Ennen kisaa

Tänä vuonna kisan aikataulu oli sellainen, että aloituskokous oli jo keskiviikkona. Me tosin olim­me tuhannen kilometrin päässä Kuusa­mos­ta. Emme luonnollisestikaan olleet pai­kalla. Puheenjohtajan kommentti joukkuei­ta esiteltäessä oli: "Nehän tulevat vasta viime tin­gassa." Näin meille kerrottiin.

Joukkue lähti torstaina Turun seudulta ani­var­hain ja otti vii­mei­sen jäsenen Helsingistä noin 6:10. Matkalla ei ollut yhtään bon­gaus­paikkaa, ja muutenkin matka sujui odotettua nopeam­min, joten Kuusamoon saavuimme hyvissä ajoin. Kävimme normaaliin tapaan kau­passa, haimme kisapaperit toimistosta ja ajoimme ma­ja­paikkaan. Teimme pienen lenkin lä­hi­ympä­ristössä, saunoimme, söimme ja me­nim­me ajoissa nukkumaan. Brasilia voitti Ja­pa­nin 3 - 0.

Kisassa joukkueita oli 26. Käsittääksemme kaikki muut joukkueet olivat aloituspalaverissa ja pohjustaneet useamman päivän.


Näin se alkoi



Aloitimme kisan kauniissa poutasäässä, kuten kuvastakin voi aistia. Lopetimme myös kau­niissa poutasäässä. Siinä välissä oli yksi sade. Kuvan keskellä olevan kelon latvassa on muu­ten tuulihaukka.

Löysimmekin pari mielenkiintoista lajia - mie­lenkiintoista sikäli, että niiden löytäminen ei ole ollut itsestäänselvyys. Kuvassa on la­pin­vuokko Kiutakönkäältä. Sehän on tunnetusti tunturi­kasvi. Toinen laji oli idänkeulankärki, joka ei myöskään ole tavallinen laji.

Yksi perhonenkin osui silmiin Kiutakönkäältä, metsäkenttämittari.

Rehellisyyden nimissä pitää kuitenkin todeta, että nämä kuvat on otettu ennen kisan alkua.



Oulanka

Tällä kertaa aloitimme Kiutakön­kääl­tä etsien virtavästäräkkiä ja koski­ka­raa. Kumpaakaan emme löytäneet. Aloi­tus­lajiksi otimme lopulta harmaa­sie­pon, joka ei aikaisempina vuo­si­na ole ollut ihan helppo. Terva­pääs­kyjä siel­lä oli runsaasti, mutta se osoit­tau­tui helpoksi lajiksi.

Lähialuita kierrellessämme löysimme muutamia mielenkiintoisia lajeja, ku­ten iso- ja pikkukäpylinnut, tilhen, hömötiaisen, pikkusirkun ja til­tal­tin.

Kallunki- ja Tiermasjärvet antoivat vain peruslajeja, kuten kuikan ja lehto­kur­pan.


Valtavaara ja Konttainen

Tällä kertaa nämä peruspaikat on kuitattavissa lyhyesti: pohjantikka ja hippiäinen. Sinipyrstö ei laulanut ainakaan meidän ollessa paikalla.


Virkkula ja Vuotunki

Täältä löytyi lopultakin koskikara, jota olimme etsineet jo useammasta paikasta. Se oli pa­rissakin paikassa, mm. Jyrkänkoskella.

Hepojoelta löytyi kummallisesti laulava pen­sas­kerttu. Aikamme ihmeteltyämme päätte­lim­me sen olleen vanhan koiraan. Myö­hem­min tavallisesti laulava pensaskerttukin löytyi muualta.

Olimme täällä kisan ollessa jo pitkällä, mutta vasta nyt löysimme Kuusamon perus­perus­lajin, kulorastaan. Tavallisesti se on en­sim­mäinen löytynyt rastas, mutta nyt viimeinen. Jopa mus­tarastas löytyi sitä ennen.

Vuotungin tornin tämänvuotinen peruslaji oli luhtahuitti, jonka mekin kuulimme. Uusi ki­sa­laji joukkueelle.


Antinperän alue

Antinperältä löytyi joukkueelle uusi kisalaji, jou­hisorsa. Lisäksi sieltä löytyi tylli. Kuukkeli kävi näkyvissä, mutta vain yksille silmille.

