Ennen kisaa

Joukkueemme oli tänäkin vuonna tehnyt suun­nitelman, joka taktiikaltaan oli saman­kal­tai­nen kuin viime vuoden varsin onnistunut tak­tiikka. Olimme jopa varanneet pöydän torin grilliltä yöllä syötäviä makkaraperunoita var­ten. Tai ainakin selvittäneet aukioloajat.

Joukkue lähti Turun seudulta anivarhain ja otti vii­mei­sen jäsenen Helsingistä noin 6:30. Matkalla ei ollut yhtään bongauspaikkaa, ja muutenkin matka sujui odotettua nopeammin, joten Kuusamoon saavuimme etuajassa. Ai­kaa aloituskokoukseen oli noin 45 minuuttia, ja senkin ajan vietimme sisätiloissa.

Kisassa joukkueita oli 20. Jo aloitus­ko­kouk­sessa ilmeni, että me olimme ainoa joukkue, joka ei ollut pohjustanut lajeja.


Pohjustusta

Aloituskokouksen jälkeen siirryimme maja­paik­kaamme Rukan itäpuolella, siirsimme tavarat mökkiin ja teimme pienen kierroksen lähistöllä. Tästä kuvasta voisi epäillä, että jotain on löy­ty­nyt, mutta todellisuudessa Arto osoittelee Ru­kan huippua.

Löysimmekin pari mielenkiintoista lajia - mie­lenkiintoista sikäli, että niiden löytäminen ei ole ollut itsestäänselvyys edellisillä kerroilla. Miten ollakaan, toinen näistä oli kivitasku, joka löytyi lähes vastaavalla tavalla ensimmäisellä kisa­ker­ralla (mutta oli jäänyt puutteeksi kaikilla muilla kerroilla). Toinen oli palokärki, joka löytyi kisassa muualta.

Kisassakin löysimme samalta paikalta kivi­tas­kun. Kun illalla näimme koiraan ja kisassa naa­raan, keskustelimme pitkään siitä, oliko ky­sees­sä pohjustettu laji vai ei. Lopulta pää­dyim­me pohjustettuun, vaikka kyseessä oli eri yksilö.

Kisapäivän aamuna, matkalla suunnitelman mukaiselle aloituspaikalle, pysähdyimme jonkun lätäkön kohdalle. Viitostien päällä liiteli mehiläishaukka. Emme edes uskoneet linnun löytyvän kisassa.


Kaatopaikka

Aloitimme kisan kaatopaikan lammelta, ja 8:55 tuli aikuinen merilokki kiertelemään lähes ylä­puo­lellemme. 8:59 se katosi metsän taakse. Jos se olisi viihtynyt minuutin enemmän nä­ky­vissä, olisimme päässeet kaatopaikalta huo­mat­tavasti nopeammin jatkamaan. Jou­duim­me etsimään sitä kukkulan huipulta käsin melko pitkään. Löysimme toki lajin (nuoren linnun), mutta aikaa kului.

Kun tulimme kukkulan laelle, näkyi auton ik­kunasta kaksi naakkaa. En ehtinyt sanoa kun­nol­la "naakka", kun ne katosivat jätevallin taak­se. Eikä niitä enää näkynyt.

Oli siellä sentään mukavampikin yllätys. Me­ri­lokkia etsiskellessämme huomasin ison möy­kyn yhdessä kelossa. Merikotkahan se siel­lä katseli Kuusamon kaunista luontoa kes­kel­lä kaa­topaikkaa. Komea vanha lintu.

Muuten kaatopaikka oli lievä pettymys (ei kui­tenkaan ainoa, kuten jatkossa selviää).


Keskusta, lammet ja rannat



Keskusta rannat ja lammet toivat muutamia ilonaiheita. Hotellin rannasta löytyi kaksi uutta kisalajia joukkueellemme: alli ja mus­ta­lintuja samassa parvessa. Myöhemmin ilmeisesti sama alli löytyi telkkäparvesta. Rannalta löytyi myös ruskosuohaukka ja jo toinen merikotka.

