Matkalle lähtiessämme ajattelin, että jos jotain lintuja näkisin, ne olisivat maailmanpinnoja. Olin väärässä. Ensimmäinen näke­mä­ni lintu oli pihamaina (Acridotheres tristis / Common Myna) heti lentokentällä. En sitä sentään Suomessa ole nähnyt, mutta Thaimaassa ja Vietnamissa sitäkin enemmän.

Pahempaa oli kuitenkin tulossa ja seuraava laji olikin kunnon järkytys: varpunen (Passer domesticus / House Sparrow). Tämäkin kuva on tosin otettu hotellialueelta myöhemmin. Myös tässä kuvassa taitaa olla varpunen, vaikka värit ovat jotenkin kummalliset. Päivänvaloissa se on kyllä kuvattu.

Kahlaajiakin tuli nähtyä peräti yksi. Eikä sekään ole suo­malaiselle aivan tuntematon, pikkukuovi (Numenius phaeopus / Whimbrel).

Oli siellä pulujakin. Mutta pulua ei lasketa.

No, löytyi niitä harvinaisempiakin lintuja (ainakin Suomen näkökulmasta). Yksi näistä on mauritiuksentuulihaukka (Falco punctatus / Mauritius Kestrel). Se teki komean ohilennon jollain näköalapaikalla. Kuvaamista ei ehtinyt edes ajatella.







Ensimmäinen lintu, jonka tunnistin maailmanpinnaksi, oli mada­gas­karinkutoja (Foudia madagascariensis / Red Fody). Vaikka siinä vaiheessa ei lajista ollut hajuakaan, kirkas punainen väritys oli aivan uutta. Lintu on myös ärhäkkä, kuten oheinen kolmen kuvan sarja sarja osoittaa. Sitä huomattavasti isompi vaaleaseeprakyyhky saa väistyä herkkujen vierestä.

Yhdessä lähteessä tämännäköinen lintu oli nimetty mau­ritiuksen­kuto­jaksi. Uskon kuitenkin sen olleen virhe, koska laji on harvinainen ja muissa lähteissä sen vatsa on vihertävänharmaa.

Poistaessani kuvia kamerasta, osui silmiini vihertävävatsainen kutoja, joka poikkesi muista punaisista kutojista. Ei se voi olla muu kuin mauritiuksenkutoja (Foudia rubra / Mauritius Fody). Lisäksi tämä oli vuorella, kun muut punaiset kutojat olivat lähinnä rannikolla.



Keltaisia lintuja kuvasin useassa paikassa- Mukavana yllätyksenä lajeja löytyi kuvista kaksi. Seuraavassa kuvassa on kyläkutoja (Ploceus cucullatus / Village Weaver). Ainakin koiraat ovat sitä lajia. Naaraista en ole varma.





Kyläkutojan asumuksiakin näki parissa paikassa. Kummassakin puussa oli kymmeniä roikkuvia pesiä.



Se toinen keltainen lintu oli viiksihemppo (Serinus mozambicus / Yellow-fronted Canary). Viiksihemppo oli huomattavasti harvemmin kuvissa, joten voisi olettaa kyläkutojan olevan tavallisempi. Tosin otos on niin pieni, että mitään johtopäätöksiä ei pitäisi tehdä.



















Yksi mielenkiintoisimman näköisistä linnuista oli punaposkibulbuli (Pycnonotus jocosus / Red-whiskered Bulbul). Sillä on iso punainen ja valkoinen poskilaikku ja punainen alaperä. Lisäksi sen päätä koristaa komea musta töyhtö. Näitä bulbuleja näkyi melko runsaasti varsinkin asutusten läheisyydessä. Tässä vielä kuva ja toinenkin puna­poski­bul­bulista.