Kävimme myös tämän vuoden harvinaisuus­paikalla, Peurasuolla. Sepeltaskua ei nä­ky­nyt, mutta mustarastaan sentään saimme lajiksi.

Ollinsuo

Ollinsuon mainittavin laji on kaakkuri, joka on kiu­sannut meitä useampanakin vuonna. Aina­kin neljänä vuonna se on esiintynyt jollain tavalla kisamatkalla, mutta kertaakaan se ei ole ollut kisahavaintona. Muuten sieltä löytyi teeri ja närhi tavallisten lisäksi.

Valitettavasti kuvan liro ei ole kummaltakaan paikalta. Vaikka kisan aikana oli vain yksi sa­de, se kesti yli 22 tuntia haitaten kovasti kuvaamista. Kuusamossa ollaan kuitenkin tietoisia siitä, että ilma onkin vettä:




Määttälänvaara

Määttälänvaara on useampana vuonna ollut muiden joukkueiden hyvä löytöpaikka, mutta me olemme tehneet vain pikaisen käynnin pai­kalle. Tänä vuonna päätimme käyttää enem­män aikaa, ja se kannatti. Uutena ki­sa­lajina löysimme naakan ja vanhana vii­ta­kerttusen, muutaman tavallisemman lisäksi.

Läheiset pellot on joukkueen perinteinen tau­ko­paikka, mutta löydetyillä lajeilla ei voi ke­hua. Ruokokerttunen sentään lauloi muu­ta­man sä­keen. Biotooppi on varsin epä­ta­val­lista sille, mutta on se siellä laulanut en­nen­kin. Muuten ruokokerttusta sai kuunnella vas­ta lauantai­aamuna, silloin sitäkin enem­män.




Vasaraperä

Vasaraperän alueelta ei yleensä löydy kovin suurta lajimäärää, mutta lähes aina joukossa on parempia la­je­ja. Täl­lä kertaa mai­nin­nan arvoisia ovat varpuspöllö ja pohjansirkku. Jäl­kim­mäi­nen kävi aivan tornin vie­ressä männyssä.

Oma lukunsa olivat haarapääskyt, joi­ta oli paljon, ja jotka oleskelivat pit­kiä aikoja parin metrin päässä koi­vussa.

Riekki ja Kuratti

Riekistä emme saaneet ainoatakaan lajia. Kuratista saimme suopöllön, lopultakin.

Järvelle asti emme pääs­seet. Tie oli sen verran huonon nä­köi­nen, ettei autolla uskaltanut lähteä ja kävellen se olisi ollut kovin kaukana.



Heikkilä ja Säynäjä

Säynäjällä kävimme melko myöhään illalla, ja saaliina oli metsäviklo ja kapustarinta, mo­lemmat peruslajeja.

Heikkilään me lopetimme. Sikäli harvinaista, että Heikkilä oli lopetuspaikka myös suunni­tel­mas­sa. Heikkilään tultaessa sade oli kek­si­nyt uuden rytmin. Aina autossa ollessamme se hil­je­ni melko vähäiseksi. Heti auton py­säh­dyttyä se yltyi. Kiitämän sillalla ollessamme se loppui kokonaan ja lopulta myös aurinko näyttäytyi.

Laulujoutsen vielä hautoi. Ja härkälintuja näkyi varsin läheltä. Tuulihaukkoja siellä oli ainakin kolme. Oli siellä nuolihaukkakin, mutta ei ollut tarpeeksi näkijöitä.

Loppuajan katselimme Kiitämän rantoja sekä tai­vasta. Kaksi minuuttia ennen lopetusta Ar­tolla oli hälytys kännykässä. Vielä ehti kulua minuutti, kun Petri huusi "peto, pandari". Puolessa minuutissa vielä kaksi jäsentä ehti samalle kaukoputkelle todentamaan lajin. Sääksi on varsin hyvä lopetuslaji, olkoonkin peruslaji 1. Tämä oli samalla joukkueen uusi ennätys, aiempi oli kaksi minuuttia ennen loppua.

Keskustan lammet ja rannat

Kaupungin keskusta ei todellakaan ollut mikään kultakaivos. Hotellin rannasta tuli vain härkälintu ja Helilammelta lapasorsa, sentään yksi parempi laji. Sade oli siinä vaiheessa rankkaa, eikä ulkona viitsinyt olla kovin kauaa.

