Nuotittomat lähtivät välivuoden jälkeen Kuusamon Lintumaratonille. Joukkueessa olivat tällä kertaa Arton ja Pekan lisäksi Petri Laine ja Jari Kårlund. Joukkueen nimeä ja perinteitä kunnioittaen emme etukäteen kulje paikan päällä pohjustamassa. Tällä kertaa muu joukkue saapui Kuusamoon edellisenä iltana ja itse vasta kisapäivän aamuna noin klo 7:30. Puolisen tuntia käytimme reitin suunnitteluun ja sitten kisaan (joka alkoi tasan 9:00).



5.6.2009

Kisa on alkanut, eikä yhtään lintua näkyvissä. Ku­vassa joukkueemme yrit­tää epätoivoisesti löytää edes yhden linnun aloituspaikaltamme Ollin­suolta. Kello oli jo 9:08, kun saimme ensimmäisen ha­vain­non, juh­lal­lisesti pajulinnun. Tulihan sieltä lopulta lajejakin, ei tosin mitään järi­syttävää: varis, liro, niittykirvinen, kuovi, järripeippo, sepel­kyyh­ky, vihervarpunen, laulurastas, kalalokki, peip­po, punakylkirastas, kir­jo­sieppo, räkät­ti­ras­tas, tali­tiainen ja viherpeippo. Ensimmäisen tun­nin lajiksi saimme vielä haarapääskyn ajaes­samme seu­raa­vaan pysäh­dyspaikkaan. Lajeja oli koossa 17 (edellisinä kertoina 24 ja 21).






Seuraavaksi katsoimme Jaurasen. Tuuli oli kovaa, eikä järveltä juuri näkynyt lintuja. Toki muutama: kalatiira, valkoviklo (kuvassa), selkälokki ja hö­mö­tiainen.

Kävelimme tietä pitkin Askinjoelle (koskikaran toi­vossa). Matkalla löydettiin (tai oikeastaan var­mis­tet­tiin) harmaasieppo sekä korppi.

Seuraava havainto osoittautuikin kisan parhaaksi. Metsikössä lauloi sirittäjä, koko kisan ainoa ha­vain­to, eli ässä meille.

Ennen poistumista Ollinsuon alueelta saimme vielä telkän ja leppälinnun. Toisen tunnin jälkeen meillä oli koossa 27 lajia.

Seuraavaksi suuntasimme kohti Antinperää. Mat­kal­la näimme ylilentävän kuikan.



Matkan varrella aiempina vuosina ollut hyvä paikka po­ro­aitauksen luona ei antanut mitään. Antinperä oli tavanomaisen hyvä paikka. Jo ennen tornia saimme pajusirkun. Tornista ha­vait­simme laulujoutsenen (ilmeisesti pesimäpuuhissa), mus­ta­vik­lon, kiurun, merikotkan, harmaalokin, taivaanvuohen ja tavin.

Seuraava pysähdys oli pienellä lammella pohjoiseen. Vasta nyt näimme ensimmäisen tukkasotkan, vaikka se taisi olla koko kisa-ajan yleisin laji. Iloinen havainto oli lisäksi pikkusirkku, joka lauloi ensin varsin lähellä ja sen jälkeen lammen toisella rannalla. Ilmeisesti niitä oli kaksi. Näköhavaintoa emme kui­tenkaan onnistuneet saamaan.

Kolmannen tunnin jälkeen koossa oli 37 lajia ja suuntasimme kohti Vuotunkia. Ajoimme vahingossa Mikkolan ohi Jyrkän­kos­kelle.





Siellähän se istui kivellä: joka kisan "pa­kol­linen", koskikara. Eikä tämä jäänyt ainoaksi, seu­raa­villakin koskipysähdyksillä löytyi vähin­tään yksi koskikara.

Muita lajeja olivat sinisorsa, närhi, harakka ja västäräkki. Etupenkki näki myös rantasipi­parin, mutta takapenkki ei, joten se jäi vielä odot­telemaan parempaa havaintoa.

Palasimme pari kilometriä Mikkolaan puu­sil­lalle. Siellä se rantasipi odottelikin. Siellä oli myös isokoskelo, joka aikaisempina vuosina on jää­nyt yhteen havaintoon.

