muitakin lintuja näkyi, joista listasimme käpytikan, taivaanvuohen, joka mäkätti koko ajan yläpuolellamme, ja metsäkirvisen mukavasti pensaan latvassa.

Löytyi sieltä peltoakin, kun kävelimme jonkin matkaa ja päästimme auton näkyvistä. Osa oli kynnettyä ja osa kasvoi heinää tai viljaa. Kynnöksellä oli kapustarintoja, töyhtöhyyppiä, kulorastaita ja ladon katolla seisoskellut punakylkirastas. Kauempana näkyi neljä kurkea, joista yksi nuori.

Ennen kuin ehdimme pois, näim­me vielä pikkukuovin ja niittykirvisen.

Jatkoimme matkaa kohti Kurattia, joka oli ensimmäinen järvikohteemme. Lajisto oli yl­lä­tyksetöntä: tukkasotka, pilk­ka­siipi, valkoviklo, telkkä, törmäpääsky, tavi, uivelo ja haapana.

Pienenä yllätyksenä pidimme tervapääskyä, mutta se saat­taa johtua siitäkin, ettemme tunne Kuusamon linnustoa.

Palatessamme poikkesimme pie­nelle metsäkävelylle, jolloin kuulimme pyyn vihellyksen ja lentoonlähdön. Siinäpä ne ret­ken kanalinnut sitten ovatkin.

Tilastoista mainittakoon, että ensimmäisen tunnin jälkeen koossa oli 21 lajia (viime vuon­na 24) ja toisen 40 (28).


Jatkoimme pienin pysähdyksin ja autostakin näkien satunnaisesti lajeja: vihervarpunen, kuikka, punatulkku ja härkälintu.

Ja jo toisen kerran kuusamolainen ystävällisyys näkyi. Seisoessamme jollain sil­lalla siihen tuli nuori mies juttelemaan. Kun hän kuuli meidän osallistuvan maratoniin, kertoi lähellä olleesta koskikarasta ja näytti vielä paikankin kartalta. Ja antoi vielä luvan käyttää sinne vievää yksityistietä. Se sopi mukavasti suunnitelmiimme ja lisäsi matkaa vain pari kilometriä.

Matkan varrella oli todella tiheä törmäpääskykerrostalo. Koloja oli toista sataa, ja näimme linnun joko tulevan tai lähtevän ainakin 20 reiästä.

Ennen koskikarapaikkaa pysäh­dyim­me kerran tai pari nähdäksemme kel­tasirkun ja rantasipin.










Koskikara oli siellä, missä pitikin. Kosken kohdalla virta jakautui kahtia ja keskellä oli pieni saari. Kun tulimme kyseisen kosken yli vievälle sillalle, kara lennähti oikean puoleiselta haaralta saaren taakse. Kumpikin ehti miettiä, huomasiko toinen sitä. Huomasi.

Ei se siitä olisi jäänyt kiinni, sillä kara siirtyi kosken vasemman haaran ran­nalle ja jäi katselemaan kalastajia. Tämä voisi olla tunnistettavissa yk­si­lönäkin, sillä sen valkoinen rintalaikku on huomattavan iso (ainakin etelässä talvehtiviin verrattaessa).

Täältä matka jatkui peltoaukeille, jois­sa viime vuonna oli mukavasti uusia lajeja. Oli siellä nytkin laulujoutsen, pensastasku ja järripeippo. Viime vuonna se oli ensimmäinen pelto­koh­de. Tänä vuonna olimme katselleet useampia peltoja, joten kolme lajia on hyvä tulos.


Seuraavaksi suuntasimme Vuotunkiin ja sen itäpään lintutornille. Siellä katselimme lintuja karmeaan vastavaloon, eikä edes sinisorsaa mei­nan­nut tuntea.

Jatkoimme sisukkaasti haravointia, ja löysimme harmaalokin ja silk­kiuikun.

