Keskiviikko 28.11.2018

Laiva lähti Pärnäisistä 11:10. Jo lähtiessä oli hämärää, eikä satamassa näkynyt kuin muutama lokki. Jurmoon oli Arton ja minun lisäkseni tulossa Jukka Vilen. Asemalla oli Niklas Haxberg sekä illalla lähteneet Osmo Kivivuori ja Esko Joutsamo.

Pärnäisissä oli komeasti kuusen latvassa kaksi merikotkaa.

Laivalla katselimme jonkin aikaa kannella. Lintuja ei pahemmin ollut, muutama kyhmyjoutsen, telkkä ja isokoskelo sekä kalalokki.

Saimme tavarat asemalle ja valoisaakin oli jäljellä. Lähdimme Sorgenille, jossa oli muutama laulu- ja kyhmyjoutsen sekä telkkiä. Räkättirastaita oli sen­tään paljon (toisin kuin seuraavina päivinä).

Itse havaitsimme noin kymmenen lajia, mutta koko päivän lajisumma oli 39.


Torstai 29.11.2018

Aamulla on tähän aikaan vuodesta pimeää pitkään, joten hoidimme aamiaisen rauhassa. Sääennuste lupasi pilvipoutaa ja kovaa tuulta, n. 18 m/s. Lämpötila oli sentään plussan puo­lella.

Maaston pääsimme hieman ennen yhdeksää. Suuntana oli (tietenkin) Länsiriutta ja Heinä­saa­ri (ruots. Hö-ö - oikeasti Estrevlarna). Siellähän oli nähty muutamia mielenkiintoisia lajeja.

Menomatka oli varsin hiljainen. Joitakin urpiaisia näkyi riutan tyvellä. Odotettu laji, tunturikiuru löytyi riutan ja Heinäsaaren yhtymäkohdassa. Näitä näimme varmuudella kolme, mutta tiettävästi siellä oli viiden parvi (oli nähty edeltävänä päivänä ja nähtiin seu­raavanakin).


Lahdella ja kivikossa näkyi muutama vesi­lin­tulajikin: kyhmyjoutsen, laulujoutsen, tukka­sotka, sini­sor­sa ja telkkä. Tuuli oli kuitenkin niin kovaa, ettei kauempana olleita vesilintuja pystynyt tunnistamaan. Mitä ilmeisimmin siellä olisi ollut haapanoita, tavi, lapasotka ja ehkä myös jou­hi­sorsa.

Käveltyämme jonkin matkaa Heinäsaartä, tulivat merisirrit. Ensin oikealla parikymmen­tä sirriä ja vasemmalla kaksi. Kuvaaminen oli jokseenkin mahdotonta. Putki tärisi ja liikkui tuulessa. Kamera tärisi eivätkä linnutkaan olleet paikoillaan. Olkoon tuo merisirri näyt­tee­nä tasosta.

Merisirrien lisäksi etsiskelimme karikukkoa, joka tiettävästi oleskeli eteläpuolisella riutalla. Joskus sinne saattoi kahlata, mutta ei nyt. Arto sen löysi varsin pian. Olin siinä vai­heessa lähdossä tutkimaan sirriparvea tarkemmin, kun huuto kuului. Palasin takaisin ja rupesin katselemaan riutan päätä. Varsin pian sieltä nousi kymmenen sirrin parvi ja hyvin erottuva karikukko.

Muitakin kahlaajia yritimme löytää. Yksi nä­kyikin hetken, mutta tunnistamatta jäi. Mah­dol­li­sesti se oli aikaisemmin nähty kapus­ta­rinta.

Jurmossa oli ollut pakkasia, ja järvellä oli vielä kasautunutta jäätä.

Kun kuvaaminen ei onnistunut, kuvitetaan tulomatkan maisemilla. Tämäkin on Korppoon merialueelta.

Paluumatkalla löytyi urpiaisia sekä Länsi­riu­tan tyveltä kaksi niittykirvistä.

Palasimme sataman kautta, missä joimme kahvit luontotalolla tuulensuojassa. Ilta­päi­vällä kävimme vielä lepikossa. Lajeja tasan 0.

Iltahuudossa lajeja saatiin 35. Merisirrejä oli 120. Itse näimme 35. Asemalle tulivat Vesa Virtanen ja Timo Kuusikko.


Perjantai 30.11.2018

Uusi aamu ja uudet tuulet. Vielä ko­vemmat kuin eilen. Noin 20 m/s.

Arvioimme, että lännessä olisi vielä eilistä hankalampaa. Niinpä pää­tim­me kierrellä suojaisampia paikkoja. Ensin tutkimme männikön. Oli aivan tyhjä. Sieltä menimme lepikon län­si­päähän. Yhtä urpiaista lukuun­otta­matta sekin tyhjä.

Rannan pohjukassa oli melkoisen tiivis lokkiparvi. Eniten kalalokkeja, sitten naurulokkeja sekä nuori har­maa­lokki.

Välillä kävimme asemalla välipalalla. Seuraavaksi suuntasimme männikön läpi Sorgenille.

Harjulla poluhaarassa hyppeli hip­piäinen. Merellä olivat tavalliset jout­senet ja telkät.


Sorgenin lepikkoon lensi noin 20 peipon par­vi, jossa oli kuulemma ollut neljä jär­ri­peip­poa. Rannalla oli retken ensimmäinen me­ri­lokki, nuori yksilö. Lepikosta lähti lentoon lehto­kurppa.

Päätimme vielä käydä katsomassa lepikon itäpäänkin. Matkalla harjun päällä lenteli kaksi korppia. Aikansa seurattuaan meitä ne tulivat yhä lähemmäksi, katselivat tarkasti ohi men­nes­sään ja toinen istui läheiselle kivelle tar­kas­te­lemaan ohikulkijoita.

Lepikko oli yhtä tyhjä kuin aamulla. Vain yksi urpiaisen ääni kuului jostakin. Sitäkään ei nähty. Mustarastaan Arto näki vielä harjulla.

Lajimäärältään retken paras päivä (43 lajia). Mutta oli laskijoitakin enemmän.






Lauantai 1.12.2018

Laiva lähti noin klo 11:00, joten aikaa laa­jem­paan lintujentarkkailuun ei ollut.

Jurmossa ei pitäisi nyt olla kettuja. Mutta ketun­kolo siellä on (lepikossa). Varsin tuo­reel­ta se vaikutti. Arvelin sitä kaivetun viime kesänä tai keväänä (siis 2018).

Lajeja löytyi vain kaikkein tavallisimmat.

Laivan lähtöaika oli noin 11:00. Eivor kulki melkoisen kallellaan, vaikka tuulta oli paljon vähemmän kuin eilen (n. 15 m/s). Matka sujui nopeasti ja vielä kun lautalle pääsi ajamaan suoraan, pääsi kotiinkin inhimilliseen aikaan.


Kun oikein yrittää, löytyi hieman vähempi­tuulinen ranta.