Nuotittomat osallistuivat ensi vuonna Lintu­ma­ra­to­niin joukkueella Arto, Jari, Petri, Hannu, Matti ja Pekka.

Tänä vuonna ohjelmassa oli myös Puoli­ma­raton, eli 12 tunnin yhtäjaksoinen aika­väli alkaen oman valinnan mukaan per­jan­taina 8:00 ja 23:00 välillä. Tarkoitus oli osallistua 24 tunnin sarjaan.

Erinäisten vaiheiden jälkeen lopputulos oli se, että Arto, Jari ja Matti osallistuivat 12 tunnin sarjaan (joukkue Maarja). Petri, Hannu ja minä 24 tunnin sarjaan, eli varsinaiseen Lintumaratoniin (joukkue Nuotittomat).

Pohjustuksen teimme yhdessä, joten kaikilla oli käytettävissä yhteiset pohjustustiedot. Kisakokemukset ovat Nuotittomat-joukkueen.



Pohjustelua

Pohjustusta teimme kahdessa ryhmässä lähinnä Koillis-Kuusamossa.

Yllättävin laji oli kyhmyjoutsen, joita oli neljä kaatopaikan lammella. Ei niitä heti ajatellut kyhmy­jout­seniksi, mutta suunnatessani kaukoputkea lammikon takalaitaan, osui joutsenen pää kuvaan ja laji oli selvä. Eivät ne pysyneet paikalla, vaan olivat poistuneet seuraavana yönä.

Toinen mielenkiintoinen pohjustuslaji oli musta­pyrs­tö­kuiri Riekin Tiirojoella. Katselimme hanhia ja aloin laskemaan niitä. Siinä sivussa löytyi kuovi, ja sen vieressä näkyi pitkä- ja suoranokkainen lintu. Kooltaan kuovia pienempi. Aika pian selvisi, että se on kuiri (onko muita vaihtoehtoja - taivaan­vuo­heksi sitä ei saa). Katse­lim­me aikamme ja näimme oleelliset tuntomerkit.


Pohjustuslajeja kertyi noin 125. Se on oikeastaan aika hyvä meidän porukalle. Lajillisesti kyhmy­­­­jout­­­senta ja musta­­pyrstö­kuiria lukuunottamatta aika tavanomainen, sisältäen Kuusamon erikoisuudet, sinipyrstön, virtavästäräkin, pohjan- ja pikkusirkut joitakin mainitakseni.

Viimevuotista tekstiä: 'Pohjustustuntuma oli, että lintuja on tavat­to­man vähän. Viime vuonna kirjoitin, että vesilintuja on vähän. Nyt niitä sai todella etsiä. Sinisorsiakaan ei löytynyt monesta paikasta'. Mitäpä tuohon lisäisi.

Kyhmyjoutsenet olivat lähteneet ennen kisaa, emmekä oikein uskoneet mustapyrstökuirinkaan löytyvän. Eikä löytynytkään.

Rengasrikkokin sattui taas.

kisan kulku

Sateen uhka oli melko suuri, joten aloitimme heti kahdeksan jälkeen. Alku lähtikin mukavasti liikkeelle mm. virtavästäräkin ja koskikaran löytymisellä. Toinenkin tunti alkoi kohtuullisesti, mutta sitten vesisade saavutti meidät.

Konttaisen parkkipaikalla satoi kunnolla, ja saimme sieltä peräti kaksi lajia. Tosi vähän, kun kisa oli vasta alussa.

Koska mitään ei voinut kuulla eikä nähdä, katselimme säätutkaa löytääksemme lähimmät paikat, joissa ei sataisi. Tietenkin niissä satoi. Parin yrityksen jälkeen unohdimme säätutkat ja ennusteet. Rupesimme katsomaan pilviä. Suuntasimme poispäin pilvistä ja yritimme ehtiä paikalle ennen niitä. Useamman kerran sade kuitenkin saavutti meidät ja jouduimme jatkamaan seuraavaan kohteeseen. Nelisen tuntia meni sateita väistellessä, ja samalla menetimme useita suunniteltuja kohteita kokonaan.