Emme lopettaneet vieläkään, ja niinpä tornin oikealta puolen löytyi mielenkiintoinen sorsalintu. Eikä edes vastavalossa. Se istui kivellä ja ensin kiinnittyi huomio pään väreihin. Pienikokoinen se oli, mutta ei kuitenkaan tavi. Lopulta se avasi siipensä ja laskeutui veteen. Siipipeili oli vihertävä ja sen takana leveä valkoinen reunus. Rinnankin väritys oli tyy­pil­listä heinätavia (naaras), ja niinpä saimme tämänkin lajin listoille.




Seuraavaksi suuntasimme Vuotungin Myllykoskelle, jossa tiesimme muutamaa päivää aikaisemmin olleen virtavästäräkin. Oli se siellä nytkin, ja löytyi melkein heti. Se lenteli hetken voimalaitoksen alapuolella ja nousi lopuksi istumaan ja sukimaan pieneen pensaaseen lähellä rantaa.

Virtavästäräkin ja vähän aiemmin koskikaran löytyminen ratkaisi sen, että emme lähtisi Kiutakönkäälle. Sinne on varsin pitkä matka ja olisi ajettava samaa tietä molempiin suuntiin. Arvelimme, että sille ajalle olisi parempaakin käyttöä. Historiassa ei toteutumatonta vaihtoehtoa voi tutkia, joten emme tule koskaan tietämään, oliko ratkaisu oikea.

Myllykoskelta lähdimme Mikkolaan, missä tilhet ja pääskyt lentelivät veden yllä hyönteisiä pyydystellen. Lisäksi sieltä löytyi isokoskelo, joita ei kumpanakaan vuonna näkynyt kovin montaa.

Jatkoimme matkaa viimevuotista reittiä vastasuuntaan, ja pysähdyimme seuraavan kerran Tahkolammella. Aluksi siellä ei tuntunut olevan mitään. Olimme jo lähtemässä pois, kun liro älysi kertoa olevansa paikalla. Ja kisan ainoa urpiainen päätti tulla hyppelemään lähipuihin.

Seuraava kohde oli Antinperän lintutorni, josta meillä oli edellisvuoden hyvät kokemukset. Aika oli kuitenkin väärä, sillä vastavaloon lampea joutui katselemaan. Mustavikloja siellä oli kymmenkunta ja lisäksi vesipääsky.

Seuraavaksi keskustelimme soidinäänestä, ja varmuuden vuoksi tarkistimme sen jälkikäteen autossa nauhalta: tylli. Haravoidessamme rantaa ja niittyä, laskeutui kaksi jänkäkurppaa suolle. On kuitenkin mahdotonta edes kuvitella, että molemmat olisivat nähneet ne. Siinä haravoidessamme yhteen pensaaseen lensi pikkulintu, jolla oli erikoinen rintakuvio, osittain pajunlehden takana. Vastavalossa (ei kuitenkaan suorassa) se aluksi näytti mustalta. Tarkemmin tutkittaessa se oli sininen ja lintu oli sinirinta. Lopuksi löysimme vielä leppälinnun. Toinen se tosin oli, mutta ensimmäistä emme molemmat havainneet.

Aikaa oli kulunut yhdeksän tuntia ja lajeja oli koossa 69.



Seuraavaksi suuntana oli Kuusa­mon keskusta. Nälkä oli ja pulukin pitäisi nähdä. Petäjävaaran kohdalla pysähdyimme katse­le­maan lampia molemmin puolin tietä, ja löysimmekin tukka­kos­ke­lon ja punarinnan.

Ja kuten kuvasarjasta näkyy, ensi vuonnakin on toiveita nähdä tuk­kakoskelo. Vieläpä eri yksilöt kuin tänä vuonna.


Pistäydyimme Nilojoen tornillakin, turhaan.

Puluja ei keskustassa näkynyt, mut­ta makkaraperunat sai torin grilliltä. Sillä hetkellä se tuntui jopa pa­rem­malta. Täältä jatkoimme Jätärin ja Torangin torneille. Jätäriltä emme nähneet yhtään uutta, eikä Torangin tornikaan antanut muuta kuin leh­tokurpan ja lapintiiran.

Kävimme vielä kaatopaikalla, mutta hiljaista oli. Uutena sentään selkälokki. Mutta korppia ei näkynyt.

