Perjantai 25.1.2013

Utössä oli oleskellut Suomen ensimmäinen ja Euroopan neljäs kettusirkku jo toista kuukautta. Koska Utö oli muutenkin paikka, missä olin halunnut käydä jo pitemmän aikaa, päätin lopulta lähteä sinne. Lintu oli kuitenkin ollut kadoksissa maanantain jälkeen, joten pallottelin mielessäni, lähteäkö vai ei. Olin jo päättänyt lähteä, kun perjantaina tuli helpottava tieto, että lintu on paikalla.

Laivan lähtiessä 18:15 oli käytännössä pimeää, eikä lintuja kannattanut edes yrittää nähdä. Jäätä oli Nötön ja Aspön väli­maas­toon asti, siitä eteenpäin käytännössä avovettä.


Lauantai 26.1.2013

Päivä valkeni selkeänä, mutta tuulisena. Hämärää on kuitenkin vielä yhdeksän aikaan (kuva 8:46).



Hämärän valjetessa ennen yhdeksää lähdin et­si­mään Utön kauppaa, jonka ruokinnalla kettu­sirkku oli useimmin nähty. Kun saavuin paikalle, sirkku oli jo siellä. En ehtinyt kuvaamaan, kun se meni piiloon. Se tuli uudestaan näkyviin noin 10 minuutin jälkeen ja oli näkyvissä puolisen tuntia.

Samalla mukavasti aurinkoiselta näyttänyt sää alkoi äkisti pilvistyä, eikä kunnon valoa ku­vaa­miseen tullutkaan.

Kun kettusirkku häipyi, oli aika tutustua Utön saa­reen muutenkin, kahden muun Utö-ensi­ker­ta­laisen kanssa. Luonnollisinta oli tietenkin tut­kia kyläsataman vesilinnusto. Valtalajit olivat telk­kä ja sinisorsa.

Melkein heti löytyi telkkäparvesta lapasotka ja hetkeä myö­hem­min toinen lintu, jolla oli val­koi­nen nokan ympäristö. Se osoittatui kuitenkin tukka­sot­kaksi.



Uiveloita näkyi ensin pari koirasta, ja sen jälkeen naaras. Lopulta koiraita näkyi neljä yhtä aikaa. Myöhemmin päivällä näkyi kahden koiraan ja kah­den naaraan parvi, joten ainakin kuusi uiveloa siellä oli. Tosin epäilen ku­vien perusteella, että ainakin kaksi naarasta voi lisätä summaan. No niin, löytyi kuva, missä on kolme uivelonaarasta, joten yhden voi ainakin lisätä.

Kyhmyjoutsenia siellä oli laskematon määrä (tarkoittaa sitä, että en las­ke­nut). Kuvasin muutamia, ja vasta kotona huomasin, että yksi nuorista lin­nuis­ta olikin laulujoutsen.

Talvella Utössä oli ollut pitkään allihaahka. Sitä yritin useampaan kertaan löytää sinisorsaparvesta. Tosin sitä ei oltu havaittu pariin viikkoon, joten odotusarvo ei ollut kovin korkealla. Silti piti yrittää.

Tukkakoskeloita siellä oli myös ollut, mutta ei niitä ensin tahtonut löytyä. Juuri ennen lounasta (voileipää ja maitoa) katsoimme avoveteen mat­kus­ta­ja­kodin nurkalta. Silloin sinne laskeutui parvi vesilintuja, jotka kiikarilla katsoen olivat tarkemman tarkastelun arvoisia. Tukkakoskeloitahan ne oli­vat, koiras ja neljä naarasta. Myöhemmin niitä ei näkynyt, eivätkä muut olleet nähneet niitä ollenkaan.


Varpuslintuja oli useitakin, eniten urpiaisia ja ta­li­tiaisia. Tundraurpiainenkin löytyi yhdestä ur­piais­parvesta.

Luetellaan nyt muutkin varpuslinnut:
- mustarastas
- räkättirastas
- sinitiainen
- varpunen
- korppi
- peippo
- viherpeippo
- vihervarpunen.

Lokkeja löytyi kolme lajia: harmaalokki, merilokki ja kala­lokki.





Merisirreistä ensimmäinen näkyi majakalta Patt­skärille, mutta etäisyyttä oli aivan liikaa. Kävimme myös itärannalla, mutta ei se juu­ri­kaan parantanut asiaa. Merikotka sentään lii­te­li kohtuullisen matkan päässä. Merikotka oli ainoa nähty petolintu.

"Lounaan" jälkeen menin satamaan, ja siel­lä­kin oli merisirrejä (8). Luulisin olevan eri parvi, mutta varma en uskalla olla.

Aamulla ennen auringonnousua näytti siltä, että tulee aurinkoinen ja tuulinen päivä. Ennen kuin hämärä oli ehtinyt haihtua, alkoi pilvistyä. Tuuli sentään jäi. Eli kunnolla valoisaa ei tul­lutkaan. Iltapäivällä rupesi satamaan lunta ja tuuli vielä yltyi. Peippo sentään löydettiin lumi­tuiskussa.

Illalla sitten laskettin lajit ja saatiin 25. Mutta laulujoutsen puuttui laskuista, joten loppu­sum­ma on 26.


Sunnuntai 26.1.2013

Päivä oli pilvinen jo aamulla, joten eilistä parempia kuvia ei edes osannut toivoa. Ja laivakin lähti 11:15, joten ai­kaa­kaan ei ollut kuin reilu tunti (käytännössä).

Kettusirkku oli edelleen kaupan ympäristössä, mutta oles­keli enimmäkseen pensaissa siten, että joka suun­nas­ta oli risuja edessä. Paikalla oli kaksi bongaria Bel­giasta, jotka oliva tulleet katsomaan juuri tätä lintua. Uu­te­na lajina löytyi punarinta.

Ohei­seen kuvaan kuvittelin saavani urpiaisia, mutta oi­kean­puo­leisella on hämmästyttävän pieni nokka. Ylä- tai ala­perää en nähnyt, joten tunnistus jääköön tekemättä. Jos se kuitenkin on tundraurpiainen, niitä oli kaksi. Tämä on ehdottomasti eri lintu kuin toisessa kuvassa. Tästä par­vesta löytyi toki turpokin, mutta löytäjä sanoi sen olleen sama lintu kuin aikaisemmin. Tässä kuva isom­pana, jos joku haluaa tutkia tarkemmin.

Kävin myös majakalla tarkoituksena nähdä ruokki. Myö­hästyin muutaman minuutin, ja näin pari kertaa ruok­ki­mai­sesti lentäneen linnun. Merimetso tuli uutena lajina, joten retken lajimääräksi tuli lopulta 28.



Paluumatkan harvinaisin havainto taisi olla vastaantullut rahtilaiva. Sellaista ei tavallisesti näe Jurmon/Utön reitillä. Lisäksi Pär­näi­sissä liikkui ilmatyynyalus.