Nuotittomat osallistuivat kahdeksatta kertaa Kuusamon Lintumaratonille. Joukkueessa olivat tällä kertaa Arton ja Pekan lisäksi Sven Forsell sekä Jari K:n äkillisen esteen vuoksi mukaan päässyt Hannu Ali-Eskola. Joukkueen jäsenistä kolme oli Littoisista, mutta ei se pahemmin haitannut kisaa.

Ennen kisaa

Tänäkin vuonna kisan aikataulu oli sellainen, että aloituskokous oli jo keskiviikkona. Jo ilmoittautuessamme lähetimme viestin, ettemme me sentään viikkoja oleskele Kuusamossa, joten emme ehdi aloituskokoukseen. Emme luonnollisestikaan olleet pai­kalla.

Joukkue lähti torstaina Littoisista ani­var­hain ja otti vii­mei­sen jäsenen Helsingistä noin 6:30. Matkan varrella otim­me ryhmäkuvan sopivimmaksi katsomassamme paikassa. Jostain syystä kamera alkoi lakkoi­lemaan tämän kuvan ottamisen jälkeen. Olisiko Pöljän tuuria? Vika korjaantui vaihtamalla muistikortti, joten ongelma ei ollut pahempi.

Meidänkin korviin oli tullut tieto, että Kemilään oli ke­rään­tynyt harvinaisen suuri määrä harvinaisempia lintuja, punakottaraisesta alkaen. Niinpä olimme päättäneet käy­dä tulomatkalla Kemilässä. Tarkoitus oli hoitaa elämän­pinna­kuviot (kuvaaminen, ihastelu jne.) alta pois, jotta kisassa ei siihen tarvitsisi käyttää aikaa.

Punakottaraista emme löytäneet, mutta räkättirastas tuli pohjustettua kunnolla. Kemilässä oli kaksi muutakin joukkuetta, jotka olivat tulleet Kuusamoon pohjustamatta. Olemmekohan me tartuttaneet vaarallisen taudin?

Kävimme normaaliin tapaan kau­passa, haimme ki­sa­paperit toimistosta ja ajoimme ma­ja­paikkaan. Saunoim­me, söimme ja me­nim­me ajoissa nukkumaan. Majapaikan televisio ei toiminut, joten emme katsoneet jalkapallon MM-kisoja. Kisan kannalta se oli hyvä.

Kisassa joukkueita oli ilmoittautunut 18. Loppu­kokouk­sessa kuulimme, että yksi joukkue ei ollut ilmaantunut paikalle, eikä ilmoittanut muutakaan.


Sääennustuksia ja suunnittelua

Sääennustukset ennen kisaa eivät luvanneet hyvää. Suurimmaksi osaksi perjantai-iltapäiväksi ennus­tet­tiin jatkuvaa sadetta pitkälle lauantaihin. Vielä per­jan­taiaamuna ennustettiin sadetta illaksi. Niinpä suun­ni­telmiakin tehtiin sillä perusteella. Toteutuma oli on­nek­si aivan muuta. Muutama pisara nähtiin auton ikkunassa. Yöllä oli ilmeisesti satanut koska auto oli märkä. Sattui onneksi yötaukomme aikaan, eli olimme nukkumassa.

Oletimme, ja saimme myös sensuuntaisen vihjeen, että lähes kaikki aloittavat Kemilästä. Mietimme suunnitelman muutosta itsekin, mutta se olisi joh­ta­nut joko totaalisesti uuteen suunnitelmaan tai vää­rään aikaan väärissä paikoissa. Myös se, että muut aloittaisivat Kemilästä, vaikutti siihen, että pysyimme omassa suunnitelmassa. Meillä Kemilä oli lope­tus­paikka.


Vasaralahti ja Syrjäsuo

Kävimme lännessä kohtalaisen aikaisin, joten ainakin tavallisia lajeja odotimme. Loppu­tu­los: kolme lajia, eli metsäviklo, taivaanvuohi ja pensastasku. Ei olisi kannattanut käydä.