Toinenkin bulbuli kävi pari kertaa näkyvissä. Ainakin uskon niin. Kyseessä oli Mauritiuksen kotoperäinen laji, mauritiuksenbulbuli (Hypsipetes borbonicus / Olivaceous Bulbul), joka tunnetaan myös nimillä Mauritius Bulbul ja Black Bulbul. Aivan varmaksi havaintoja ei voi sanoa, mutta maan lajilistalla ei ole mitään muuta mustaa varpuslintua. Lu­kuun­ottamatta yhtä varislajia, joka kuitenkin on liian iso. Pihamaina olisi muuten sovelias, mutta sillä on isot valkoiset laikut siivissä. Näillä ei ollut.









On sitten aika esitellä ennestään tuttu lintu, suomumanikki (Lonchura punctulata / Scaly-breasted Munia). Eli Kaakkois-Aasian laji on tämäkin.

Tässä kuvassa on suomumanikkinaaras ja tässä kuvassa on koiras pesän reunalla.

Pienistä linnuista mainitsematta on vielä joulu­saaren­salan­gaani (Aerodramus francicus / Mascarene Swiftlet). Niitä näkyi yhdessä paikassa sisämaassa pieni parvi (max. 10). Ihmetellä täytyy lajin suomenkielistä nimeä. Lajihan esiintyy Wikipedian mukaan Mascarene-saarilla (joihin kuuluu Mauritius ja Reunion sekä pienempiä lähisaaria), mistä se on saanut eng­lan­nin­kielisen nimenkin. Joulusaari on lähellä Indonesiaa.

Kun BirdLifen nimistötoimikunta kyseli "väärin" nimetyistä lin­nuis­ta, ilmoitin tästä. Nyt nimi on maskareeniensalangaani.
















Ensimmäinen silmiin osunut kyyhkylaji oli madagaskarinturturikyyhky (Streptopelia picturata / Madagascan Turtle Dove). Se on korkeintaan pulun kokonen ja ruskeasävyinen. Niskassa sillä on turturikuviointia, mutta se näkyy heikosti, koska täplitys on musta tummalla pohjalla.

Yleisin kyyhkylaji oli vaaleaseeprakyyhky (Geopelia placida / Peaceful Dove or Zebra Dove). Monissa lähteissä sen tietellinen nimi on Geopelia striata Se oli varsin pieni, mutta yleinen. Tämänkin nähdessäni luulin löytäneeni maailmanpinnalajin, mutta toisin osoittautui. Kaakkois-Aasias­sahan näitäkin löytyy.

Kolmas kyyhkylaji ei sitten yllätä. Pulu (Columba livia domestica / Domestic Dove) löytynee lähes joka paikasta. Piti sekin kuvata.







Eniten tuli kuitenkin seurattua kyyryhaikaraa (Butorides striata / Striated Heron). Näin siellä bussin ikkunasta toisenkin haikaran, mutta mitään kuvaukseen sopivaa ei lajilistalta löytynyt, Se oli Black River-joen suulla. Väriltään se oli tasaisemman tumma vaalein kuvioin siellä täällä . Kooltaan se oli selvästi kyyryhaikaraa isompi.

Kyyryhaikaran lempipaikka oli hiekkarannan laavakivikarikko, jossa vilisi pikkukaloja. Pari kertaa näin sen saavan kalan. Parhaimmillaan siellä oli kaksi haikaraa, Viereisessä kuvassa on nuori lintu ja tässä kuvassa on vanha lintu.

Kyyryhaikara näyttää huomattavasti pienemmältä kuin pituusmitasta voisi päätellä. Se johtuu siitä, että sen kaula on lähes aina mutkalla.



Kaikkiaan matkalla tuli rekisteröityä 16 lintulajia, joista kolme Suo­mes­sakin tuttua, kolme muualla aikaisemmin nähtyä ja kymmenen (sentään yli puolet) itselleni uutta lajia sekä yksi tunnistamatta jäänyt. Samalla tuli täyteen 100 Suomen ulkopuolista lajia.

Täytyy vielä sanoa, että oli virkistävää käydä maassa, missä ei ole unohdettu yhtä perusasiaa. Matkailuala on palveluala.

Ja loppuun kuva perhosesta, joka eksyi hotellihuoneeseen, ja joka nyt on tunnistettu: Darisodes orygaria. Muitakin perhosia näkyi, mutta kuvattaviksi ne eivät suostuneet.