Muita lajeja olivat pikkulokki, törmäpääsky (runsaasti pyydystämässä hyönteisiä), räys­täs­pääs­ky ja naurulokki sekä pienen met­sä­kävelyn löytönä metsäviklo.

Tuntikin ehti vaihtua ja lajeja oli nyt 49. Seu­raa­vaksi suunnistimme Myllykoskelle, josta löytyi ui­velo (kaksi naarasta). Virtavästäräkkiä ei nä­ky­nyt täällä (eikä myöhemmin Rukan takana).

Seuraava pysähdys oli Vuotungin itäpään lin­tutorni. Paikoitusalueen ohi lensi käki, joka jäi tornin alla olevaan pensaaseen.

Tornissa oli ahdasta, meidän lisäksemme jouk­kueet 12 ja 22. Lajeja toki näkyi: pilk­ka­siipi, haapana, heinätavi, suokukko, terva­pääs­ky ja lapintiira. Tornin alta lisäksi kel­tasirkku ja pikkukäpylintu.

Jotenkin tuntui, että tällaisten törmäys­tilan­tei­den varalle olisi hyvä olla jonkinlainen käyt­täy­tymissääntö. Kolme (tai kaksikin) kil­pai­lu­jouk­kuetta samaan aikaan tornissa aikaan­saa sen, ettei lajeista voi kunnolla keskus­tel­la.

Taas tunti vaihtui ja lajeja oli koossa 59.

Olikin lounastauon (tai ainkin jonkinlaisen voi­leipä­tauon) aika ja pysähdyimme jollekin pel­to­aukealle. Ankaran etsiskelyn tuloksena löy­sim­me töyhtöhyypän ja kulorastaan, mo­lem­mat "todellisia Kuusamon harvinaisuuk­sia". Ei ole pel­lot­kaan kuin ennen. Aikaisemmil­la kerroilla löy­simme jos jotakin.

Seuraavalla pellolla oli kurkia
ja metsähanhia.

Niinpä teimme virhepäätöksen jättää Riekki väliin. Siellä oli ollut lyhytnokkahanhi yli sadan hanhen parvessa. No, ehkä emme kuitenkaan olisi löytäneet sitä.

Suuntasimme kohti Kurattia välillä pysähdellen. Matkalla poi­mim­me mus­ta­ras­taan Määttälänvaarasta, punavarpusen Vai­mosuolta ja härkälinnun jostain, mistä näkyi Suininki.

Pojat pyysivät ottamaan kuvan kuikasta, joka oli heidän mie­les­tään lähellä. Tässä se on.

Ennen Kurattia tutkiskelimme kuitenkin peltoja varsin hyvällä me­nestyksellä. Lajeja saatiin seuraavasti: metsäkirvinen, pikku­kuo­vi, keltavästäräkki, kapustarinta ja pie­kana.

Kuratilla oli lähinnä tavallista katsottavaa. Uutena lajina saimme nuo­li­haukan.

Täältä jäi kuitenkin paljon jossiteltavaa. Ensiksikin suopöllö, jonka näki vain kaksi joukkueen jäsentä. Toiseksi varpushaukka, jonka näki myös kaksi. Lisäksi kävimme pitkän keskustelun kuikka­lin­nusta, jolla oli harmaa selkä ja ohut nokka. Kukaan ei nähnyt sen selässä ikkunakuvioita, jotka samalla etäisyydellä olleelta kuikalta näkyivät selvästi. Osa joukkuetta oli kuitenkin sitä mieltä, että sen kaula on liian paksu kaakkuriksi. Niinpä jätimme sen epävarmaksi havainnoksi, emmekä listanneet kaakkuria tänäkään vuonna. Yksi laji olisi nostanut sijoitustamme yhdellä pykälällä.

Kuratissa oli myös joukkue 14. Lajimäärien kehitys tunneittain on ollut 64, 66, 71, 72, 72. Siihen tuli ensimmäinen lajiton tunti.

Kuratista jatkoimme (käymättä Riekissä) erinäisten pysähdysten ja reittien kautta keskustaan, missä olimme joskus puoli kahdeksan aikoihin.