Täältä suuntasimme yötauolle Ollinsuolle, vieläpä suunnitelman mukaan. Ennen 13. kisatunnin päättymistä ehdimme kuulla rautiaista mökkirannassa. Kisalajeja oli nyt 75 (viime vuonna 74, ei hyvältä näytä).

16.6.2007

Menimme nukkumaan puoleksitoista tunniksi, jonka jälkeen oli tarkoitus tarkistaa jatkosuunnitelma. Uni maistui, ja herätyskello soi aikanaan.

Valtavaara oli luonnollisesti uudessakin ohjelmassa, mutta muuten päätimme keskittyä laulajiin metsälintujen sijaan. Ennen Valtavaaralle lähtöä teimme pienen kierroksen lähimaastossa. Sieltä löytyi ensin hömötiainen ja heti perään oudosti laulava uunilintu. Epäilimme vahvasti idänuunilintua, ja menimme autoon kuuntelemaan sen ja lähilajien nauhoitettua laulua. Laulu oli samanlainen. Koska matkaa oli vain 20 - 30 metriä, palasimme vielä varmistamaan havainnon.


Sieltä lähdimme Valtavaaralle, ja Konttaiselta olikin kuulunut sini­pyrstön laulua. Kiipesimme jyrk­kää polkua ja hetken kuluttua sen ääni kuului aivan vierestä. Toi­nen­kin lauloi alapuolellamme, joten ainakin kaksi yksilöä siellä oli. Laulu kuitenkin loppui, emmekä päässeet näkemään lintua.

Palasimme takaisin ja lähdimme Valtavaaralle. Parkkipaikan koh­dal­la pikkukäpylintuparvi lensi tien suuntaisesti länteen. Joku sur­kutteli sitä, että raahasimme kaukoputkea ylös jyrkkää rinnettä. Pian kuulimme outoa linnunlaulua, ja suuntasin putken sinne. Ta­vio­kuurna piti siinä konserttia. Ilman kaukoputkea se olisi jäänyt nä­ke­mät­tä, tunnistamatta, ja ainakin ku­vaamatta.

Olimme suunnitelleet pitempää reissua Valtavaaralle, mutta kun oleellisimmat lajit oli jo nähty, kävimme vain pienen matkaa. Palatessamme kuulimme ensin pohjantikan kutsuhuudon ja vähän myöhemmin kirjosiipikäpylinnun tööttäyksiä.

Seuraavaksi lähdimme Ala-Kitkalle, missä oli ruokokerttunen. Paluumatkalla näimme 8 käpylinnun parven josta tunnistimme kaksi pikkukäpylintua ja yhden isokäpylinnun. Koko parvi ruokaili männyissä.

Nyt oli aika suunnistaa eilen nähdyille laulajapaikoille. Emme tosin tien­neet, löytyisikö niitä, mutta ainakin paikat näyttivät otollisilta. Ensin kuitenkin keskustan läpi. Eihän pulua kehtaa jättää listoilta. Yksi kesykyyhky näkyi auton ikkunasta, ja Arto pyöräytti liikekeskuksen pihalle ja ulos pysähtymättä. Molempien se piti nähdä.

Jatkoimme Toranki- ja Kuusamojärvien eteläreunaa, mistä kuvittelimme löytävämme laulajia. Pysähtelimme siellä sun täällä, ja löysimmekin jotain. Ensin löysimme pikkusirkun ja toisenkin. Tällä kertaa myös näimme kunnolla. Emme kuitenkaan niin kunnolla, että olisimme saaneet kuvan. Eikä se jäänyt retken viimeiseksi. Yhdellä pysähdyksellä tuli ensin lehtokerttu. Punavarpunen oli ainoa, joka oli näkyvissä riittävän kauan kuvattavaksi. Seuraava havainto oli kultarinta. Ei sitä silloin osannut pitää mitenkään erikoisena, mutta myöhemmin ilmeni, että Kuusamossa se on harvinainen, ja meille se oli ÄSSÄ.

Vielä rautiainen käväisi langalla varmistamassa mukanaolonsa. Vaihdettiin paikkaa parikin kertaa, ja saatiin vielä kirjosieppo ja sinitiainen.