Ollinsuo

Ollinsuo on aina ollut hyvä paikka, eikä pettänyt tälläkään kertaa. Jo tien varrella löy­tyi pikkulepinkäispari. Kun olimme saaneet sen, ja lähteneet ajamaan, piti pysähtyä peräti kymmenen metrin jälkeen. Vähän kauempana olleen kelon latvassa oli isompi lintu, joka osoittautui isolepinkäi­sek­si. Ja vielä järven läheisyydessä näimme ampu­hau­kan. Nämä siis tavallisempien lajien lisäksi.






Kaatopaikka

Kaatopaikalle piti ehtiä ennen sulkemisaikaa, eli 15:00. Me olimme siellä noin puoli tuntia ennen, se riitti. Tavallisten lajien lisäksi sieltä löytyi naakka ja kottarainen. Lisäksi siellä oli harmaaselkäinen selkälokki. Sellaisia ala­la­je­ja on (Suomessa tavattu) kolme, joista meillä ei ole parempaa arvausta.

Kaatopaikan lammelta emme sitten löytäneet mitään uutta.

Keskusta ja lähialueet

Keskustasta ja lähialueilta löytyi kyllä lajeja, mutta ei mitään järisyttävää. Viime vuoden ongelmalaji pulu näyttäytyi jo Helilammella, joten keskustan katujen asvalttia ei tarvinnut kuluttaa viimevuotiseen tapaan. Vihtasalmella saatiin entinen pikkuongelma, suokukko.

Torankijärvellä oli nähty myös valkosiipitiira, ja mekin saimme siitä tiedon Lintutiedotuksen kautta. Siksipä kävimme hotellin rannassa useamman kerran näkemättä sitä. Havainto sai ansaitusti harvinaisimman linnun palkinnon. Tässä kuvassa poseeraa linnun löytäjä palkintopatsaan kanssa.


Valtavaara

Valtavaara oli tänä vuonna huikea. Mietimme hetken, miten kulkisimme ja päätimme ensin nousta jonkin matkaa Valtavaaran puolelle. Konttaiselle nousisimme vain, jos emme löy­täisi hippiäistä. Hippiäinen löy­tyi heti, mutta kiipesimme vielä jonkin matkaa. Ajallisesti noin vartin, mutta matkaa aika vähän. Seu­raa­va ääni pysähdytti kunnolla. Sinipyrstö se oli, vaikka niiden olisi pitänyt jo lopettaa sillä alueella. Se ei kuitenkaan ollut ainoa ääni, vaan parempaa oli äänessä. Lapinuunilintu lauloi jopa samassa suunnassa. Kolmas ryhmän laulaja oli metsäkirvinen. Onneksi kaikki pitivät taukoja, joten äänet pystyimme erottamaan. Lapinuunilintu on ollut kerran ennenkin ässä, ja niin oli tämäkin.

Sinipyrstön myös näimme. Se näkyi kahden kuusen välistä, ja kamera tarkensi näihin. Kun manuaalitarkennusta ei ollut, tähän pitää tyytyä.

Muita Valtavaaran mielenkiintoisia lajeja olivat kuukkeli, tiltaltti ja lapintiainen.

Oulangan alue

Me aloitimme paikasta, missä ku­kaan meistä ei ollut koskaan käynyt, jostain Oulankajoen pohjoispuolelta. Aloituslajimme oli isokäpylintu, ja toi­nen miellyttävä yllätys oli hiiri­hauk­ka (uusi kisalaji meille). Tien varrelta auton kuului vielä ta­vio­kuurna.

Kiutakönkäälle emme lähteneet, mut­ta pysähdyimme parkkipaikalla. Täysin turha pysähdys, vaikka kolme lajia kirjasimme. Muualta Oulangan alueelta saimme kuitenkin urpiaisen sekä pohjan- ja pikkusirkun samalta paikalta, mutta eri puolelta polkua.