Idässä pääsimme jo vähän rallitunnelmaan. Kuratista ja Riekistä tuli mm. vaikeaksi osoittautunut pilkkasiipi sekä tundrahanhi (kuvassa näkyy vain pää). Yö oli jo pitkällä, joten siirryimme Vuotunkiin katsomaan mustakurkku-uikun, jonka Jari oli löytänyt pohjustuksessa. Laji oli vain Maarjalla ja Nuotittomilla. Sen siitä saa, kun muodostaa kaksi joukkuetta (ei siis ässää).

Kuusamo oli tuohon aikaan todella hiljainen. Ei kuulu linnun ääniä, eikä näy lintuja. Katsoimme toisen kerran Konttaisen ja pari muuta paikkaa. Ei löytynyt juuri mitään, joten lähdimme kämpille syömään ja hieman nukkumaan.

Aamulla lähdimme katsomaan uudestaan paikkoja, jotka olisi pitänyt hoitaa jo aiemmin. Ei se ihan huonosti mennyt. Raate kukkii.


Petolinnut

Päiväpetoja saimme kohtalaisesti, 7. Rukan kalliolla pesivä muuttohaukka taisi olla kaikkien tiedossa. Pesä tosin on vaikea löytää, ellei ole tarkkoja ohjeita, tai lintu lähde tai tule. Meillä haukka tuli juuri pesälle, ensin hieman alapuolelle ja sitten pesään.

Muita petolintuja olivat:

- tuulihaukka

- ruskosuohaukka

- sinisuohaukka ( komea koiras)

- nuolihaukka

- merikotka (kuvassa)


Ryhmä muut

Kahlaajat olivat vähissä. Liroja ja valkovikloja oli useita, kuten taivaanvuohia. Kuovikin löytyi helposti, mutta pikkukuoveja vain pari. Rantasipi oli tällä kertaa helppo.

Kurki, pulu, sepelkyyhky ja tavalliset vesilinnut löytyivät myös vaikeaksi tullut pilkkasiipi. Vesilinnuista lisäksi mustakurkku-uikku. Riekin hanhiparvessa oli tundrahanhi. Yleensä siitä näkyi vain pää.

Tikoista kuului käpytikka ja palokärki.

Ja tällä kertaa löysimme sekä teeren, että pyyn. Metso jäi pohjustukseen.








Varpuslinnut

Pohjustuksen alussa tuntui, että laulavia lintuja on kohtuullisesti. Kisassa ei tuntunutkaan.

Pikkusirkkuja oli paljon ja lopulta myös pohjansirkkuja. Huutolajeista löytyivät tiltaltti, närhi, isokäpylintu, puukiipijä, taviokuurna ja idänuunilintu.

Kertuista saimme vain lehto- ja hernekertun. Nekin vain kerran äänessä, kun pohjustuksessa niitä oli useita.

Virtavästäräkkejä näimme viikon aikana yhteensä seitsemän, neljässä eri paikassa.


Näin kävi

Lopputulos oli 100 lajia, mitä voi olosuhteisiin nähden pitää kohtalaisena. Sillä ei voitettu eikä hävitty.

Sateiden alettua tuntui melko toivottomalta saavuttaa edes jonkinlainen tulos. Iltapäivällä saatiin sentään editystä, mutta edelleen laahasimme. Toisen päivän aamu oli positiivinen sekä määrissä että huutolajeissa. Huutolajeja saimme yhteensä 12 - aika hyvä.

Pahin puute oli kuukkeli. Pohjustuksessa niitä näki.

Tundrahanhi on uusi kisalaji.

Lajikertymä tunneittain oli seuraava:

26, 32, 34, 41, 47, 55
57, 63, 67, 74, 78, 80,
84, 84, 85, 85, 85, 85,
88, 90, 93, 96, 98, 100.


Maarjan tulos oli 87 lajia, jolla voitettiin ainoana osallistujana 12 tunnin sarja.


Kotiinpaluu

Jämsässä oli havaittu myös lähtöpäivänä mustaotsalepinkäinen. Matkaa vanhan nelostien (tie 24) kautta kertyisi vain noin 10 km lisää. Turun suuntaan menijöille vielä vähemmän.

Aikaa sen sijaan kului ainakin tunti enemmän. Jyväskylään mennessä 9-tie veti n. 5 km/t vauhtia.

Mutta bongaaminen oli helppoa. Lintu näkyi heti, jopa autoon.






Seuraavassa kisan lajilistat:

NUOTITTOMAT