Muuten keskusta (erityisesti Helilammet) oli pettymys. Löytyi vain sellaisia lajeja, joita löytyi monesta muustakin paikasta. Paitsi pulu, joka löytyi vain keskustasta. Ja sitäkin piti etsiä.

Keskusta tarjosi vielä yhden pettymyksen. Torin grilliltä ei tänä vuonna saanutkaan kahvia makkaraperunoiden jälkiruoaksi.

Yllättäen vaikeaksi lajiksi tuntui tulevan uivelo, joka löytyi vasta yöllä Torankijärveltä. Sen jälkeen niitä tosin löytyi monestakin paikasta. Muutenkin koskelot olivat tiukassa. Tukkakoskeloa emme löytäneet ollenkaan ja isokoskelonkin vasta aamulla.


Heikkilä ja Säynäjä

Tiiran tietojen perusteella paikat vaikuttivat lupaavilta, joten otimme ne kisa­suun­ni­tel­maan. Heikkilästä löytyi jo toinen alli, joka tuntui olevan kovin kiinnostunut härkä­lin­nus­ta. Kävimme näillä paikoilla vasta yöllä, joten lajisumma lisääntyi vai muutamalla lajilla. Jotenkin uskomatonta oli, että vasta täältä löytyi sekä kalatiira, pikkukuovi että kapustarinta. Sen sijaan lehtokurppa ei ollut yllätys. Siihen aikaan se tavallisestikin on ensimmäisen kerran nähty.

Nuijauksista kannattaa mainita satakieli, joka ei kuitenkaan meidän aikana laulanut (kuin ehkä mahdollisesti yhden hyvin epäi­lyt­tävän hyvin lyhyen pätkän).

Rakennuspuolella tämän saunan rakentaja on ilmeisesti käynyt opintomatkalla Italiassa (Pisassa).


Riekki ja Kuratti

Riekki ja Kuratin alue olivat totaalinen pettymys. Aikaisempina vuosina varsin hyviltä alueilta ei löytynyt edes kaikkia siellä esiintyviä taval­li­sempia lajeja. Ilmeisesti pohjustus olisi autta­nut, sillä moni joukkue oli jättänyt alueen koko­naan väliin.

Tai ainakin siltä tuntui, mutta Riekissä oli kui­tenkin muut­to­haukka ja Kuratissa närhi sekä kisan toinen pohjansirkku. Mo­lem­mat ovat vähemmän yleisiä kisassa. Muut­tohaukka löytyi äänen perusteella. Aje­lim­me ikkunat auki, kun Jari kuuli korkean tun­nis­ta­mattoman vi­hel­lyksen. Pysähdyimme ja muutto­hauk­ka tuli mel­kein Arton syliin. Muutakaan selitystä äänelle ei löy­ty­nyt kuin muuttohaukan varoitusääni.

Kuntivaarantieltä löytyi taviokuurna.





Vasaraperä

Myöskään Vasaraperän alue ei tuottanut viime­vuo­ti­seen tapaan. Toki sieltä löytyi puu­kiipijä, jota emme muualla havainneet.

Ehkä Syrjäsuon tervapääsky on myös syytä mainita. Meille se ei ole ollut jokakisainen laji.

Korentoja sen sijaan näkyi paljon, joista ohi­men­nen tuli kuvattua isolampikorento. Ehkäpä se on soveliaampi kuvaamaan paikkaa kuin mikään lintukuva.










Määttälänvaara - Jyrkän­kos­ki

Määttälänvaara tarjosi pikku yllä­tyk­sen. Heti en­simmäisellä pysähdyk­sel­lä kuulimme viita­kert­tu­sen. Tosin ar­velimme paikan olevan pohjus­ta­jien tiedossa ja aavistusta vahvisti se, että alueella liikkui muitakin joukkueita. Niinhän se olikin.

Pelloista ei sitten mainittavaa ole, ellei sitä, että kaikki muut olivat löytäneet sieltä metsähanhia. Meille ne eivät näyttäytyneet.