Säynäjä ja Heikkilä

Kolmas (ajallisesti toinen) useamman huuto­lajin paikka oli Säynäjä, todellinen yllätys. Pysähdyimme sinne kapustarinnan vuoksi, mutta petopaikka se oli. Samassa kauko­put­ken näkymässä oli kaksi sinisuohaukkaa, ruskosuohaukka sekä suopöllö. Sinisuo­hauk­ko­ja oli yhteensä kolme ja suopöllöjä kaksi. Oli jo melko hämärää, joten kuva on todella epäselvä. Kuva kuitenkin. Löytyi se kapustarintakin.

Määttälänvaara ja Vuotunki

Tämä alue ei yltänyt aivan parhaaseensa, mutta jotain oli sentään: hernekerttu Vuotungista ja pensaskerttu Määttälän­vaa­rasta.

Lämsänkyläntie

Meidän suunnitelmissa lopetuspaikkana oli Kemilä, emmekä ottaneet mitään riskiä sen suhteen. Mutta meillä oli vielä tässä vai­heessa pahoja puutteita peruslajeissa, joten niitä piti oikein yrittää. Junttilantien alusta yri­timme ja saimme pajusirkun. Ronkaisen­nie­men jälkeen tuli ruokokerttunen. Ronkaisen­nie­mel­lä meitä odotti sitä ennen yllätys: mustapääkerttu. Sen löytämiseen tarvittiin suunnaton energia. Auto piti py­säyt­tää ja avata ikkunat. Lintu lauloi aivan tien vierellä.

Ruokokerttusen jälkeen seuraava pysähdys oli Kemilässä. Viitakerttunen löytyi melkein heti, rupesi juuri laulamaan. Punakottaraista etsimme ensin langoilta, mutta se olikin maassa erään talon pihassa. Kun emme löytäneet sitä torstaina, käytimme nyt aikaa ns. elämänpinnakuvioihin.

Kisaa piti kuitenkin jatkaa. Aivan viime mi­nuu­tilla kuulimme sirittäjän. Sitä voisi sanoa pohjustetuksi. Meillä ei ollut siitä ennakko­tietoa ja kuulimme sen jo tors­taina.

Kun kisa-aika oli loppu, palailmme autolle. Kuusi minuuttia päättymisen jälkeen löysimme sinitiaisen ja neljä minuuttia myöhemmin käpytikan. Kumpaakaan ei löydetty hyväksyttävästi kisassa.

Kisan kulku ja tulos

Mehän aloitimme paikasta, missä kukaan ei ollut käynyt aiemmin. Olemme siihen kui­ten­kin tyytyväisiä. Ensimmäisellä tunnilla saim­me vähemmän lajeja kuin kos­kaan (18), mutta joukossa oli jo kaksi huutolajia. (Pahoittelen lopetuskokouksessa antamaani lukemaa, tarkistus osoitti hieman pa­rem­paa.) Muuten kisa meni kummallista vuoristorataa, väliin aivan loistavia paikkoja (Ollinsuo, Säy­nä­jä, Valtavaara, Kemilä) ja väliin totaalisia pettymyksiä (länsi, Riekki, Kuratti, Kiutaköngäs).

Kisan alkupäässä ei tahtonut kertyä juuri mitään, ja ehdoteltiin jopa nimen muut­ta­mis­ta "Munattomiksi". Pahimmillaan olimme 13 lajia jäljessä viimevuotista tuntikertymää, ja yötaukoon asti keski­mää­rin 10. Kun muistaa viime vuoden sään, se on todella vähän ja lupasi varsin heikkoa lopputulosta.

Kaksijakoinen oli myös lajisto. Kun aikaa kului, alkoi huolettamaan jo peruslajit 1. Me jou­duim­me jopa erityisesti etsiskelemään nii­tä saadaksemme edes kohtuullisen lop­pu­tu­lok­sen. Saimme lopulta niukasti 6:lla al­ka­van luvun. Koskaan meillä ei ole ollut näin vähän, tuskin millään joukkueella.

