Tässä sivustossa olevat kuvat on pääsääntöisesti kuvattu pienellä -taskukameroilla kaukoputken läpi. Kameraan ei ole sovitinta. Kuvaan käsivaralla asettelemalla kamera kaukoputken okulaarille. Olen kyllä kokeillut so­vi­tinta, mutta ainoa havaitsemani vaikutus on ollut kuvaamisen hidastuminen. Joitain kuvia on otettu ilman kau­koputkea (vain hyvin läheltä).

Vuoden 2008 alusta lähtien kamera on oireillut, ja testailin muitakin kameroita. Uusi kamera on Olympus μ1010 (30.4.2008 lähtien), ja sen jälkeen muitakin. Lisää kameroista lopussa

Kamera on automaattitarkentava ja -valottava. Varsin usein kamera tarkentaa väärään kohteeseen ja kuva jää epä­teräväksi. Asettelusta johtuen kuvan ottamiseen kuluva aika on pitkä, käytännössä vähintään 7 - 8 sekuntia. Len­tävästä linnusta ei yleensä ehdi ottaa kuvaa ollenkaan tai sitten hyvin kaukaa.

Kamerassa on myös "manuaalisäätömahdollisuus", ja sitä on lähes aina käytetty. Tällöin pääsääntöisesti ase­tukset ovat siten, että kohdistus ja valotus tehdään automaattisesti kuvan keskiosasta eikä salamaa käytetä (automaattimoodissa valotus lasketaan koko kuva-alueelta ja kamera yrittää löytää sopivimman kohteen tar­ken­nettavaksi - joka putken läpi kuvattaessa kovin usein on väärä).

Kameran tarkkuus oli alussa 3,2 megapikseliä ja nyt 16, joka on aivan riittävä. Useimmiten kaukoputken suurennus on pienimmällä, sa­moin kameran. Jos kohde on liian kaukana, kannattaa ensisijaisesti zoomata kaukoputkea. Kameran polttovälin pidentäminen aiheuttaa enemmän epäterävyyttä.

Kuvaan jää yleensä mustat reunukset, jotka leikataan pois lopullisista kuvista seuraavan mallin mukaan (jostain syys­tä kuva-alueen koko vaihtelee samoilla asetuksilla, mihin en tiedä syytä, samoin reunat ovat joskus terävät, ku­ten esimerkissä ja joskus kovin epäterävä. Tällöin kuva-aluekin on pienempi, mutta kohteen tarkkuus ei siitä tun­nu kärsivän).

      
Tällöin kuvien koko pienenee ruudulle sopivaksi (muutamaan kymmeneen kilotavuun noin megatavusta). Kuviin jää vain oleellinen osa, ja kuvauksen tarkkuus siirtyy esitykseen, jolloin saa huomattavasti paremman käsityksen lin­nus­ta. Joissain tapauksissa kuville on määrätty niiden kuvauskokoa pienempi esitystapa. Lajikohtaisissa sivuissa on tällöin erikseen mahdollisuus katsoa kuva alkuperäisessä koossa. Kuvia ei ole koskaan suurennettu eikä niitä ole digitaalisesti paranneltu (ellei erikseen ole mainittu). Kuvan "laatua" saa kyllä paranneltua kuvankäsittelyllä, kuten oheinen esimerkki osoittaa, mutta ainakaan minä en pysty vetämään rajaa, milloin kuva ei enää ole autent­tinen.

Lähtökohtana on se, että lajin kuva kelpuutetaan mukaan, jos vain kuvaajana tiedän siinä olevan mainitun lajin (no, poik­keuskin on). Siksi varsin huonojakin kuvia on mukana. Niitä poistetaan sitä mukaa kuin parempia saadaan.

Kamerahistoriaa

Ixus IIs alkoi oireilla vuoden 2008 alussa, ja siitä syystä aloin testailla uusia kameroita. Erityisesti kiinnosti Canonin mallit, koska IIs oli mielestäni todella hyvä. Kuitenkaan Ixus 950IS ei osoittautunut odotusten mukaiseksi. Kuva oli sel­västi epätarkempi kuin IIs:llä ja huonoissa olosuhteissa se teki sellaisia värivirheitä, joita IIs ei tehnyt. Mm. lii­ken­nemerkin harmaat pultit olivat marjapuuronvärisiä.

Kuvaustavan eräs ongelma on se, että aivan läheltä voi kuvata ja sen jälkeen n. 10 metrin etäisyydeltä eteenpäin. Kun kaukoputki ei tarkenna lähemmäksi, ei myöskään kuvaa saa. Siksi halusin kameran, jossa on pitempi optinen zoom voidakseni kattaa myös tämän alueen.

18.4.2008 Ixus lopetti kuvanoton kokonaan. Tilapäiseen käyttöön otin HP Photosmartin, joka ei ollenkaan sovellu kaukoputken läpi kuvaamiseen. Siinä objektiivi ei tule ulos rungosta ja lisäksi objektiivi on aivan kulmassa. Mutta kun muutakaan ei ollut, silläkin otin muutaman kuvan.