Heti alkuun menimme torigrillille syömään makkara­perunat ja kahvit. Nälkä oli jo siinä vaiheessa niin kova, ettei bongaus pahemmin kiinnostanut.

Ennen perunoita näimme kuitenkin odotetusti varpusia sekä pala­tes­sam­me autolle yllättäen kottaraisen. Puluja ei näkynyt.

Seuraavana oli vuorossa se pakollinen, eli kaatopaikka. Kaatopaikka oli kahden vuoden takaista laajempi ja haisi vielä pahemmalle. Lajeja saim­me paremmin kuin koskaan, vesipääskyn ja tyllin.

Täällä oli toinenkin joukkue, jonka numeroa emme nähneet (punainen Peu­geot).



Kaatopaikalla oli myös oheisen kuvan lintu, jota emme osanneet ilmoittaa. Sille ei ollut paikkaa lomakkeella. Ilta oli jo pitkällä ja hämärää, joten kuvasta ei tullut selvää. Sotkahan se on selvästi, mutta ei aivan tavallinen. Pää on melkein musta, mutta punertava, selkä on harmaa, kupeet ovat li­kai­sen valkoiset (tukkasotkalla puhtaat) ja niskassa sillä on pieni töyh­dön­alku, kuten naarastukkasotkalla. Otaksuimme sen olevan tukka- ja puna­sotkan risteymä. Ja koska punasotkaa ei ole lajeissamme, olisi siitä pitä­nyt saada ainakin puoli pistettä.

Kaatopaikan jälkeen suuntasimme Torangin torneille, ensin länteen. Het­ken katseltuamme kaikki lokit nousivat ilmaan, ja eikö sieltä seasta löytynytkin muuttohaukka. Poistuessamme tornilta lensi lehtokurppia ylitsemme.

Itäpään tornilta eikä Tolpanniemestä löytynyt mitään. Ja Eko-24-ryhmä pyöräili samoilla alueilla.

Illan päätteeksi kävimme vielä Helilammella ja muutamalla muullakin lähialueilla. Ruokokerttusta pääsimme vielä kuuntelemaan.

Olikin jo yötauon aika, ja palasimme majapaikkaan parin tunnin unille.
Tuntikertymät olivat 74, 75, 78 ja 79.

6.6.2009

Aamuyöstä kahvinkeittoon, ja ulkona lauloi punarinta. Ja kauempaa kuului teeren pulina.

Suuntana on tietenkin Konttainen ja Valtavaara. Heti parkkipaikalta löytyi kuukkeli kuusen latvasta. Se tuli alemmas, mutta aamu oli aivan liian hämärä, jotta siitä olisi saanut tarkan kuvan.

Nousimme Konttaiselle ja siellä lauloi useampi sinipyrstö, ainakin kolme. Näköhavaintoa ei tänäkään vuonna. Lisäksi saimme hip­piäisen ja punatulkun (yllättävän vaikea tänä vuonna).

Tulimme alas ja kiipesimme jonkin matkaa Valtavaaralle. Lajimäärä ei kun kasvoi: lapintiainen, rautiainen, taviokuurna ja sinitiainen.

Olimme ensimmäinen kisajoukkue paikalla (jos joku oli käynyt ja lähtenyt, emme tienneet). Paikalle tulivat myös 9 ja 11.

Valtavaaralta lähdimme Kaukosaarelle. Tornista emme löy­tä­neet mitään, mutta palatessamme kaksi pyytä lähti lentoon tien viereltä niin, että kaikki ehtivät nähdä ne.

Jo pitemmän aikaa olimme ihmetelleet tukkakoskelon puut­tu­mista. Aikaisempina vuosinahan se oli se yleinen koskelo. Niinpä olimme kolunneet jo useampia järviä ja lampia, kunnes tukkakoskelo lopulta löytyi Rääpyslammelta.

Vielä puuttui kesykyyhky, jonka vuoksi ajoimme kylän läpi nähdäksemme sen langalla, sekä tikat. Tikkaa etsimme niin­kin vaikeasta paikasta kuin museo melkein keskustassa. Sieltä löytyi yllättäen palokärki ja odotetusti käpytikka.