Pulu meiltä jäi kokonaan näkemättä. Me ajoimme keskustan läpi pulun toivossa niin monta kertaa, että asvalttikin kului normaalia enemmän. Varmaan Kuusamo joutuu asvaltoimaan tien suunniteltua aikaisemmin.

Makkaraperunat syötiin nytkin torin grillillä.

Kaatopaikka

Kaatopaikalta ei suuremmin ole kerrottavaa. Merilokkeja siellä oli ainakin kolme, kaksi nuorta ja yksi vanha.

Näin kävi

Sateesta huolimatta olimme ko­ko ajan liikkeellä. No, em­me sentään yötauolla, jol­loin nukumme. Tänä vuonna sa­teesta johtuen hieman ta­val­lista enemmän, noin 2 tuntia 15 minuuttia.

Joukkueemme lajimäärä oli 93. Tunneittain kertymät oli­vat:

23,38,40,51,56,61,
65,70,71,78,80,81,
83,84,84,84,84,84,
85,86,88,89,91,93.

Yötauolle mentäessä lajeja oli 84. Kun tiesimme sateen vai­kuttaneen kaikkien jouk­kuei­den tuloksiin, emme pi­tä­neet tulosta huonona, vaikka laji­määrä oli jopa viimevuotista pienempi. Uusia kisalajeja saimme 5. Huutolajien määrä oli 10, mikä on ihan kelvollinen määrä. Kokonaisuudessa ei moittimista.

Sijoituksemme oli 24. eli kaksi joukkuetta oli jäljessämme. Ero edelläolevaan oli 2 lajia ja takanaolevaan 5 lajia. Itse asiassa edellämme oli kolme joukkuetta samalla lajimäärällä (95).


Kotiinpaluu

Kun lopetuskokous ja päivällinen olivat ohi, oli aika palata kämpille. Kun sää oli hyvä ja ajoaika pitkä seuraavana päivänä, päätimme käydä uudestaan Peurasuolla. Ylimääräistä ajoa tulisi vain 15 km.

Sepeltaskua ei nytkään näkynyt, mutta n. 300 metrin päässä oli auto, jonka omistaja tuli ystävällisesti kertomaan, mistä linnun löytää. Pari sataa metriä tieltä piti kävellä ja lintu löytyi sieltä. Se oli elämänpinna sekä Pekalle että Petri V:lle.

Paluumatkalla kävimme perinteen mukaan Liminganlahdella. Muuta erikoista siellä ei ollut, mutta mustapyrstökuiri oli varsin lähellä, mutta niin vaikeasti kuvattavissa.



Seuraavassa kisan lajilista:

Laulujoutsen Haapana Tavi Sinisorsa Jouhisorsa Lapasorsa Tukkasotka Pilkkasiipi Telkkä Uivelo Isokoskelo Teeri Kuikka Härkälintu Sääksi Tuulihaukka Kaakkuri Luhtahuitti Kurki

Tylli Kapustarinta Töyhtöhyyppä Taivaanvuohi Lehtokurppa Pikkukuovi Kuovi Valkoviklo Metsäviklo Liro Rantasipi Pikkulokki Naurulokki Kalalokki Selkälokki Harmaalokki Merilokki Kalatiira Lapintiira

Sepelkyyhky Käki Varpuspöllö Suopöllö Tervapääsky Käpytikka Pohjantikka Törmäpääsky Haarapääsky Räystäspääsky Metsäkirvinen Niittykirvinen Keltavästäräkki Västäräkki Tilhi Koskikara Rautiainen Punarinta Leppälintu

Pensastasku Mustarastas Räkättirastas Laulurastas Punakylkirastas Kulorastas Ruokokerttunen Viitakerttunen Lehtokerttu Pensaskerttu Tiltaltti Pajulintu Hippiäinen Harmaasieppo Kirjosieppo Hömötiainen Sinitiainen Talitiainen Närhi

Harakka Naakka Varis Korppi Varpunen Peippo Järripeippo Viherpeippo Vihervarpunen Punavarpunen Punatulkku Pikkukäpylintu Isokäpylintu Keltasirkku Pohjansirkku Pikkusirkku Pajusirkku

musta: peruslaji 1             (66/70)
sininen: peruslaji 2 tai 3   (17/40)
punainen: huutolaji            (10/52)