Tässä vaiheessa löysin tietoja Olympuksesta, ja erityisesti sen 7-kertainen optinen zoom kiinnosti. Mutta tie­tenkään sitä ei löytynyt mistään liikkeestä. Stockmann Jumbo lupasi tilata yhden ilman sitoumusta (jotta voisin tes­tata). 27.4.2008 myös HP rikkoontui. Objektiivi jumittui auki, joten sillä saattoi kuvata, mutta ei kuljettaa tas­kus­sa niinkuin taskukameraa kuljetetaan. Onneksi takuuta oli jäljellä kaksi viikkoa. Tiedustelin Stockmannilta uu­del­leen Olympusta, mutta se oli unohdettu lähettää liikkeeseen. Kamera tuli seuraavana päivänä, ja testin jälkeen ostin sen. Aikapulan vuoksi en pystynyt suorittamaan testiä huonossa näkyvyydessä (oli kirkas auringon­paiste), mutta muuten laatu näytti Ixuksen tasoiselta.

Nyt vähäisen kokemuksen jälkeen perustasolla jälki tuntuu hyvältä, joissain tilanteissa jopa paremmalta kuin Ixuksella. Ja lähi­kuvauksessa parannus on pitkän zoomin vuoksi selvä. Mutta putken zoomaukselle Olympus on selvästi herkempi (huonompi) kuin Ixus. Ehkä se on kokemuksen puutetta ja ajan mukana löytyy tavat kuvata pa­rem­min myös kauempana olevia kohteita. Normaalisti kuvaan 3,2 megapikselin kokoon, mutta kauempana olevia kohteita 10,1 kokoon. Sillä voi kompensoida zoomauksen herkkyyttä.

Kaikki testit olen suorittanut Stockmann Jumbon kanssa. Lukuunottamatta varaston unohdusta heidän toimintansa on ollut kiitettävää.

Syyskuun puolivälissä 2009 Olympuksen sisältä alkoi kuulua asiattomia ääniä. 22.9.2009 objektiivi jumittui auki, ja ku­vaa­minen loppui siihen. Takuuaikaa oli jäljellä yli puoli vuotta, joten vein kameran ostopaikkaan, Jumbon Stock­manniin. Siellä kameraa käänneltiin ja arveltiin, ettei mene takuuseen, koska objektiivi oli selvästi irti ja joitakin pinta­vaurioita näkyi. Halusivat 55 euroa siitä, että lähettäisivät huoltoon. Maksu palautettaisiin, jos tehtäisiin takuu­kor­jauksena. Koska en olisi korjauttanut kameraa muussa tapauksessa, en hyväksynyt maksua. En usko, että ta­kuu­aikana takuukorjaukseen lähetettävästä laitteesta saisi periä maksua, mutta huol­to­palveluista vastaava henkilö sanoi heidän toimivan lainmukaisesti.

Vein kameran Olympuksen huoltoon, missä se otettiin vastaan ja luvattiin ilmoittaa, meneekö takuuseen. Muussa ta­pauksessa minulle ilmoitettaisiin, mitä pitäisi korjata. Mistään ennakkomaksuista ei edes puhuttu. Viikkoa myö­hemmin sain tekstiviestin, että kamera on valmis. Hain takuukorjatun kameran, ja siihen oli jopa laitettu jossain vai­heessa pudonnut koristerengas.

Olympuksen toiminta on ryhdikästä ja ansaitsee kiitoksen. Sen sijaan Stockmannin olisi mielestäni syytä miettiä toi­mintamallejaan. Vaikka ennakkomaksun vaatiminen takuukorjauksesta olisi lainmukaista, hyvää asiakaspalvelua se ei ole. Ainakin minun ostopaikkavalintaani se vaikuttaa ja on jo vaikuttanut. Päätin hankkia myös uuden kame­ran, mutta ostin sen Mustasta Pörssistä (Vantaa, Tammisto). Stockmannin valikoimaa en edes katsonut. Uusi ka­me­ra on Olympus μ9000.

Kokemuksista ei vielä voi sanoa juuri mitään. Yksi epämukavuus on kuitenkin löytynyt: Olympus käyttää omaa XDI-muistikorttia. Kameran mukana tuli sovitin mikroSDI-kortille sekä 4 GB mikroSDI-kortti. Sovitin käy kyllä kameraan, mutta ei käy tietokoneen XDI-korttipaikkaan. Niinpä kameran joutuu kytkemään USB-kaapelilla, mikä on älyttömän hidas siirtotapa verrattuna kortin siirtämiseen. Sama vika oli toki μ1010:ssakin, mutta koska minulla oli oikea XDI-kortti, sitä ei huomannut. Tästä syystä minulla on normaalisti 1 GB kortti käytössä ja 4 GB kortti varalla (älytöntä, eikö vain?). Mitähän suunnittelijan päässä on liikkunut, kun sovitinta kehitteli?

Myös ysitonnisen objektiivi juuttui auki takuuaikana. Vein sen Mustaan Pörsiin, eikä siellä puhuttu mistään takuu­korjausmaksusta. Mutta tällä kerralla korjaus ei saakaan täysiä pisteitä. Korjaus kesti yli neljä viikkoa. Kun se tuli takaisin liikkeeseen, ei asiakkaan tietoja ollut mukana. Niinpä sain tiedon korjatusta laitteesta vasta tiedusteltuani sitä. Vaikka vika onkin Olympuksessa, olisi MP voinut omista tiedoistaan tarkistaa, kuka kameran oli jättänyt kor­jaukseen.

Taas hankkimassa kameraa