Toisaalta, meillä oli kunnolla huutolajeja, 17. Se on joukkueen uusi ennätys ja miel­lyt­tä­väs­ti kompensoi peruslajien puut­tu­mista. Uusia kisalajeja saimme viisi.

Jossitteluun ei pitäisi sortua, mutta kaksi lajia löytyi juuri päättymisen jälkeen. Lisäksi tiesimme keltavästäräkin olinpaikan (yksi jäsen näkikin), mutta se ei suostunut näkymään eikä kuulumaan muille. Ja olihan niitä muitakin vajaasti havaittuja.

Lopputulos, 97 on kaikkien aikojen toiseksi paras tulos. Se ohittaa pinnalla entisen kakkosen. Joukossa on yksi ässä. Huutovaiheessa pärjäsimme hyvin. Viimeisellä kierroksella oli mukana kaksi joukkuetta, voittajat ja me. Viisi lajia pääsimme huutamaan. Siinäkin tavoit­teem­me täyttyi. Tuntikertymät olivat seuraavat:

18, 26, 35, 38, 45, 51,
57, 60, 66, 68, 72, 72,
74, 74, 77, 77, 77, 78,
82, 84, 87, 90, 93, 97.

Sijoituksemme oli 16. eli emme olleet viimeisiä. Sekin tavoite täyttyi. Elämänpinnoja kertyi myös mukavasti. Punakottarainen Artolle, Svenille ja Pekalle, lapinuunilintu Hannulle. Svenille kertyi muutama muukin.

Kotiinpaluu

Paluumatkalla kävimme perinteisesti Limin­gan­lahdella. Hietatiira oli toivelistalla, mutta se väisteli meitä. Kun olimme Virkkulassa, se oli Sannanlahdella. Kun pääsimme sinne, lintu olikin Virkkulassa. Kolmatta kertaa em­me yrittäneet.

Oli siellä kuitenkin arosuohaukkapari, joten vielä yksi elämänpinna tuli (Artolle).















Seuraavassa kisan lajilista:

Laulujoutsen Metsähanhi Haapana Tavi Sinisorsa Lapasorsa Tukkasotka Pilkkasiipi Telkkä Uivelo Isokoskelo Teeri Kuikka Härkälintu Merikotka Ruskosuohaukka Sinisuohaukka Hiirihaukka Tuulihaukka Ampuhaukka

Kurki Kapustarinta Töyhtöhyyppä Suokukko Taivaanvuohi Lehtokurppa Pikkukuovi Kuovi Valkoviklo Metsäviklo Liro Rantasipi Pikkulokki Naurulokki Kalalokki Selkälokki Harmaalokki Kalatiira Lapintiira Kesykyyhky

Sepelkyyhky Käki Suopöllö Tervapääsky Kiuru Törmäpääsky Haarapääsky Räystäspääsky Metsäkirvinen Niittykirvinen Västäräkki Tilhi Punarinta Sinipyrstö Leppälintu Pensastasku Räkättirastas Laulurastas Punakylkirastas Kulorastas

Ruokokerttunen Viitakerttunen Mustapääkerttu Lehtokerttu Hernekerttu Pensaskerttu Lapinuunilintu Sirittäjä Tiltaltti Pajulintu Hippiäinen Kirjosieppo Lapintiainen Talitiainen Pikkulepinkäinen Isolepinkäinen Kuukkeli Harakka Naakka Varis

Korppi Kottarainen Punakottarainen Varpunen Peippo Järripeippo Viherpeippo Vihervarpunen Urpiainen Punavarpunen Punatulkku Isokäpylintu Taviokuurna Keltasirkku Pohjansirkku Pikkusirkku Pajusirkku

musta: peruslaji 1             (61/70)
sininen: peruslaji 2 tai 3   (19/40)
punainen: huutolaji            (17/46)