Kiertelimme vielä keskustan lähettyvillä olevia lintupaikkoja vain nähdäksemme joukkueen 3 kaatopaikalla. Uusia lajeja emme löytäneet.

Kisan lopuksi menimme vielä Kuusamojärven länsipuolen pensaikkoalueille. Hyvä niin, sillä kuulimme vielä lehtokertun
sekä lopetuslajina pensaskertun. Loput tuntisum­mat olivat 79, 79, 81, 85, 89, 90, 90, 91, 94, 96.

Kisasää oli kolea, ja toisen päivän aamuna satoi lun­ta. Kuvan pensaikossa lauloi edellisenä iltana ruo­ko­kerttunen.

Lajeja saimme kokoon 96, ja sitten vain jännittämään sijoitusta. Pidimme tulosta jopa hyvänä ottaen huo­mioon sään. Peruslajeja oli kisassa 10 enemmän kuin aikaisemmin, joten huutovaihe olisi aiempaa ly­hyem­pi. Joukkueemme menestyi huudoissa yllät­tä­vän hyvin, sillä vain kaksi joukkuetta pääsi huu­ta­maan meidän viimeisen jälkeen. Ja toinenkin vain siksi, että he saivat huutaa VEL-lajin, vaikka muiden VEL-havainnot käsiteltiin jo alussa.

Meillä oli tänäkin vuonna ässä, sirittäjä. Ei olisi lintua kuunnellessa uskonut, että juuri se jää kaikilta muilta havaitsematta. Sijoitus oli 18., eli taaksemme jäi enemmän joukkueita kuin koskaan (4 normaalikisan joukkuetta sekä EKO-15-sarjan ainoa osanottaja ja voittaja).  Sinipyrstö  jäi  kisassa  edelleen näkemättä,
mutta kaksi elämänpinnaa kuitenkin kirjattiin: Artolle lapintiainen ja Jarille sinipyrstö.

Tulokseen voi olla tyytyväinen.

Perinteisesti kaakkuria emme saaneet kisalajiksi (kuten emme ennenkään), ja ilmestyihän se lopuksi kummittelemaan. Tällä kertaa ässähavainnon palkinnoksi saadun kalenterin kannessa. Päätöskokouksen jälkeen joukkue hajosi. Itse lähdin Tai­val­kos­kelle takaisin ja muut jäivät yöksi Kuusamoon lähteäkseen aamulla Turkuun tai ainakin sinnepäin.

Seuraavassa kisan lajilista:

Laulujoutsen Metsähanhi Haapana Tavi Sinisorsa Heinätavi Tukkasotka Pilkkasiipi Telkkä Uivelo Tukkakoskelo Isokoskelo Pyy Teeri Kuikka Härkälintu Merikotka Piekana Nuolihaukka Muuttohaukka

Kurki Tylli Kapustarinta Töyhtöhyyppä Suokukko Taivaanvuohi Lehtokurppa Pikkukuovi Kuovi Mustaviklo Valkoviklo Metsäviklo Liro Rantasipi Vesipääsky Pikkulokki Naurulokki Kalalokki Selkälokki Harmaalokki

Kalatiira Lapintiira Kesykyyhky Sepelkyyhky Käki Tervapääsky Palokärki Käpytikka Kiuru Törmäpääsky Haarapääsky Räystäspääsky Metsäkirvinen Niittykirvinen Keltavästäräkki Västäräkki Koskikara Rautiainen Punarinta Sinipyrstö

Leppälintu Mustarastas Räkättirastas Laulurastas Punakylkirastas Kulorastas Ruokokerttunen Lehtokerttu Pensaskerttu Sirittäjä Pajulintu Hippiäinen Harmaasieppo Kirjosieppo Hömötiainen Lapintiainen Sinitiainen Talitiainen Närhi Kuukkeli

Harakka Varis Korppi Kottarainen Varpunen Peippo Järripeippo Viherpeippo Vihervarpunen Pikkukäpylintu Punavarpunen Taviokuurna Punatulkku Keltasirkku Pikkusirkku Pajusirkku

musta: peruslaji 1             (66/70)
sininen: peruslaji 2 tai 3   (21/40)
punainen: huutolaji            (9/43)