Vielä oli korppi näkemättä, eikä sitäkään kehtaa jättää pois. Lähdimme kaatopaikalle uudestaan uskoen, että korppi on helppo nakki. Ei ollut. Jonkin aikaa ihmeteltyämme kuului kuitenkin tuttu ääni. Luulimme sen olleen 90. laji, eli tavoite olisi täynnä. Tarkistus antoi kuitenkin yhden lisää.

Loppuajan päätimme käyttää petojen etsimiseen ja päättää kisan Jauraselle kaakkuria katsomaan. Meillähän ei ollut ainuttakaan petoa listoilla. Ei löytynyt petoja, ei kaakkuria eikä muutakaan uutta lajia.

Kisan eniten näkemämme laji oli tukkasotka. Yl­lät­tävää oli kuitenkin pikkusirkkujen määrä. Mekin saim­me kolme havaintoa ja ainakin neljä yksilöä. Emmekä edes tarkistaneet viimevuotista paikkaa.

Toinen yllättävä laji oli naurulokki. Ei pelkästään Kuusamossa joka paikassa, vaan viitostiellä Hel­sin­gistä Kuusamoon niitä näkyi koko ajan. Yli­voi­maisesti eniten ja useimmissa paikoissa nähty lokki.

Kuusamolaisten ystävällisyys on merkillepantavaa. Paikallisten vihjeiden perusteella listasimme kolme lajia. Lopputulokseen niillä ei ollut vaikutusta, sillä näimme ne myöhemmin (tosin metsähanhi olisi muuttunut hanhilajiksi). Lämmitti se silti.

Kisatulos oli odotettu: 27. sija 30 joukkueen kisassa. Lajimäärä 91 oli myös odotettu. Kahden hengen joukkue on huonoin mahdollinen. Silti pystyimme parantamaan viimevuodesta, vaikka silloin meitä oli kolme. Lajivalikoima oli hyvä. Pysyimme mukana kolme huutokierrosta ja putosimme vasta neljännellä, jolloin mukana oli enää muutama joukkue. Ja tietenkin ässä kruunasi kierroksen.

Ensi vuonna kisa käydään vuorokauden kisana perjantaina 0:00 - 24:00. Se voi olla vaikeaa, sillä käytännössä Kuusamoon pitäisi tulla vuorokautta aikaisemmin. Ja jos näin tekee, on kiusaus pohjustamiseen suuri torstaina. Eikä sekään oikein sovi Nuotittomille.

Seuraavassa kisan lajilista:

Laulujoutsen Metsähanhi Haapana Tavi Sinisorsa Heinätavi Tukkasotka Pilkkasiipi Telkkä Uivelo Tukkakoskelo Isokoskelo Pyy Kuikka Silkkiuikku Härkälintu Kurki Tylli Kapustarinta

Töyhtöhyyppä Taivaanvuohi Lehtokurppa Pikkukuovi Kuovi Mustaviklo Valkoviklo Metsäviklo Liro Rantasipi Vesipääsky Pikkulokki Naurulokki Kalalokki Selkälokki Harmaalokki Kalatiira Lapintiira Kesykyyhky

Sepelkyyhky Käki Tervapääsky Käpytikka Pohjantikka Kiuru Törmäpääsky Haarapääsky Räystäspääsky Metsäkirvinen Niittykirvinen Keltavästäräkki Virtavästäräkki Västäräkki Tilhi Koskikara Rautiainen Punarinta Sinirinta

Sinipyrstö Leppälintu Pensastasku Räkättirastas Laulurastas Punakylkirastas Kulorastas Ruokokerttunen Kultarinta Lehtokerttu Pensaskerttu Idänuunilintu Pajulintu Kirjosieppo Hömötiainen Sinitiainen Talitiainen Harakka Varis

Korppi Varpunen Peippo Järripeippo Vihervarpunen Urpiainen Kirjosiipikäpylintu Pikkukäpylintu Isokäpylintu Punavarpunen Taviokuurna Punatulkku Keltasirkku Pikkusirkku Pajusirkku

musta: peruslaji 1
sininen: peruslaji 2
punainen: huutolaji