Jyrkänkoskella oli tuttuun tapaan kos­ki­karoja. Tällä kertaa löytyi myös pesä sillan alta. Nä­kyypä siellä poikanenkin. Kara ei ilmeises­ti­kään luota TVL:n sillan kestävyyteen. Se oli ra­ken­tanut oman katon, vaikka ylä­puo­lel­la oli vah­va betonikatto.





Ollinsuo

Perinteisesti hyvä paikka, Ollinsuo ei tällä kertaa yltänyt aikaisempien vuosien tasolle.

Löysimme sieltä riekon ja pohjan­sir­kun sekä pari muutakin vähän vä­hem­män nähtyä lajia. Koskikarakin sieltä löytyi, mutta löytyi se muualtakin. Ver­rat­tuna moneen muuhun petty­myk­seen, sanoisin, että kohta­lai­nen.














Antinperä

Ikävä todeta, että Antinperän lintu­tor­nin mielenkiintoisin havainto oli kasvi­puo­lella. Valkoyökönlehti ei ai­na­kaan minun silmiini ole aikai­sem­min osunut, vaikka vierestä olen kulkenut joka vuosi.

Ehkä se on jonkilainen osoitus paikan linnustosta. Oli siellä rusko­suo­haukka, mutta senkin olimme noteeranneet jo aikai­sem­min.

Pari kurkea oli rannalla, ja niiden selät olivat varsin ruskeat.



Tiellä vähän ennen tornia löytyi her­ne­kerttu ja pyy, joista herne­kert­tua em­me olleet aikaisempina vuosina ha­vain­neet kisassa. Toinen herne­kert­tu löytyi myöhemmin.


Virkkula - Vuotunki

Virkkulan ja Vuotungin väli oli meillä en­sim­mäistä kertaa ohjelmassa. Saat­taa olla, että on toisenkin kerran. Tuloksilla ei sentään kannata kehua, mutta pensaskerttu löytyi matkan var­relta. Mikkolan sillalta löytyi lehto­ker­ttu sekä kisan ensimmäinen iso­kos­ke­lo klo 6:21. Hepojoelta löytyi vielä sinitiainen, kisan ainoa.

Jos pettymyksiä haluaa panna jär­jes­tykseen, Vuotungin torni on vah­voil­la. Olimme jopa ajoittaneet kohteen siten, että meillä olisi myötävalo. Mutta huo­nompaa paikkaa ei todellakaan tule mie­leen.


Valtavaara - Konttainen

Valtavaaralle tullaan perinteisesti aa­mu­yöllä. Kuten kaikki muutkin, oli­ko­han noin 15 autoa parkkipaikalla. Suurin osa oli joukkueita, mutta muu­ta­ma muukin.

Nousimme aluksi Konttaiselle kuul­lak­sem­me alueen projektilajin, sinipyrs­tön. Käytyämme varsin korkealla, tur­haan, palasimme alas ja edelleen Val­ta­vaaran puolelle. Emme vieläkään kuul­leet, ja rupesimme katselemaan Konttaista kaukoputkella. Viimein löy­tyi sopiva ehdokas kuusen latvasta aivan Konttaisen laelta. Etäisyyttä oli liikaa, ettei väreistä näkynyt kuin valkoinen. Muut osat olivat pelkästään tummia. Koko sopi, habitus ja muoto sopi, kuten tietenkin paikka. Näimme sen laulavan, mutta etäisyyttä oli liikaa kuulemiseen. Miettiessämme, onko havainto varma (ja kisakelpoinen) luikautti lähempänä toinen lintu pari säettä, joten kisalaji tuli. Tarkistimme kuvasta valkoisten osien muodot ja sijoittumisen, ja totesin myös ensin nähdyn linnun sinipyrstöksi.

Huutolajeista löysimme myös tiltaltin. Kun näimme autojen pysähtelevän juuri sille kohdalle, tiesimme, että se kuuluu vankasti pohjustettuihin lajeihin.

Lopetus

Ensin ajattelimme lopettaa Vuotungin torniin staijaamaan. Se oli niin tyhjän tuntuista, että muutimme suunnitelmaa ja menimme Helilammille. Aikaa oli vielä puoli tuntia, eikä sielläkään ollut mitään tekemistä. Navigaattori näytti 12 minuutin aikaa Junttilantielle, joten päätimme kokeilla sitä. Siellä kuului perinteisellä paikalla pikkusirkku, ja aikaa jäi vielä 17 minuuttia. Kun kisa oli ohi, pikkusirkku näyttäytyi n. 100 metrin päässä laulupaikasta. Totesimme, että Junttilantie on mitä sopivin lopetuspaikka tässä kisassa tälle joukkueelle.

Näin kävi

Joukkueemme lajimäärä oli 94. Tunneittain kertymät oli­vat:

25,38,48,54,59,63,
64,66,68,72,75,75,
77,78,81,82,82,82,
84,86,89,93,93,94.

Yötauolle mentäessä lajeja oli 82. Yötauolla nukutaan, niin­kuin aina on tehty. Kisa tuntui koko ajan menevän penkin alle, ja niinhän siinä kävi. Sijoituksemme alkoi kakko­sel­la. Kuudesti piti käydä, ennen kuin viimeinen sija on­nistuttiin saavut­ta­maan. Uu­sia kisalajeja jouk­kueelle ker­tyi vain 3 (nyt yhteensä 134). Jos jotain hyvää yrittää löytää, niin huutolajien määrä (10) on tyydyttävä. Myös sää suosi (sateet eivät osuneet kohdalle), vaikka tuuli olikin kova. Peruslajisto ja vanhat hyvät paikat pettivät. Kuitenkin töitä teimme enemmän (tai ainakin mielestämme paremmin) kuin koskaan, joten lopputulos on huonompi kuin kertaakaan. Huolimatta siitä, että parissa kisassa on ollut pienempi lajimäärä.


Kotiinpaluu

Perinteisen Liminganlahden mutkan ase­masta kävimme paluumatkalla Yli­vieskan jätevedenpuhdistamolla. Mitä ilmeisimmästä syystä.

Mustakaulauikku oli elämänpinna sekä Artolle että Jarille. Kisastahan me emme kirjanneet ainoatakaan. Jorma ei ollut mukana paluu­mat­kalla, joten hän jäi paitsi.

Lintu oli mukavasti esillä koko pai­kal­la­olo­ajan. Puku on melkein juhla­pu­ku ja kuvausilmakin hyvä. Ainakin se osa reissusta onnistui.





Seuraavassa kisan lajilista:

Laulujoutsen Haapana Tavi Sinisorsa Tukkasotka Alli Mustalintu Pilkkasiipi Telkkä Uivelo Isokoskelo Pyy Riekko Kuikka Härkälintu Merikotka Ruskosuohaukka Tuulihaukka Muuttohaukka

Kurki Tylli Kapustarinta Töyhtöhyyppä Taivaanvuohi Lehtokurppa Pikkukuovi Kuovi Valkoviklo Metsäviklo Liro Rantasipi Pikkulokki Naurulokki Kalalokki Selkälokki Harmaalokki Merilokki Kalatiira

Lapintiira Kesykyyhky Sepelkyyhky Käki Tervapääsky Palokärki Käpytikka Kiuru Törmäpääsky Haarapääsky Räystäspääsky Metsäkirvinen Niittykirvinen Keltavästäräkki Västäräkki Koskikara Rautiainen Punarinta Sinipyrstö

Leppälintu Pensastasku Kivitasku Räkättirastas Laulurastas Punakylkirastas Kulorastas Ruokokerttunen Viitakerttunen Lehtokerttu Hernekerttu Pensaskerttu Tiltaltti Pajulintu Harmaasieppo Kirjosieppo Hömötiainen Sinitiainen Talitiainen

Puukiipijä Närhi Kuukkeli Harakka Varis Korppi Varpunen Peippo Järripeippo Viherpeippo Vihervarpunen Punavarpunen Taviokuurna Punatulkku Keltasirkku Pohjansirkku Pikkusirkku Pajusirkku

musta: peruslaji 1             (64/70)
sininen: peruslaji 2 tai 3   (20/40)
punainen: huutolaji            (10/50)